Mikä on yhdessä harrastamisen merkitys parisuhteelle? Pariterapeutti kertoo

Kuopiolaisilla Joni Monosella ja Sirpa Hakanpäällä tuli maaliskuun alussa kaksi vuotta yhteiseloa täyteen. He olivat tavanneet jo vuotta aiemmin Jonin äidin luona, sillä tällä hetkellä terveydenhoitajaksi opiskeleva Sirpa oli tuolloin tulevan kumppaninsa äidin työkaveri. Tiet kohtasivat uudelleen baarissa.

– Huomasimme, että kaikki natsasi. Olemme molemmat tekeviä ihmisiä ja tykkäämme olla maalla, Tuusniemen mökillä usein viihtyvä pariskunta kertoo.

Maalla on aikaa hyötyliikunnalle, kuten halkojen hakkaamiselle, jonka pariin Joni on perehdyttänyt Sirpan.

Sirpa arvostaa Jonin kannustavaa ja positiivista asennetta.

– Parempi olla kannustava, kun toisella on kirves kädessä, Joni huomauttaa virnistäen.

Talvella he lähtevät työ- ja opiskelupäivän jälkeen usein Sirpan kahden lapsen kanssa pulkkamäkeen tai luistelemaan. Jonin lajeja ovat jääkiekko, jalkapallo ja salibandy. Sirpa viihtyy puolestaan kuntosalilla, jonne Jonikin lähtee mukaan. Myös yhteiset juoksulenkit ovat osa arkea.

Lenkkeily voi olla tulenarka laji ja kipinä riidalle. Toisen huomioon ottaminen on siksi tärkeää.

– Me menemme Sirpan vauhtia, rasvanpolttovauhtia, Joni tuumaa.

Myös kuopiolaiselle opiskelijapariskunta Niina Marjoniemelle ja Joosep Kalamägille liikunta on elämäntapa. Heille se merkitsee myös yhdessäoloa ja sitä, että hyvän mielen saa yhtä aikaa.

– Joosepilla on parempi kunto, joten minulla on ikään kuin oma pt (personal trainer). Hänen kanssaan jaksan tehdä enemmän ja juosta kovempaa, Kiuruvedeltä lähtöisin oleva Niina Marjoniemi sanoo.

Vuoden verran yhdessä olleen parin ohjelmaan kuuluvat lenkkeilyn lisäksi muun muassa kotitreenit. Tallinnasta pikkulapsena Kuopioon muuttanut Joosep harrastaa vapaaottelua ja Niina käy ahkerasti kuntosalilla. He kokeilevat mielellään uusia lajeja.

– Yhdessä kokeminen on tärkeää. On hienoa, että toinen on kannustamassa ja näkemässä, kun toinen ylittää itsensä.

Heille parisuhteessa tärkeää on luottamus ja se, että toinen tuo jaksamista ja iloa arkeen. Tukea ja kannustusta on saatavilla niin urheillessa kuin muutenkin elämässä.

– Yhdessä voi tehdä mitä vain.

Onko suhde sitten tuhoon tuomittu, jos yhteistä harrastusta ei ole? Ei sentään. Kuopiolaisen pariterapeutin Päivi Föhrin mukaan joillekin pareille se, ettei yhteistä harrastusta löydy, on ongelma ja toisille ei.

– Se, että parisuhteessa on jokin tai muutama yhteinen harrastus, lähentää puolisoita. Yhdessä tekemisen riemu voi antaa parisuhteeseen uutta intoa.

Osa pareista taas tykkää siitä, että heillä on vain omia harrastuksia.

– Heille riittää, että he ovat kotona yhdessä.

Föhrin vastaanotolla käy kaikenikäisiä pariskuntia. Yhdessä tekeminen tai sen puute nousee keskusteluun, jos koetaan, ettei yhteistä aikaa ole.

– Varsinkin se, että toisella on paljon omia harrastuksia tai työ vie aikaa, voi herättää pahaa mieltä.

Muuta ratkaisua ei ole kuin asiasta puhuminen, Föhr näkee.

– Ei pidä syyttää toista, että sinä olet sitä ja teet tätä, sinä et kuuntele ja sinä vain menet. Asiaa kannattaa lähestyä ennemmin kertomalla, mitä itse toivoo ja mikä itsestä tuntuisi hyvältä.

Hyvä yhteinen harrastus on Päivi Föhrin mielestä sellainen, josta molemmat pitävät aidosti.

– Toista ei voi pakottaa tai painostaa lempilajinsa pariin. Jos molemmat tykkäävät liikkua tai käydä konserteissa ja teatterissa, niin se myös antaa paljon.

Kokeilunhalusta ei yleensä ole haittaa. Se kuitenkin vaikuttaa paljon, kokeeko uutta omaksuva, että häntä kannustetaan vai että häntä painostetaan. Molemmilta tarvitaan joustoa:

– Itse käyn mieheni kanssa paljon muun muassa juoksemassa ja hiihtämässä. Jos mies on nopeampi, niin sanon, että mene vain, ei sinun tarvitse odottaa. Hän sanoo, että kyllä minä ehdin sinua odottaa, voin käydä yksinäni sitten nopeammalla lenkillä.

Kaksistaan harrastaminen ei ole helppoa etenkään silloin, kun on pieniä lapsia.

– Siitä pitää uskaltaa puhua ja molemmat voivat yrittää keksiä ratkaisuja. Voidaanko joskus pyytää lähisukulaista tai naapuria vahtimaan lapsia? Päivi Föhr kannustaa.

Se, ettei viitsi tai kehtaa pyytää, voi kasata katkeruutta.

– Tunne siitä, että ”me emme ikinä pääse mihinkään”, voi aiheuttaa eripuraa. Sisällä on vain niin paljon harmia.

Joni Mononen ja Sirpa Hakanpää ovat siitä onnellisessa tilanteessa, että osa lähisuvusta asuu lähistöllä. Lapsista nuorempi on joka toinen viikko isällään, joten siksi yhdessäkin ehtii harrastaa. Vanhemman lapsen voi ottaa tarvittaessa mukaan kuntosalille.

Sirpa Hakanpään mielestä itselle pitää ottaa aikaa ja tyhjentää kovalevy.

– Silloin perheenkin kanssa puuhaamiseen riittää virtaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kumppanista kiinni ja hikoilemaan - vaikka olohuoneessa