Marjatta Tikkanen muutti miehensä luo mukanaan autolasteittain kasveja - tuloksena hehtaarin puutarha

Jänis söi kiinankärhön poikki viime talvena.

– Minä melkein itkin, että minkä teit jänis, Marjatta Tikkanen kertoo.

Sitä suurempi oli ilo, kun keväällä uudet versot nousivat juurakosta. Heinäkuussa ne yltivät jo kahden metrin korkeuteen. Pitkin pihlajan runkoa kiivennyt kärhö peitti lopulta vehreyteen lintupöntönkin – vain katto jäi näkyviin.

– Siinä pesi kirjosieppo, Tikkanen nauraa.

Luonnonmukaisuus ja helppohoitoisuus ovat tämän puutarhan perusasioita.

Vaikka kasveja ja lajeja on paljon, ne on sijoiteltu isoihin, selkeisiin ryhmiin. Ryhmät on istutettu tiiviiksi, maanpinta katettu. Kitkemistä ei juuri tarvita, ja etenkin siementävät kasvit lisääntyvät omia aikojaan.

Luonnonmukaisuutta on sekin, että koristekukkien lomassa kasvaa porkkanoita, herneitä, pillisipulia ja valkosipulia.

Sipulit karkottavat myyrät, tosin eivät kovin laajalta alalta. Liljoja myyrät siirtelevät mieluusti penkistä toiseen talven aikana, ja keväällä kukkia putkahtelee sieltä täältä.

– Mutta näinhän se luontokin kasvattaa, Tikkanen nauraa.

Hän kertoo helsinkiläisestä ammattikokista, joka pistäytyi taannoin kylässä, tutki pihan hyötykasveja ja totesi, että onpa aarreaitta: Tällaiset tuotteet maksaisivat Helsingissä mansikoita.

13 vuotta sitten Marjatta Tikkasella oli autokuormittain kasveja mukanaan, kun hän muutti yhteen nykyisen puolisonsa Tenho Kumpulaisen kanssa.

– Farmariauton perässä toin monta lastia.

Tikkasta hymyilyttää vieläkin kertoessaan, miten uusi kotipaikka ja mies löytyivät.

– Kun kävin ensimmäistä kertaa tansseissa Runnin kylpylässä, niin siellä se Tenho olla napotti. Puolen vuoden päästä muutin tänne!

Kumpulaisen sukutila oli ylläpitäjää vailla. Lehmistä oli kylläkin luovuttu jo aikaa sitten, mutta niiden perintö eli maassa. Karjapihaan muokattu kukkamaa on rehottanut alusta saakka ilman lannoitusta.

– Pirtin ikkunan alla oli Tenhon äidin kukkapenkki, syreeni ja juhannusruusu. Muutama marjapensaskin oli. Kaiken muun olen tänne itse hommannut.

Keinotekoisen lammen Marjatta Tikkanen kaivoi keskelle puutarhaa lapiopelissä.

– Kasvoin joen varressa Vieremällä, joten vesi on – vaikka vähäkin – minulle yhä tärkeä elementti.

Tikkanen nauraa myös, että vaikka puoliso sanoo puutarhanhoitoa rouvan harrastukseksi, osallistuu hän itsekin.

– Alkuun niitin perennapenkit syksyllä viikatteella. Sitten Tenho tuli metsänraivuusta ja kysyi, saisiko auttaa raivaussahalla. Siitä lähtien on penkit ajettu alas konepelissä.

Puoliso myös valitsi kasvit tynnyrisaunan kuistin amppeleihin: lumihiutaleet.

Monta puutarhaa on vuosien varrella tullut tehdyksi, Tikkanen pohtii, mutta nyt tässä on kaikki – oikea toiveiden täyttymys.

Toisaalta puolisolle on tullut luvatuksi, ettei hehtaarin puutarha enää laajene.

– Pioneja ehkä voisin ottaa vielä lisää, ja ruusuja.

Rehevä maa pitää huolen kasveista osaltaan, mutta työtäkin vaaditaan.

– Yleensä tulen puutarhaan aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä, ja lopetan viimeistään yhdeltä. Sitten käyn ongella, tai nyt marja-aikaan hillostan ja keitän mehuja. Yhdeksän lapsenlapsenkin kanssa riittää touhuamista.

Pihamaalla: Tikkasella ja Kumpulaisella

Marjatta Tikkasen ja Tenho Kumpulaisen pihapuutarha sijaitsee Iisalmen Runnilla.

Puutarha on tehty Tenho Kumpulaisen sukutilan pihapiiriin.

Noin hehtaarin tontilla on useita isoja istutusalueita, hyötytarha, vesiallas ja piharakennuksia.

Perusperiaatteena on ollut tehdä puutarhasta runsas, helppohoitoinen ja luonnonmukainen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.