Metalli sinkosi naapurin oveen, kun karkurit avasivat tulen rappukäytävässä – Tonin kotitalo muuttui 25 vuotta sitten linnakkeeksi, jossa asukkaat olivat panttivankeja

Mies oli tappanut liikuntakyvyttömän 77-vuotiaan rahaa vastaan, paennut vankilasta, ryöstänyt pankin ja ampunut siinä yhteydessä pankkivirkailijaa kohti.

Lahdessa mies oli linnoittautunut kerrostaloon kolmeksi päiväksi, tulittanut asuntoon pyrkineitä poliiseja kahdella järeällä käsiaseella ja haavoittanut yhtä. Hän oli uhannut räjäyttää talon ilmaan ja ammuskellut useaan kertaan autoja ja viereisiä taloja.

Piirityksen aikana käydyissä neuvotteluissa 25-vuotias vankikarkuri oli silti ollut sanojensa mittainen. Siksi poliisin johtoautossa istunut rikoskomisario Esko Heinonen rohkeni nostaa NMT-puhelimen luurin yli sadannen kerran ja pyytää vielä jotakin petetyltä ja itsetuhoiseksi käyneeltä linnoittautujalta.

– Sanoin hänelle, että olet pitänyt kaiken, mitä olet luvannut, ja minä olen pitänyt kaiken, mitä olen luvannut. Lupaa mulle yksi juttu vielä, Heinonen muisteli tv-ohjelmassa Rikostarinoita Suomesta.

– Älä ammu itseäsi silloin, kun olen puhelimessa.

Ohjelma lähetettiin jo kymmenen vuotta sitten, ja pian 70 täyttävä Heinonen on ehtinyt unohtaa monet tutkimansa murhat, ryöstöt, raiskaukset ja tulipalot.

25 vuotta sitten Metsäpellontiellä annettu viimeinen lupaus ja sen pitäminen ovat kuitenkin edelleen niin tuoreena muistissa, että haastattelussa on pakko pitää tauko.

Oli tiistai 15. maaliskuuta 1994 ja maassa oli matala hanki, kun Toni heräsi keittelemään aamukahvia. Kello oli jo noin 12, koska myöhäinen iltavuoro lehtipainossa oli päättynyt vasta kolmen maissa yöllä. Vaimo oli lähtenyt töihin aiemmin aamulla.

Pariskunta oli asunut Metsäpellontie 55:n toisen kerroksen kaksiossa jo useita vuosia. Ehkä myös siksi, että Tonin pitkäaikaiselle työpaikalle Esan Kirjapainoon Ilmarisentielle oli matkaa vain puolisen kilometriä. Tänään tiistaina pariskunta menisi kuitenkin pankkiin neuvottelemaan uudesta asuntolainasta.

Läpitalon asunto levittäytyi talon päätyyn, joten siitä aukeni näkymä kolmeen suuntaan: parvekkeelta länteen ja viereiselle samanlaiselle kolmikerroksiselle talolle, keittiön matalasta ikkunasta pohjoiseen Metsäpellontien yli korkeammalle kerrostalolle ja idän puolelta niin ikään kolmikerroksiselle talolle.

Näkymä on nykyäänkin lähes sama, mutta tuolloin idän puoleisen talon päädyssä oli Taifun-baari. Se oli kaljakuppila, jossa pidettiin juuri nyt huutokauppaa.

Saman kerroksen vastapäisessä vuokra-asunnossa asuivat nuori nainen ja tämän 21-vuotias poikaystävä, ja sieltä oli tullut usein pilven käryä. Asunnossa parhaillaan majoittuvista kahdesta vankikarkurista Toni ei kuitenkaan tiennyt.

Sitten rappukäytävässä alkoi tapahtua.

– Olin siinä aamutoimilla ja ihmettelin, että mikäs helvetin ropina täällä rupesi käymään.

Vastapäätä olevassa asunnossa alettiin ampua, ja sieltä sinkosi metallia Tonin asunnon oveen.

– Oveen tuli neljä viisi luotia. Siinä vaiheessa rupesi jännittämään, että mitäs täällä tapahtuu.

Käytävästä kuului huutoja, kun asuntoon rynnäköineistä poliiseista etummaisen kilpimiehen reiteen oli uponnut luodin irrottama suojakilven sirpale. Poliisi vetäytyi. Luoteja tuli oven läpi vielä senkin jälkeen, kun poliisi oli onnistunut sulkemaan asunnon oven.

– Sitten mä katsoin ikkunasta ulos, niin siellähän oli poliisia muistaakseni jo siinä vaiheessa niin vallan perkeleesti, Toni kertoo.

Kymmenet poliisit alkoivat saartaa taloa, jonka helsinkiläisvankilasta karanneet Ilpo Larha ja Kullervo Haikas olivat nyt ottaneet linnakkeekseen. Aseistuksena poliiseilla oli ison maailman tyyliin konepistooleita, haulikoita ja kiikarikiväärejä. Asunnossa olevilla oli vuorostaan käytössään Magnum-revolvereita.

Asunto teljettiin niin, etteivät linnottautujat pääsisi syöksymään ulos. Poliisi sulki myös Ilmarisentien ja Metsäpellontien liikenteeltä. Lähistön taloja evakuoitiin, ja ihmisiä juoksutettiin turvaan päät kyyryssä.

Operaatio ei kuitenkaan ollut vielä lähellekään näin pitkällä, kun Lahden poliisin huumetoimiston päällikkö Esko Heinonen saapui ensimmäisenä päällystön edustajana paikalle. Hänen lähestyessään taloa päädyn suunnasta tulitus oli käynnissä. Silti Taifun-baarin edustalla oli väkeä, joka ei selvästikään tajunnut, miten vakavasta tilanteesta on kyse.

– En ollut vielä edes ihan talon päädyssä, kun huusin, että menkää helkutissa pois siitä, että tuolta ammutaan. Sitten he lähtivät veipustelemaan siitä.

Yksi mies päätti kuitenkin näyttää mennessään keskisormea.

Ensimmäiset kontaktit asuntoon otettiin huutamalla. Pian kävi kuitenkin selväksi, että tarvitaan puhelin.

– Siinä vaiheessa kiinnosti kovasti, että keitä siellä on ja mitä he tahtovat, Esko Heinonen kertoo.

Silitysrautamallin NMT-puhelin toimitettiin asuntoon nosturin korissa arviolta kello 14:n aikaan.

– Muistan kyllä sen ensimmäisen kontaktin. Larha kertoi ihan suoraan, että keitä siellä asunnossa on, ja sitten tulivat vaatimukset: pakoauto ja esteetön poistuminen.

Pakoauto hankittiinkin varuiksi, mutta sitä ei haluttu antaa käyttöön.

– Keskeinen periaate oli, että pakoautoa ei anneta. Kun Larha kysyi, että miksi ei, sanoin vain, että me emme voi luottaa, että kaikki menisi hyvin ja että tilanne voi eskaloitua vielä pahemmaksi.

Heinonen siirtyi kenttäjohtajasta neuvottelijaksi, ja samalla alkoi yli 50 tuntia kestänyt yhteys Heinosen ja Larhan välillä.

Johtoautoon tuotiin neljä psykologia, tunnettu psykologi Pirkko Lahti, vankilapsykologi Kaisu Eerikäinen sekä Poliisiopistosta tulleet Tarmo Välitalo ja Lasse Nurmi. He auttoivat luurin varressa ollutta Heinosta muun muassa puheluiden aikana antamillaan paperilapuilla. He olivat välillä kaikki yhtä aikaa paikalla.

Heinonen oli kuitenkin ainut, joka kuuli puhetta toisesta päästä.

Samalla Toni seurasi hämmentyneenä amerikkalaista toimintaelokuvaa talonsa pihamaalla. Karhu-ryhmää ja muita poliiseja juoksi metsikössä. Heitä näkyi myös keittiön ikkunan puolella ja autojen takana. Taifun-baarin puoleisesta talosta tähdättiin kiikaritähtäimillä suoraan naapuriasuntoon, mikä näytti uhkaavalta.

– Totta kai poliisit pyrkivät liikkumattomina ja näkymättöminä olemaan, mutta ne katolla olevat jätkät kyllä näkyivät ihan selkeästi, Toni kertoo.

Sitten Toni joutui itsekin toimintaelokuvan sivurooliin.

Larha soitti Radio 99:n studioon Lahden keskustaan. Radiojuontaja Joni Heinonen löi soittajalle kaksi kertaa luurin korvaan, mutta sitten Larha alkoi uhata talon räjäytyksellä.

Niinpä Heinonen päästi Larhan ja Haikaksen suoraan lähetykseen, ja rappukäytävän toisella puolella Toni kuunteli lähetystä tarkalla korvalla.

Haikas kertoi, että "puoli taloa lentää tästä vittuun kohta, jos ei tapahdu jotain". Larha taas väitti lähetyksessä, että hän on saanut armeijassa pioneerikoulutuksen ja että hänellä on hallussaan "sellaista kivaa ainetta kuin C4:nen", joka on voimakas muoviräjähde. Hän toivotti poliisit tervetulleiksi "ovesta ja ikkunoista" ja kertoi, että asunnossa on heille tarjolla "kaikkea kivaa".

Vuoden 1986 pankkiryöstö Helsingin Jakomäessä ja ryöstäjän pakoa seurannut 10 kilon dynamiittiräjähdys Mikkelissä olivat vielä tuoreessa muistissa. Tuolloin kaappaajan räjäyttämä pommi tappoi hänet itsensä ja yhden Helsingistä mukaan pakotetuista panttivangeista. Lisäksi yhdeksän poliisia haavoittui.

– Joni haastatteli tätä Larhaa radiossa livenä, ja Larha uhkasi, että tästä tulee isompi pommi kuin Mikkelissä, Toni muistelee.

– Mua rupesi sitten vähän jännittämään, että jumalauta, jos se räjäyttää tämän koko paskan ilmaan. Sen takia ajattelin, että hoitakaa mut täältä pihalle.

Poliisi oli alusta asti varustautunut räjähteisiin, ja muutaman tunnin kuluttua Larha ilmoittikin sellaisten olemassaolosta johtoautoon.

– Kyllä hän hyvin uskottavasti niistä räjähteistä puhui, Esko Heinonen kertoo.

Jossain vaiheessa linjalle saatiin myös toinen asunnon asukkaista, joista myöhemmin alkoi tulla poliisin silmissä panttivankeja.

– Kysyin häneltä, että onko siellä olemassa näitä räjähteitä. Hän sanoi, että siellä on pakkauksia, jotka voivat olla sellaisia.

Välillä Heinonen pyysi puhelimeen Haikaksen.

Ensimmäisen yöhön tultaessa tunnelma Heinosen ja Larhan välillä alkoi olla jopa vapautunutta ja he jopa vitsailivat. He puhuttelivat toisiaan etunimillä.

Heinonen kävi keskiviikkona kotona ja yritti nukkua, mutta ei adrenaliineiltaan onnistunut siinä. Pian hänet soitettiinkin takaisin.

– Kun tulin siihen neuvotteluun, Larha ilahtui, että helkutin hyvä, että tulit.

Larhan mieli sahasi kuitenkin voimakkaasti jo ensimmäisen illan aikana.

– Hänellä oli varmaan sellainen tunne, että tänne kohta hyökätään ja voi tapahtua mitä vain hänellekin. Hän korosti kovasti sitä, että jos sitä yritätte, tulee pahat seuraukset.

Keskiviikkoillan lähestyessä ilmapiiri oli taas hyvä, ja Heinosella alkoi olla tunne, että tilanteen purkaminen taitaa onnistua, kun alettiin puhua konkreettisista asioista. Sitten käynnistyi moottori.

Talon päädyn nosturiautosta oli mennyt jotain epäkuntoon, mistä Heinonen kertoi Larhalle puhelimessa.

– Oltiin varmaan yhdentoista kahdentoista paikkeilla yöllä, kun joku käynnisti nosturiauton. Kun se piti kovaa ääntä, tuli heti kiukkunen soitto ja sanottiin, että "mä olen puhunut paskaa, ja nyt ei enää luottamusta ole". Vaikka kuinka yritin selittää, että mistä siinä on kysymys, se ei tahtonut mennä perille millään.

Luottamus siis katkesi, ja Heinonen näki parhaaksi olla vähään aikaan soittamatta asuntoon.

– Tiesin se, että heillä painaa väsymys ehkä vielä enemmän kuin minulla.

Larhan itsemurhan jälkeisenä lauantaina Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksen laatija kirjoitti, että "psykopaattisen murhaajan" itsemurha oli "yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen ratkaisu". "Hänellä ei ollut muuta elämäntapaa kuin saada rahaa rikollisin keinoin, ja kuten on nähty, ihmishenki oli hänelle halpa", tekstissä luki.

Näin oli kuitenkin helppo kirjoittaa, kun ei itse joutunut olemaan mieheen yhteydessä.

Heinosella oli käytössään varamies, mutta Larhan ja hänen välille oli syntynyt luottamus, eikä Larha halunnut keskustella muiden kanssa. Myöskään Heinonen ei halunnut päästää puhelinyhteydestä irti.

Poliisikoulutuksessakin oli puhuttu Tukholman syndroomasta eli siteen muodostumista kaappaajan ja panttivangin välille. Vaikka Heinonen oli tästä tietoinen, hänen ja Larhan välille syntyi tällainen side.

– Varoin koko ajan Tukholman syndrooman vaikutusta, mutta ihmisen psykologia on vain sellainen, että vaikutus tulee.

Sillä hetkellä kun Larha päätyi itsemurhaan, Heinonen oli valvonut jo kolme päivää yhteen soittoon, noin 60 tuntia.

– Itse kokisin sillä tavalla, että neuvottelijaa pitäisi vaihtaa, vaikka siinä kävisikin niin, että neuvottelut notkahtaisivat. Ei ole mitään järkeä, että vedetään noin pitkälle yhden varassa. Mutta se johtui minusta. Minua ei määrätty siihen, vaan tunsin, että saatan edetä tässä. Jälkeenpäin ajatellen en ollut enää kovin työkykyinen torstai-iltapäivänä.

Larha oli jo ainakin pariin kertaan päivän aikana antanut ymmärtää, että voi tappaa itsensä puhelun aikana.

Heinonen sai Larhan tunteneen vankilapsykologi Kaisu Eerikäisen kanssa Larhan taivuteltua näistä aikeista pariin otteeseen.

Piirityksen viimeisen päivän aikana Larha myös purki muistojaan ja kertoi myös Heinoselle sellaisia asioita, joista ei ollut avautunut kellekään muulle.

Heinonen palkittiin operaatiosta ainoana poliisin ansioristillä tammikuussa 1995. Hän kuitenkin omisti mitalin kaikille paikalla olleille poliiseille.

Päällimmäisenä Heinoselle jäi kuitenkin erittäin tuskainen olo, että miehen oli annettu kuolla.

– Sitten rupesi tulemaan kyllä paljon myönteistä, että olin monen mielestä hoitanut tyylikkäästi sitä asiaa. Mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että en pitkään aikaan pystynyt ajattelemaan sitä asiaa. Se piti painaa pois.

– Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Pitkään nukuttuaan Heinonen keskusteli perjantaina tunnin Poliisiopiston psykologi Tarmo Välitalon kanssa. Se jäi ainoaksi purkutilaisuudeksi.

– Tämähän oli ensimmäinen tuon kailtainen juttu, senhän jälkeen niitä tuli sitten, ja aina viisastuttiin.

Tonin nimi on muutettu. Hän ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kotimaa

Rakennusalan poikkeuksellisen suuresta petosvyyhdistä syytteet 16 ihmiselle – käräjäkäsittelyyn päästään vasta vuoden päästä

Sopu saavutettu Britannian ja EU:n brexit-neuvotteluissa juuri ennen huippukokousta – Johnson kehuu saavutusta "hienoksi uudeksi sopimukseksi, jolla hallinta saadaan takaisin"

STT alkaa moderoida uutissivustojen kommenttipalstoja – Ilta-Sanomat ensimmäinen asiakas

Aseluvan nettihaku viivästyy jälleen: "Poliisi tekee mieluummin hyvän kuin puolinaisen uudistuksen"

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen aikoo valittaa tuomiostaan

Tieliikenteessä kuoli 24 ihmistä syyskuussa

Valtaosa kunnista varautunut sisäilmaongelmiin – ongelmat tyypillisimpiä koulurakennuksissa

Uutisanalyysi: Työvoimapulaa on Helsingistä pohjoiseen – Virolaiset pelastivat, kun suomalaisyritys jätti pulaan

Työnantajien tarve kaukomaiden duunareille lisääntynyt – oleskelulupapäätöksissä saatavuusharkinnalla selvää kasvua

Tutkimus: Keisarileikkaus lisää lasten astmariskiä – muut vaikutukset terveyteen luultua vähäisempiä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.