Kylähullut Kulkurit eivät aja millään tupperwarella

Sieltä se kaartaa sopimaamme tapaamispaikkaan Kuopion Väinölänniemen parkkipaikalle, jossa arvelimme olevan riittävästi tilaa. Ihan pieneen rakoseen 12-metristä linja-autoa ei nimittäin survota.

– Periaatteessa kahden matkailuauton paikan tämä vie, mutta aika hyvin leirintäalueille on päässyt. Se on kuitenkin melkein soitettava etukäteen, onko mahdollista tulla. Jos ajaa nurmikolle, se ei ole hyvä, tietää auton omistaja, kuljettaja ja rakentaja, juankoskelainen Seppo Hartikainen, 42.

– Mikkelin Visulahdessa vähän arpoivat ensimmäisellä kerralla, mutta sitten meille annettiin asvalttipaikka parkkipaikalta, muistaa vaimo Anne Hartikainen, 30.

King of the Road (Tien kuningas) -teksti bussin kyljessä kertoo, että tämä vuosimallin 1991 Scania K113 Carrus ei ole mikä tahansa turistikärry.

Alun perin Pohjolan Liikenteen käytössä autossa oli 49 tavallista istuinta, mutta Seppo Hartikainen rakensi sen viime kesänä matkailukäyttöön nelihenkiselle perheelleen. Istumapaikkoja on sohvilla ja uusilla Carruksen penkeillä 15 hengelle.

Hartikaiset kuuluvat Kylähulluihin Kulkureihin eli karavaanareihin, joista moni muukin ajaa itse rakentamallaan linja-autolla.

– Kerho on alun perin perustettu niitä varten, jotka haluavat itse rakentaa itselleen asuntoauton. Se on vuosien saatossa vain mennyt siihen, että matkailuauto tehdään linja-autosta, koska muita riittävän isoja aihioita ei oikein tahdo löytyä isoista pakettiautoista, kertoo Kylähullujen Kulkureiden vetäjä, Kangasalla asuva Petri Helminen.

Vuonna 1997 perustetussa epävirallisessa porukassa on jaettu yli 250 jäsennumeroa. Se on autokuntien summa, ihmisiä on ollut mukana yli kolminkertainen määrä.

– Ehkä vajaa sata on jäänyt pois toiminnasta 20 vuoden aikana, mutta sähköposteja lähtee vielä yli 200, kun kutsutaan treffeille. Ensi vuoden syyskuussa pidetään Veljekset Keskisen pihassa Tuurissa 20-vuotisjuhlat. Sinne odotetaan ainakin 130:tä autoa. Siinä on paljon romua liikenteessä, Helminen lohkaisee.

Kylähullut Kulkurit on Helmisen ja Hartikaisten mukaan lämmin, avulias ja huumorihenkinen porukka, johon on huolittu mukaan myös samanhenkisiä tehdasvalmisteisella matkailuautolla kulkevia.

– Emme hylkää ketään, vaikka tulee minkä näköisellä kulkuvälineellä. Pikkuisen pitää olla huumoria mukana, jos tulee niin sanotulla tupperwarella, koska joku voi vähän lohkaista muoviautosta, Helminen nauraa.

Autot ovat enemmän tai vähemmän vanhoja, ja tyypillisesti matkamittarissa on seitsennumeroinen luku. Helmisen vuosimallin 1987 autossa on kolmas moottori ja taivallettuna 3,5 miljoonaa kilometriä, Hartikaisten Scaniallakin rapiat miljoona kilometriä.

– Lompakon pitää olla aika vahva, jos joutuu viemään jokaisen nippelin korjauksen korjaamoon. Meidänkin porukassamme on silti niitä, jotka eivät osaa tehdä autolle yhtään mitään. Suurin osa meistä on näprääjiä. Se on yksi tämän harrastuksen suola, Helminen maistelee.

Hartikaisten ajokissa on kahdeksan petipaikkaa. Auton perässä on vanhempien upea Scania-vermein koristettu makuuhuone. Nelivuotiaat identtiset kaksoset Jere ja Roni köllöttelevät kerrosvuoteissa, minkä lisäksi nukkumatilaa saa taiottua sohvista.

Hartikaisten ei tarvitse miettiä, mitä reissuun voi ottaa mukaan. Nytkin matkustamon alla olevassa valtavassa tavaratilassa ovat muun muassa auton ympärille levitettävät teltat ja sähköpotkulaudat, joilla on näppärä pinkaista leirintäalueen halki.

Monet kaupungit myyvät vanhoja busseja uusien, vähemmän saastuttavien ajokkien tieltä. Kaupunkibussi ei sovellu erityisen hyvin matkailuautoaihioksi, sillä matalan lattian alla ei ole tavaratilaa.

– Käy se vaikka kauppa-autoksi, koska siihen on matala kulkea, mutta perävälitykset on monesti tehty kaupunkiajoon, ja ovathan kaupunkibussit vähän karun näköisiä, arvioi teuvalainen Hannu Ukkonen, jonka yritys H. Ukkonen Oy on tunnettu käytettyjen linja-autojen rakentelijana ja välittäjänä.

Ukkonen on tehnyt busseja muun muassa yrityksille, Kylähulluille Kulkureille ja tunnetuille bändeille, kuten Lauri Tähkä & Elonkerjuulle, Yölle, Yölinnulle ja Neljänsuoralle.

Uutena linja-auto maksaa noin 400 000 euroa, mutta liikenteestä poistuneita aihioita saa 5 000–10 000 eurolla ja jopa sen alle.

– Tuhannellakin eurolla joku on aihion ostanut ja pari vuotta rakennellut kovasti. Hitsaustaitoinen tekee siitä vielä ihan hyvän auton. Muutamissa korimerkeissä tekniikka kestää, mutta kori alkaa ruostua joka suunnasta, Helminen kertoo.

Seppo Hartikainen on tehnyt oman autonsa itse.

– Aika hyvän matkailuauton sillä hinnalla saisi, mitä tuohon on mennyt, Hartikainen laskee.

Samanlaisiin busseihin on tehty jopa saunoja – nytkin Ukkosella on teossa yksi saunallinen linja-auto.

Ukkosen mukaan yli 12-metrisiä autoja on paljonkin tarjolla, mutta 12:a metriä pidempien autojen muokkaamiseen on haettava Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin poikkeuslupa, mikäli auton haluaa saada C- eli kuorma-autokortilla ajettavaksi.

– Yli 14-metrinen vaatii jo linja-autokortin.

Helmisen mukaan rakentelua rajoittavia teknisiä määräyksiä on nykyään vähän, mutta kalusteiden on oltava tiukasti kiinni törmäysten varalta.

– Kun vielä löytää katsastusmiehen, joka osaa lukea lakia hyvässä yhteisymmärryksessä. On erittäin hankalia katsastajia ja niitä, jotka ymmärtävät asian luonteen.

Ajokortit : Painava henkilöauto tai linja-auto

Jos matkailukäyttöön muutettuun linja-autoon jätetään kuljettajan lisäksi istuimet korkeintaan kahdeksalle, auton voi katsastuttaa M1-luokan henkilöautoksi. B- eli henkilöautokortilla ei saa ajaa yli 3 500 kilon ajoneuvoa, joten ajamiseen tarvitaan C-kuorma-autokortti.

Useimmilla bussikaravaanareilla on kuorma-autokortti ja 1+8-paikkainen auto, josta on maksettava käyttövoimaveroa ja ajoneuvoveroa.

C-kortin korottaminen D-linja-autokortiksi voi kannattaa, koska yli 9-paikkainen linja-auto on verovapaa.