Kuinka antiikki kohtaa 1970-luvun ja vuoden 2012

1970-luvulla valmistuneessa, 270-neliöisessä omakotitalossa riittää kunnostettavaa. Näin ainakin Riitta ja Boris Podduikinin mielestä, sillä he ovat remontoineet vuoden 1976 kotiaan siitä lähtien, kun muuttivat siihen vuonna 2000.

–Tekeminen ei lopu, aina voi jotain nostaa, myhäilee isäntä, joka on ammatiltaan muurari.

12 vuoden aikana mies on omin käsin kunnostanut talon katon ja lattiat, rempannut pinnat niin takkahuoneesta kuin keittiöstä ja tehnyt saunan lauteineen.

Seuraavaksi vuorossa olisi yläkerran makuuhuoneiden pintojen uusintakierros sekä takapihan terassi ja parveke. Esimerkiksi 17-vuotiaan Mirka Podduikinin huone on kunnostettu viimeksi silloin, kun makuvalintaan vaikutti viisivuotiaan tytöt lempivärit: pinkki ja omenanvihreä.

–Nyt haluan vaniljansävyä, Mirka naurahtaa.

 

Koukussa huutamiseen

Yläkerran keittiö on valkeine kaappeineen ja halogeenivalaisimineen moderni, alakerran keittiö taas leivinuuneineen ja sinisine seinineen maalaisromanttisen tunnelmallinen. Yläkerran olohuonetta peittävät Keski-Euroopasta lähtöisin olevat antiikkiset kalusteet, alakerran olohuonetta puolestaan suuri kulmasohva ja kotiteatterilaitteet.

–Emme halunneet mitään "näyttelykotia", vaan uutta ja vanhaa sekaisin, emäntä kiteyttää sisustusratkaisut.

Hän tunnustautuu saman tien huutokauppametsästäjäksi.

–Siihen jää koukkuun. En vain voi enää huutaa mitään, koska tänne ei mahdu, Riitta nauraa.

–Onneksi, Boris hymähtää.

 

Lue kotiesittely kokonaisuudessaan lauantain Savon Sanomista.

Kotiin koko ajan uutta