Muistatko nämä vinkit? Kansanperinteen mukaan naisen pyllistys on paras ase karhun häätämiseen

Kuopiossa on etsitty keskiviikkona Puijon alueella liikkunutta karhua. Karhuhavintoja on tehty lähiaikoina myös muualla Suomessa, esimerkiksi Hollolassa poliisi lopetti arvaamattomasti käyttäytyneen karhun tiistai-iltana.

Savon Sanomissa kerrottiin toissa vuonna, miten kansanperinne neuvoo naisia, jotka kohtaavat karhun. Alla oleva artikkeli on alunperin julkaistu 3.7.2015:

 

Karhuja liikkuu nyt melkein kaikkialla Suomessa, joten moni pelkää metsään lähtöä. Pelättiin sitä ennenkin – jopa niin paljon, ettei karhuja uskallettu kutsua niiden omalla nimellä. Sen sijaan sanottiin, että "metsä liikkuu" tai "se" on nyt kulmilla.

Suomen murteisiin jäi yli 300 erilaista karhun nimitystä, jotka elävät edelleen paikannimistössä. Mörkösuot, suuripäänniemet ja kouvonlahdet viittaavat kaikki samaan, karheaturkkiseen otukseen.

Vaikka karhua on pelätty, sen kanssa on pitänyt tulla toimeen. Perinteisen ajattelun mukaan karhu on pohjimmiltaan hyväluontoinen, eikä käy ihmisen tai karjan kimppuun, ellei jokin paha voima ole sitä siihen yllyttänyt.

Karhun ja ihmisen kohtaamisessa ei ole kysymys vain ruumiillisesta vaan ennen kaikkea henkisestä, tuonpuoleisesta voimasta. Siitä, jota ennen nimitettiin väeksi ja tänään nimitettäisiin energiaksi.

Naisen ja karhun suhde näyttäytyy suomalaisessa kansanperinteessä kaikkea muuta kuin suoraviivaisena. Hedelmällisessä iässä olevan naisen kannattaa varoa kaikenlaista kanssakäymistä karhujen kanssa, sillä karhu saattaa sekaantua suvunjatkamiseen tai pilata syntymättömän poikalapsen.

Toisaalta nimenomaan sukupuolielimiin tiivistynyt energia tekee naisen niin vahvaksi, että karhu jää toiseksi. Esiäitiemme neuvo on yksinkertainen:

Jos metsässä tulee karhu vastaan, älä pakene suin päin, vaan käännä sille selkäsi ja paljasta takapuolesi. Karhu nostaa käpälät silmilleen ja lähtee livohkaan. Ei ujouttaan, vaan siksi, että naisen energia on suurempi kuin karhun.

Uskontotieteilijä, dosentti Risto Pulkkisen mukaan naisen intiimejä paikkoja nimitettiinkin ennen karhuksi. ”Ääh pois karhu miu karhui tielt, tiä on syönt jo monta miestä", sanoi karjalainen mummo.

Pulkkinen kertoo, että ajatus naisen sukupuolisen energian voimasta selittää monet karhun varalta tehdyt taiat. Savossakin oli vielä 1900-luvun alussa tapana, että kun karjaa laskettiin keväällä ensimmäisen kerran ulos navetasta, navetan ulko-oven tai karjakujan päällä seisoi emäntä hame päällä ja ”vippasi omaa vettään” eläinten päälle. Naisen haaravälin uskottiin suojaavan lehmät pedoilta, niin karhuilta kuin torvihänniltä eli susiltakin.

Toisinaan naisenergian hyödyntäminen vietiin vieläkin pidemmälle. Muun muassa Pohjois-Karjalaan kehittyi aikoinaan erityinen karhunpyllyttäjien ammattikunta. Kun karhu uhkasi laidunta, karja voitiin suojata värväämällä väkevä nainen seisomaan takamus paljaana petoa häpäisemässä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Karhu tuli Puijolle uimalla: "Metsään ei kannata mennä koiran kanssa"

Kuopiossa on havaittu karhu