Korkeakoulut: Viittomakielen tulkkien tarve laskussa

Kirurgisesti asennettavat sisäkorvaimplantit ovat vähentäneet tarvetta viittomakielen tulkeille Suomessa. Näin kerrotaan alan tulkkikoulutusta tarjoavista korkeakouluista.

Sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) että Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) ovat trendin vuoksi muokanneet opetussuunnitelmiaan. Kummassakaan oppilaitoksessa ei enää uskota, että perinteinen viittomakielen tulkin ammatti elättää.

– Meillä ei otettu tänä syksynä viittomakielen linjalle ollenkaan uusia oppilaita. Työmarkkinoilla on heistä ylitarjontaa, Humakin Kuopion kampuksen koulutussuunnittelija Helka Luttinen kertoo.

Ensi syksystä lähtien Humak kouluttaa viittomakielen tulkkeja vain pääkaupunkiseudulla. Kuopiossa tutkintoa uudistetaan niin, että se valmistaa toimimaan myös muissa tulkkausalan töissä.

Diakissa koulutusta muokattiin jo vuonna 2011.

– Puhtaasti viittomakieleen suuntautuvia tulkkeja meiltä valmistuu enää 15 vuodessa. Tulevaisuudessa luku voi olla vieläkin pienempi, koulutuspäällikkö Raija Roslöf kertoo.

Kuuloimplantteja – viralliselta nimeltään sisäkorvaistutteita – leikataan joka vuosi yli 100 kuurolle tai huonokuuloiselle suomalaiselle.

– Yhä useampi istutteen saaja on syntymäkuuro. Toisin sanoen viittomakieli on yhä harvemman äidinkieli, kuuloimplanttiyhdistys LapCI ry:n puheenjohtaja Minna Mäkelä sanoo.

Mäkelän mukaan suurin osa implantin ottaneista kuntoutuu lopulta kuulemaan varsin hyvin. He eivät tarvitse viittomakieltä arjessaan kuin silloin tällöin.

– Tarpeen määrä on yksilöllinen. Moni voi elellä aika tavallista kuulevan elämää, Mäkelä kuvailee.

– Totta kai viittomakieltä kuitenkin tarvitaan. Yleisesti ottaen voi sanoa, että se on erittäin tärkeä tukikieli, hän jatkaa.

Tällä hetkellä Suomessa on runsaat 1 400 kuuloimplantin kantajaa. Mäkelä pitää selvänä, että luku tulee kasvamaan jatkossakin.

– Se johtuu osin siitä, että laitteet on havaittu hyviksi ja toimiviksi. Takavuosina yleinen epäily ja vastustuskin on vähentynyt, hän näkee.

Raija Roslöfin mukaan Diak heräsi kuuloimplanttien aiheuttamaan muutokseen jo viime vuosikymmenellä. Perinteisten tulkin töiden kysyntä alkoi tuolloin laskea ammattikorkeakoulun näkemyksen mukaan samaa tahtia implanttien yleistymisen kanssa.

Suomen viittomakielen tulkit ry:n puheenjohtaja Emilia Norppa tunnistaa kysynnän vähentymisen, mutta ei laittaisi sitä yksin implanttien piikkiin.

– Osittain tässä on kyse siitä, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tämä johtunee Kansaneläkelaitoksen tulkkivälityksen ongelmista, Norppa sanoo.

– Aiemmin oli alueellisia välityskeskuksia, nyt välitys on keskitetty Turkuun. Tulkkauspalvelu hankitaan yrityksiltä. Ja ensi vuoden alussa alkava uusi kilpailutuskausi on jättämässä noin 200 tulkkia työttömäksi, hän jatkaa.

Norpan mukaan viittomakielen tulkkien työllisyyteen vaikuttaa usea muuttuja. Hän uskoo, että Suomen noin 600-800 tulkilla on töitä jatkossakin.

– Moni on kouluttautunut uudelleen kirjoitustulkiksi. Myös puhevammaisten tulkkaus on kasvava ala.

– Alan keskiöön nousee kommunikaatio, vaikka viittomakielen tulkkejakin tarvitaan, hän sanoo.

Vain kaksi väylää opiskella

Suomalaisen viittomakielen tulkkeja koulutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) Turussa ja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) Helsingissä sekä Kuopiossa.

Koulutus kestää tyypillisesti neljä vuotta.

Varsinaisen viittomakielen rooli opinnoissa on vuosien mittaan pienentynyt. Tästä syystä tutkintonimike Viittomakielentulkki (amk) on jäänyt jo historiaan.

Tulkin (amk) työhön sisältyy viittomisen ohella esimerkiksi kuurosokeiden tulkkausta ja kirjoitustulkkausta.

Korjattu 3.10: Raija Roslöf on koulutuspäällikkö, ei koulutussuunnittelija.

Kuurona syntynyt Tuulia sai kolmevuotiaana kuulon - "Vanhempani halusivat antaa mahdollisuuden"