Maaseutu ei tyhjene, koska osa suomalaisista haluaa aina asua maalla

Kotitilalle Heinämäkeen alkoi myös Marko Nyyssösen tehdä mieli. Tilalla asui hänen äitinsä, mutta ison talon kunnossapitäminen alkoi käydä voimille. Kukaan muu neljästä veljeksestä ei ollut tulossa kotitilalle takaisin.

Alkoi vaimo Kaisa Marilan ylipuhuminen. Nelilapsiselle perheelle pieneksi käynyt talokaan ei saanut Kaisaa heti lähtemään. Väsytystaktiikkaa piti jatkaa vuosia, mutta viimein asia ratkesi hevosten avulla.

– Marko lupasi, että voimme hankkia tänne hevosia. Siiri ja minä ratsastamme, joten saimme harrastuksen pihamaalle ja pääsimme toteuttamaan täällä unelmaamme omista hevosista, Kaisa Marila sanoo.

Perhe muutti Heinämäkeen elokuussa 2013. Nyt tilalla on suomenhevonen Mauno ja poni Kora. Lisäksi on kolme kissaa, metsästyskoira ja kani.

– Mutta Keiteleelle jäivät ystävät, kaupat ja katuvalot, Kaisa Marila sanoo.

Välillä hän pakkaa hevoset kärryyn ja käy Siirin kanssa ratsastamassa entisellä vakiotallilla Keiteleellä.

Kaisa on kotoisin Hollolasta Lahden läheltä. Hän muutti Pielavedelle, kun lukio alkoi.

 

Lapset Iiro, 13, Siiri, 12, Rasmus, 8, ja Ronja, 5, pitivät muuttoa ihan kivana juttuna.

– Tai oli vähän tylsää, kun tiesin kaikki paikat jo etukäteen, Siiri kertoo mummolaan muutosta.

Iiro käy Puustellin yläkoulua Pielaveden keskustassa 11 kilometrin päässä. Siiri ja Rasmus ovat Pohjois-Pielaveden koulussa, jonne on samat 11 kilometriä, ja Ronja on ryhmäperhepäivähoidossa.

Keiteleelle jäi etenkin Iiron ja Siirin kavereita, ja Iiro on käynyt heidän luonaan bussilla yksinkin.

– Nyt kavereita ei asu ihan tässä vieressä. Ennen Keiteleellä lapset pystyivät menemään ystävien luo itse, Kaisa Marila kertoo.

Heinämäen kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2007. Silloin koulussa oli 23 oppilasta. Nyt entinen koulurakennus on Pielavesi-teatterin käytössä. Siiri on innokas teatterilainen ja Kaisa toimii taustajoukoissa.

 

Heinämäessä asuu Marko Nyyssösen ja Kaisa Marilan laskujen mukaan noin 15 lapsiperhettä, joista suurin osa on kylältä kotoisin olevia paluumuuttajia. Monet ovat Markon lapsuudenaikaisia kavereita.

– Kouluikäisiä lapsia on nyt enemmän kuin minun lapsuudessani, Marko Nyyssönen kertoo.

Monet ovat muuttaneet entisille kotipaikoilleen ja remontoineet lapsuudenkotiaan. Osa on rakentanut kokonaan uuden talon.

– Tämä on kätevän matkan päässä Iisalmesta eikä Pielaveden keskustakaan ole kaukana, Nyyssönen pohtii Heinämäen suosion syitä.

Heinämäki sijaitsee Iisalmi–Pielavesi-tien varrella. Iisalmeen on matkaa noin 40 kilometriä ja Pielavedelle 11.

 

Perhe kehuu Heinämäen henkeä. Kyläläiset kokoontuvat uuden vuoden vastaanottajaisiin, kauneimpiin joululauluihin ja Korppisen ympärisoutuun.

– Kanssakäynti on mutkatonta. Kyläilyjä ei tarvitse sopia etukäteen, Marko Nyyssönen toteaa.

Kaikki tuntevat kaikki -asetelma ei hänen mielestään ole rasite eikä sekään, että kaikki tietävät hänet lapsuudesta saakka.

– Jos omat lapset koheltavat, kyläläiset vain nyökyttelevät, että niin tekivät Nyyssösen pojatkin aikoinaan.

Pariskunnan mielestä kyläläiset ottivat heidät lämpimästi vastaan. Hevosille järjestyi heiniä ja peltoa, ja perään katsotaan hyvässä mielessä, ei kyttäämällä.

– Jos kuomukärry on hävinnyt pihasta, ajattelen ensimmäiseksi, että sen on käynyt lainaamassa joku, joka on ilmoittanut asiasta Markolle, Kaisa Marila sanoo.

 

Maalla asumisessa on pariskunnan mielestä paljon hyviä puolia. Marko metsästää ja kalastaa, joten harrastuksiin lähteminen käy kotiovelta.

On omaa rauhaa, ja isolla pihalla voi puuhastella mitä haluaa. Keittiön ikkunasta näkyy peltoa, jonka takana on metsää ja naapuritalo.

– Voi hyvänen aika, jos iltaisin pitäisi olla verhot kiinni, Marko Nyyssönen sanoo.

Omakotitalon voi ostaa maalta huomattavasti edullisemmin kuin taajamista, ja pihat ovat suurempia. Nyyssösilläkin on 12 hehtaarin tontti ja iso talo.

– Ei tällaista perhettä voi sulloa kerrostaloon, Kaisa Marila toteaa.

Häntä häiritsee maalla joskus liika tyhjyys.

– Ei tapahdu mitään, jos ei itse järjestä.

Sähkökatkoja on ollut jonkin verran eikä nettiyhteys aina toimi.

Huonoja puolia Marko nimittää ”pieniksi harmeiksi”, arjen pikkuongelmiksi, joiden ratkaiseminen vaatii vähän kekseliäisyyttä.

Maalla on oltava kaksi autoa, jotta perheen arki sujuisi. Iiroa, Siiriä ja Rasmusta on kyyditettävä keskustaan FC Sammon jalkapalloharjoituksiin, ja molemmat vanhemmat tarvitsevat auton päästäkseen töihin. 

Kaisa työskentelee Pohjois-Pielaveden koulun koulunkäynninohjaajana ja Marko ensihoitajana Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä asemapaikkanaan Pielavesi. Molempien työmatkat lyhenivät muuton vuoksi huomattavasti.

Rauha, tila, tuttu ympäristö ja lemmikkieläimet tekevät maalla asujat onnellisiksi.