Karhun edessä on oltava hiljaa

Rautavaaralainen Tauno Toivanen on tämän päivän pohjoissavolaisten erämiesten joukossa kokenein karhunmetsästäjä. Hänen koiriensa haukusta on ammuttu kaikkiaan seitsemäntoista karhua, joista kahdeksan on kaatunut Toivasen itsensä laukauksista.

Jokainen karhunkaato on ikimuistoinen, kertomisen arvoinen tapaus. Paitsi hyvää koiraa metsästys vaatii tarkkaa karhun elintapojen ja käyttäytymisen tuntemusta. Ne taidot tulevat vain kokemuksen myötä ja luonnontuntemuksen myötä.

- Karhulla on valtavan tarkka kuulo ja hajuaisti. Sen vuoksi hiljaisuus on kaiken a ja o. Jahtimiesten kokoontumispaikan pitää olla kilometrien päässä karhusta. Sieltä ei saa kuulua mitään ääniä, Toivanen sanoo.

- Passiin menevillä on oltava selvät ohjeet, miten liikutaan. Auton ovia ei auta läimäytellä, ja hiekkatiellä ei saa kulkea, vaan on käveltävä sen vieressä heinikossa. Karhumiesten sanonnan mukaan loppu on käveltävä sukka jalassa .

Koiran tavoittaman karhun liikkeet on mietittävä etukäteen. Kokemus on osoittanut Toivaselle, että karhu ei hirvestä poiketen mene milloinkaan vastatuuleen ainakaan pitempiä matkoja. Se ei myöskään mene suoraan, vaan pistelee eräänlaista sahalaitaista siksakia. Jos ollaan mäkisessä maastossa, karhu valitsee reittinsä yleensä jostain keskirinteestä.

Tauno Toivanen muistuttaa, että karhu on metsän kuningas ja sellaisena siihen pitää suhtautua myös sen jälkeen, kun se on onnistuttu kaatamaan.

- Karhua ei vedätetä koskaan metsästä maata vasten, vaan aina se pitää kantaa sieltä pois korennolla.

- Koskaan ei lähdetä kaadon jälkeen metsästä pois, ennenkuin on tehty kynsitulet. Ja ensimmäinen konjakkiryyppy annetaan aina karhulle.

Tauno Toivanen täyttää huomenna torstaina kesäkuun 2. päivänä 70 vuotta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.