Kauhajoen verilöyly sai median kysymään: "Miksi?"

Kuulaana syysaamuna Suomi suree jälleen. Sanomalehtien pääkirjoituksissa ja jutuissa toistuvat sanat murhe, järkytys, pelko, tragedia, pahuus, välittäminen ja epäoikeudenmukaisuus.

Pilapiirroksissa ei naureta, vaan kuvataan mustaa tyhjyyttä Pohjanmaan lakeuksilla. Lehtien etusivuilla on surureunoin ympyröityjä kuvia kynttilöistä ja poliisin eristysnauhoista.

Osa mediasta vaatii ampuma-aselakien tiukentamista, ja pääkirjoituksissa pohditaan, miksi käsiaseita saa edelleen niin helposti. Vaatimukset aselupien ikärajojen nostamisesta tai tehokkaiden käsiaseiden kieltämisestä nousevat esiin.

Lehdet ihmettelevät myös poliisin osuutta tapahtuneeseen. Miten on mahdollista, että poliisi puhuttaa, mutta ei huomaa mitään erityistä miehessä, joka suunnittelee joukkomurhaa.

Pohdintaa on siitäkin, mikä on internetin virtuaalitodellisuuden rooli harhaisen mielen vääristymisessä.

Vaikeita kysymyksiä nousee esille nuorten pahoinvoinnista, perheiden roolista ja koulun mahdollisuuksista auttaa syrjäytyneitä sekä koko yhteiskunnan pahoinvoinnista ja väkivallan kulttuurista.

Osa lehdistä haluaisi hyviä neuvoja. Mutta kuka niitä osaisi antaa? Eräs lehti kiteyttää tunnot ja epätietoisuuden lauseeseen: "Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?" Toinen kysyy: "Miksi taas?"