Ministeriössä pelätään hoitajamitoituksen noston vievän kotihoidolta pohjan – tuhansia lisähoitajia ei löytyisi muualta

Lähes kaikki puolueet kokoomusta lukuun ottamatta vaativat ympärivuorokautisen vanhustenhoivan hoitajamitoituksen nostamista vähintään 0,7:ään, mutta kunnissa ja hoivayrityksissä hoitajien määrän velvoittaminen lailla hirvittää. Arvioiden mukaan vanhustenhuoltoon tarvittaisiin siinä tapauksessa lähes 4  500 uutta hoitajaa. Työvoiman saatavuus on jo nyt merkittävin ongelma ikäihmisten asumispalveluissa, vastasi esimerkiksi 54 prosenttia kunnissa vanhustenhuollon kanssa tekemisissä olevista johtajista hiljattain Kuntaliiton kyselyyn.

–  Mistä löytyy hoitajia, vaikka rahaa löytyisi. Avohoidosta joudutaan siirtämään työntekijöitä, jos ympärivuorokautiseen hoitoon tulee lakisääteinen henkilöstömitoitus ja avohoidossa sellaista ei ole. Mennään täysin väärään suuntaan. Hoitajia ei nopealla aikataululla saada koulutettua tarvetta vastaavasti, vastaa pienen kunnan kunnanjohtaja kyselyssä.

Myös sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan sitä mieltä, että tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksen nostaminen ei välttämättä ratkaise vanhustenhuollon ongelmia.

–  Meidän täytyy tarkkaan harkita, millä tavalla mitoitus tehdään. Se ei ole niin yksinkertaista, että lakiin vain laitetaan 0,7 ja se on siinä, STM:n hyvinvointi- ja palveluosaston johtaja Taru Koivisto sanoo.

Koiviston mielestä on syytä muistaa, että ympärivuorokautisessa hoidossakin olevien vanhusten hoivatarve on erilainen.

–  Elämän loppuvaiheen hoidossa olevat ihmiset ja vakavasti muistisairaat tarvitsevat erityistukea ja hoivan tarve voi olla tuota mitoitusta suurempi, mutta osa hoivakotien asukkaista on suhteellisen hyvin pärjääviä, joilla hoivan tarve on ihan erilainen.

THL kehittää mittaria

Koiviston mielestä on tärkeää kehittää tapoja, joilla voidaan arvioida vanhusten todellinen hoivan tarve. Sen pohjalta pystyttäisiin hänen mukaansa paremmin suunnittelemaan ja arvioimaan myös se, kuinka paljon hoitajia missäkin tarvitaan.

–  Täytyisi katsoa kokonaisuutta. Jos vain tehostettuun palveluasumiseen tehdään velvoittava henkilöstömitoitus, on työntekijät sinne pakko saada jostain. Se tarkoittaa, että kotihoito tulee olemaan erittäin isoissa ongelmissa. Silloin putoaa kokonaan pohja vuosien tavoitteelta tukea ihmisten kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään.

–  Ei meillä ole missään kaapissa olemassa sellaista määrää hoitajia, jotka nyt otetaan ykskaks käyttöön, kun tarvitaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) jaetaan sama näkemys. THL:ssä on kehitelty suppeampi versio vanhustenhuollossa käytettävästä kansainvälisestä RAI-hoitoisuusarviosta. Siinä arvioidaan erityisesti ikäihmisen fyysistä toimintakykyä ja muistia.

–  Olemme sitä mieltä, että palveluntarve pitää arvioida kunnolla ja sen mukaan mitoittaa henkilöstö, ja sitä sovittua mitoitusta pitäisi tietysti myös noudattaa, sanoo ikääntyneet, vammaiset ja toimintakyky -yksikön päällikkö Minna-Liisa Luoma THL:stä.

STM:ssä on alkamassa laaja selvitys iäkkäiden ihmisten palveluiden uudistamisen tarpeista. Sen yksi tehtävä on katsoa henkilöstön osaamista, määrää, mitoitusta ja koulutustarpeita sekä sitä, miten henkilöstön tarvetta arvioidaan.

Filippiineiltä hoitajia

Realismia on, että 4  500 hoitajaa on mahdotonta löytää tilanteessa, jossa koko toimialalla on 3  000 lähihoitajavakanssia auki, eikä niitä saada täytettyä, sanoo myös Suomen suurimman yksityisen hoiva-alan yrityksen Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen. Jotta siihen päästäisiin, tarvittaisiin rahaa, noin neljän vuoden siirtymäaika, lisää koulutettuja hoiva-avustajia ja työperäistä maahanmuuttoa, hän luettelee.

–  Vaikka Filippiineiltä lähdettäisiin nyt rekrytoimaan tuhatta sairaanhoitajaa, kestää kolme vuotta ennen kuin he ovat lähihoitajia. Hekään eivät voi tulla lähihoitajiksi suoraan. He tulevat Suomeen ensin hoiva-avustajiksi ja aloittavat vasta sitten oppisopimuskoulutuksen lähihoitajiksi. Valmistuminen kestää työn lomassa pari vuotta.

Sitä ennen kielikoulutus Filippiineillä kestää yhdeksän kuukautta ja Suomessa lupa-asiat, saatavuusharkinnat ja kurssille hakeutumiset vievät vuoden. Joka tapauksessa tämä on Karjalaisen mukaan yksi keino helpottaa ongelmaa. Filippiineiltä on jo tullut noin 250 hoitajaa. Karjalaisen mukaan he ovat erityisen soveltuvia hoiva-alalle ja sopeutuneet Suomeen hyvin.

Nopein reitti saada lisää lähihoitajia olisi kouluttaa ensin hoiva-avustajia, jotka sitten jatkokouluttautuisivat lähihoitajiksi työn ohessa. Attendossa on tällä hetkellä Karjalaisen arvion mukaan muutama kymmenen hoiva-avustajaa oppisopimuskoulutuksessa.

–  Valvira sallii tällä hetkellä yksityisille sen, että 15:tä asukasta kohden on yksi koulutettu hoiva-avustaja. Jo nykyisillä toimilupaperiaatteilla saisi siis käyttää noin 3  500:aa hoiva-avustajaa, mutta heitä ei ole. Hoiva-avustajia on tällä hetkellä koko maassa noin tuhat.

Erityisen vaikeaa Karjalaisen mukaan on saada työntekijöitä kolmivuorotyöhön. Yötyö ei hänen mukaansa kiinnosta suomalaisia nuoria, vaikka siitä saa enemmän rahaa. Yöhoidon pyörittämiseen tarvitaan 2,5 hoitajan työpanos.

–  Yöhoitoa pitää järkeistää, niin että auttavia käsiä voitaisiin lisätä päivä- ja iltavuoroihin. Pitää miettiä teknologiaratkaisuja kuten liikesensoreita huoneisiin ja yhteistyötä yksityisen ja julkisen välillä.

Työn houkuttelevuutta lisättävä

Koiviston mukaan iso kysymys on, miten alan imagoa saadaan parannettua niin, että nuoret haluavat hakeutua lähihoitajakoulutukseen ja ovat kiinnostuneita nimenomaan vanhustenhoivasta. Joissakin yksityisissä hoivakodeissa viime aikoina ilmenneiden ongelmien vuoksi ilmapiiri on nyt kielteinen, eikä se ainakaan innosta nuoria hakeutumaan alalle.

–  On hyvä, että nostetaan epäkohtia esille, mutta samalla saattaa olla, että tehdään koko sektorille hallaa. Suurin osa palveluyksiköistä tekee kuitenkin tosi hyvää työtä ja siellä on loistavia esimerkkejä siitä, millä tavalla ikäihmisten tarpeiden mukaisesti palveluja järjestetään hyvin ihmisläheisesti.

Koiviston mukaan Suomessa on jonkun verran hoitoalan koulutuksen saaneita, jotka ovat muissa töissä ja jotka saattaisivat palata jos työ tuntuisi houkuttelevalta.

–  Ei varmasti olisi haitaksi, jos ulkomailtakin tulisi työvoimaa. Siinä tosin herää eettisiä kysymyksiä, että kuinka oikein on houkutella esimerkiksi virolaiset tai filippiiniläiset hoitajat tänne, kun heitä tarvittaisiin myös kotimaassaan.

Attendo ehdottaa kolmiportaista hoidon tasoa

Karjalainenkin haluaisi, että hoitajamitoitus sidotaan jossain vaiheessa kevennettyyn RAI-järjestelmään, mutta sitä odotellessa pitäisi hänen mielestään harkita yksinkertaisempaa luokittelua, joka olisi omaisillekin ymmärrettävämpi.

Karjalaisen ehdottamat kolme hoidon tasoa olisivat "yhden autettava", "kahden autettava" ja "erityisen vaativaa hoitoa, kuten saattohoitoa tarvitseva". Vastaava kolmiportainen kategoria on käytössä esimerkiksi Saksassa. Ranskassa järjestelmä on neliportainen.

Nykyisin ympärivuorokautisessa hoidossa yhden autettavia on noin 75 prosenttia asukkaista. Siihen Karjalaisen mukaan riittää nykyinen toimilupataso eli 0,55–0,6 hoitajan mitoitus. Seuraavaksi vaativaan hoitoon mitoituksen alaraja olisi 0,7 ja vaativimpaan 1,2.

–  Hoiva- ja palvelusuunnitelma pitää päivittää kuuden kuukauden välein ja aina kun tilanne olennaisesti muuttuu. Siinä yhteydessä olisi parempi kutsua tilaajat paikalle jos muutos on sellainen, että se vaikuttaa mitoitustarpeeseen.Tämä on uutta koko toimialalla. Suomessa käytännössä yli 95 prosenttia kaikista ikäihmisten hoivan ostoista on tällä hetkellä yksihintajärjestelmässä.

Kolmiportainen luokittelu vaatisi Karjalaisen karkean arvion mukaan kaikkiaan vajaat 2  000 uutta hoitajaa lisää, kun ympärivuorokautisessa hoidossa on 53  000 vanhusta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.