Katso video - Suomalaisryhmä vei jouluiloa Itä-Ukrainan sotatantereelle

Kyllä tällainen reissu avaa silmät. Ei tule sen jälkeen ihan pienistä valitettua.

Näin sanoo kuopiolainen Riku Mannikainen. Hän oli mukana suomalaisryhmässä, joka toimitti joulukuun alussa kahdella pakettiautolla avustustarvikkeita ja joululahjoja sodan runtelemaan Itä-Ukrainaan.

Mannikainen lähti mukaan jyväskyläläisen ystävänsä Timo Puustisen pyynnöstä. Puustinen kävi Ukrainassa jo vuosi sitten.

– Toki perheen kesken ajatusta jouduttiin punnitsemaan. Kymmenen päivää poissa on kuitenkin melkoinen aika, kuusi- ja nelivuotiaiden lasten isä Mannikainen sanoo.

Mannikaisen ja Puustisen lisäksi ryhmään kuuluivat jyväskyläläinen Tero Poikolainen sekä Tampereella elokuva-alaa opiskeleva Juhana Honkonen. Hän kuvasi matkalta dokumentin.

Matka Itä-Ukrainaan eteni Tallinnan ja Puolan kautta. Ukrainan rajan ylitykseen oli varattu koko päivä. Matkan ukrainalaisen isännän, Suomessakin tunnetun sotilaspastorin Gennadi Mohnenkon huoltokirje avasi kuitenkin rajan.

– Automme kyljissä oli merkintä, että kyydissä on pelkkiä lahjoja lapsille. Todellisuudessa mukana oli myös vaatteita, huopia, talvikenkiä, vedenkeittimiä, makuupusseja ja jopa viisi uutta polkupyörää.

Suurin osa tavaroista oli lahjoitettu Puustisen yrityksen Jyskän Varastomyymälän kautta.

Virallisena kohteena oli Mohnenkon Pilgrim-järjestön lastenkoti Mariupolissa. Lisäksi ryhmä kävi kolmessa kylässä, Shirokinossa, Demjanovkassa ja Chernevoessa.

Vuosi sitten alueella oli tulitauko, mutta nyt menossa oli täysi sota.

– Paikalliset kertoivat, että pommitukset alkavat iltapäivällä neljän jälkeen, koska sotilastarkkailijoiden työaika on kahdeksasta neljään. Mutta kyllä siellä rytisi aamusta alkaen.

Matka Shirokinoon viivästyi päivällä, koska kylässä oli tykistökeskitys.

– Lähimmillään olimme sadan metrin päässä rintamasta ja taistelujen läheisyydessä kuulemma koko ajan tarkka-ampujien tähtäimessä.

Seuraavana päivänä ryhmä huomasi, että paikallinen koulu oli ammuttu lähes maan tasalle.

Paikalliset elivät vaikeista oloista huolimatta suhteellisen normaalia elämää. Väki kuitenkin liikkui kaupungilla vain valoisan aikaan.

Lahjoitustavaroita kaduilta tulivat hakemaan lähinnä vanhat naiset.

– Lapsia ei ulos päästetty.

Pilgrimin lastenkodissa asuu noin sata lasta.

– Kun tulimme ovesta sisään, kaikki tulivat halaamaan. Lapset eivät halunneet päästää meistä irti. He olivat myös opetelleet kiittämään suomeksi ja lauloivat englanninkielisen joululaulun.

– He olivat onnellisia kaikista lahjoista. Kyyneleet tulivat silmiin vanhasta jalkapallosta.

Tilat olivat ahtaat, illalla lapsille levitettiin patjat lattialle ja aamulla ne korjattiin pois.

Mannikaisen mukaan kaduilla näkyi paljon tyhjiä katseita. Täydellistä toivottomuutta ihmisten keskuudessa ei kuitenkaan ollut.

– Toivoa on, että kyllä tämä joku päivä vielä loppuu.

Taloudellisesti monella on silti tukalat oltavat. Työttömät eivät saa valtiolta minkäänlaista korvausta.

– Jos et ole töissä, ei sinulla ole rahaakaan. Parhaiten siellä tienaavat sotilaat.

Mannikainen on valmis lähtemään avustusmatkalle uudestaankin.

– Reissun lopussa puhuimme, että kaikki haluavat lähteä, jos uusi tilaisuus tulee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.