Kommentti lihavuuskeskusteluun: Tädin läskit sukujuhlan puheenaiheena

Olimme tuttavan luona yökylässä. Nähtyään minut tuttava tökkäsi mahaani, ja sanoi: ”Olet raskaana.” (En ole, mutta suklaa maistuu ja kolmen raskauden tuomat ihokerrokset ovat jääneet paikalleen, kiitos vaan.)

– Pullukka.

Näin hän sanoi kahdeksanvuotiaalle lapsenlapselleen, kun tämä tuli saunasta. Tyttö ei sanonut mitään, mutta söi illalla ja aamulla vain salaattia.

Olin niin hölmistynyt, että vasta jälkikäteen tajusin puuttua asiaan. Kotona soitin tytön vanhemmille ja pyysin, että selvittäisivät asiaa isovanhempien kanssa. Herkässä iässä olevalle lapselle tuollaiset kommentit voivat olla myrkkyä.

 

Ottamatta kantaa siihen, kuinka tökeröä tuttavan käytös ylipäätään oli, moni varmasti ajattelee toisten ulkonäköön liittyviä asioita jollain tasolla. Ystäväni kertoi, kuinka heidän sukujuhlansa alkavat sillä, kun käydään läpi vähintään selän takana, miten kukakin on lihonut tai laihtunut.

Toki itsekin olen tehnyt samoja huomioita, mutta aikojen saatossa tämä meininki on saanut karvani pystyyn yhä enemmän.

 

Sohaisen nyt arkaa aihetta, mutta jos tämä auttaa yhtään herkässä iässä olevaa lasta, niin hyvä.

Että mikä kumma siinä on, että toisten koko on puheenaihe? Miten hirrrrveesti joku täti on lihonnut tai kuinka kamalasti tämä serkku on laihtunut. Tai ei ole vieläkään laihtunut. Ohhoh ja voivoi. Ei niinkään, mitä kellekin on tapahtunut tai mitä kiinnostavaa joku tekee, vaan se paljonko kukakin painaa.

Asia, joka ei millään tavalla pitäisi kuulua kenellekään, nostetaan jalustalle, joka tuntuu määräävän koko ihmisarvon. Lihava/lihonut= laiska, saamaton, elämänhallintansa menettänyt, itsestään piittaamaton syömäri. Tai sairas. Laiha/laihtunut= Reipas, aikaansaava, itsestään huolehtiva, ahkera, terveen elämän kannattaja.

Tai sairas.

 

En tiedä, mistä ihmiskoon kollektiivisen märehtimisen taito on alkanut ja miksi sen small talk -arvo säilyy, mutta yhtä kaikki, etenkin arvosteleva kokopuhe täyttää kiusaamisen raamit.

Ja jos tähän kiusaamiseen ei puutu, on itsekin osana kiusaamista.

Jos kasvavassa iässä olevalle lapselle heitetään arvottavia kommentteja kehosta, se voi pahimmillaan johtaa syömishäiriöihin.

Murrosiässä keho muuttuu vauhdilla, huoli omasta painosta ja itsetarkkailu voivat korostua. Mainokset ja some tykittävät mielikuvia ihannoiduista vartaloista. Jos siihen lykätään vielä sukulaisten päivittelyt, niin ei ihme, jos nuori ymmärtää, että tämä on nyt the thing.

 

Jos toinen on ulkomuodoltaan totaalisesti muuttunut, hämmästys lienee luonnollista, mutta pointti onkin, kuinka asia nostetaan esille. Tarvitseeko nostaa ollenkaan? Onko asia oikeasti sukujuhlien highlight?

Jos ei muuta, niin edes sinä aikuinen, älä mene sanomaan kasvavalle ja kehittyvälle lapselle tai nuorelle yhtään arvottavaa kommenttia koosta. Halaa mieluummin, ja muistuta, kuinka ihana tämä on. Ihan sellaisenaan.

Ja jos olet oikein fiksu, niin saman voi tehdä aikuisellekin.

 

Julkaistu Savon Sanomissa 14.9.2017.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.