Li Andersson haluaa haastaa puolueet puhumaan ihmisten arjesta – vasemmistoliitto uskoo työllisyysasteen kohentuvan, jos oppivelvollisuutta pidennetään ja täydennyskoulutusta lisätään

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson passittaisi suomalaiset koulunpenkille, sillä hänen mukaansa osaamisen vahvistaminen on parasta työllisyyspolitiikkaa, mitä Suomen kaltaisessa maassa voi tehdä.

Vasemmistoliitossa uskotaan, että osaavat ja koulutetut työntekijät tekevät Suomesta houkuttelevan kohteen yrityksille ja näin myös työllisyysasteen nostaminen entistä ylemmäs onnistuu.

–  Osaamiseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen panostamisella on valtava merkitys työn tuottavuuden näkökulmasta. Silloin ei tehdä vain samaa bulkkia, jota on tehty tähänkin asti, vaan elinkeinorakenteemme kehittyy ja pystymme tuottamaan enemmän korkean arvolisän tuotteita, Andersson sanoo.

Vasemmistoliitto haluaisi pidentää oppivelvollisuutta, parantaa täydennyskoulutusmahdollisuuksia ja ohjata yritystukia tutkimukseen ja kehitykseen. Puolue suhtautuu myönteisesti myös työperäiseen maahanmuuttoon.

–  Mielestämme Suomen pitää olla maa, johon ihmiset haluavat ja voivat tulla tekemään töitä ja opiskelemaan.

Tämän vahvistamiseksi Andersson pyrkisi lyhentämään työntekoa varten haettavien oleskelulupien käsittelyaikoja ja takaisi Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneille ulkomaalaisille jatko-oleskeluluvan.

Leikkaus vai jakovara?

Leikkausten tie on Anderssonin mukaan kuljettu loppuun.

– Meidän koulutusjärjestelmä ei kestä enää sellaisia leikkauksia, mitä on tehty ja suomalainen yhteiskunta ei kestä sitä, että pienituloisilta leikataan samaan aikaan, kun muille annetaan lisää.

Tämän vuoksi hän valitsee jakovaran, jos on valittava leikkausten ja jakovaran väliltä suuntaa tulevalle talouspolitiikalle. Andersson sanoo, että jakovaran suuruus riippuu kuitenkin siitä, miten taloustilanne kehittyy.

Hän arvostelee nykyhallitusta hämäävistä talouspuheista ja veroelvyttämisestä keskellä nousukautta.

–  Sama Petteri Orpo (kok.), joka sanoi, ettei ole ollut jakovaraa, on käyttänyt sitä hyvätuloisten eduksi. Hän tietysti mielellään antaa sellaisen kuvan, että mitään jakovaraa ei olisi, vaikka se ei vastaa sitä politiikkaa, mitä hän on itse tehnyt.

Vasemmistoliitto lähtisi vahvistamaan Suomen taloutta yritystukien uudelleenkohdentamisella, veropohjan tiivistämisellä sekä verovälttelyn ja harmaan talouden kitkemisellä.

Andersson pitää erityisen tärkeänä, että rahavirtoja ohjataan tukemaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

–  Hallituksella tulee olemaan erittäin suuri vastuu siinä, että tehdään kokonaisvaltainen ilmasto-ohjelma, jossa keskitytään niin päästövähennyksiin kuin hiilinielujen kasvattamiseen, Andersson linjaa.

Pala kerrallaan uuteen sosiaaliturvaan

Tulevalla hallituksella vaikuttaa olevan edessään monta suurta uudistusta. Sosiaaliturvan odotettuun remonttiin Andersson varaisi yhtä vaalikautta pidemmän ajan.

–  Ehkä sote-uudistuksesta voi oppia sen, että kannattaa varata riittävästi aikaa ja edetä pala palalta.

Ensimmäiseksi Andersson haluaisi yhtenäistää perusturvaa ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa.

–  Olemme puhuneet uudesta hoitotakuusta, eli takaisimme jokaiselle oikeuden päästä lääkärille vähintään viikossa ja maksutta kiireettömissä tapauksissa.

Vasemmistoliitto tavoittelee perustuloa, mutta Andersson uskoo, ettei sitä ole mahdollista ottaa käyttöön vielä ensi vaalikaudella. Hän toivoo, että sosiaaliturvajärjestelmään tehtävät muutokset veisivät pikkuhiljaa kohti perustuloa sen sijaan, että sanktioita ja sääntelyä lisättäisiin.

Usko tulevaisuuteen yhdistää

Andersson haluaa, että vaalien alla kaikki puolueet joutuisivat ottamaan kantaa kysymyksiin, jotka koskevat pienituloisten suomalaisten arkea ja yhteiskunnan tulevaisuutta eriarvoisuuden näkökulmasta.

–  Vanhuspalvelukeskustelu osoittaa, että kansalaisilla on todella suuri tarve saada päättäjiltä vastauksia hyvin konkreettisiin, arkisiin huolenaiheisiin. Tällä hetkellä minulle tulee ainakin viestejä, että vanheneminen pelottaa, Andersson sanoo ja lisää:

– Se on aika huono arvosana päätöksenteolle Suomen kaltaisessa maassa.

Luottamus tulevaisuuteen vahvistaisi Anderssonin mukaan ylipäätään suomalaisten yhtenäisyyttä. Hän korostaa, että kaikkien on voitava uskoa parempaan tulevaisuuteen, ei vain pienen etuoikeutetun joukon.

Hän pohtii, että monissa köyhyyttä kuvaavissa tarinoissa toistuu se, että ihmiselle on tapahtunut joku käännekohta elämässä ja yhteiskunnan turvaverkot eivät olekaan pitäneet.

–  Turvaverkkojen vahvistamisessa on kyse ihmisten turvallisuudentunteen vahvistamisesta, jotta voi luottaa siihen, että vaikka sattuisi jokin iso vastoinkäyminen, niin se ei tarkoita sitä, että putoaa turvaverkkojen välistä.