EU-mysteerin jäljillä - 20 vuotta sitten vain kuusi kyläläistä kannatti EU-liitosta, eikä kukaan tiennyt ketkä

Kyllä minä epäilen, että puheissaan ei kannattanut kukaan, muistelee Pentti Korhonen joulukuisena päivänä tuvan pöydän ääressä kotonaan Itäkoskella Varpaisjärvellä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Pentti oli viisikymppinen maanviljelijä-postinkantaja. EU-kansanäänestys oli juuri takana, ja Paloisen äänestysalue oli Savon EU-vastaisin.

Paloisen äänestäjistä 93,5 prosenttia oli sitä mieltä, että ei missään nimessä EU:n jäseneksi. Pentti oli yksi heistä.

– Jos maatilat häviävät, mitä tälle kylälle jää, Pentti kyseli seisoessaan lokakuussa 1994 Paloisen kyläkaupan rappusilla Savon Sanomien haastattelussa.

Nyt Pentti asettelee sanojaan varovammin muistellessaan miespolven takaisia aikoja.

– Noo, se kun oli semmoista yleistä puhetta, että EU on aina vain pahaa. Ei nähty todellisuutta. Ainoastaan MTK oli vastaan, kun SAK:kin rupesi kannattamaan.

Pentillekin tosin kävi kuten oli ounastellut: pari vuotta EU-liitoksen jälkeen lehmät piti myydä ja mullit taluttaa teurastamon autoon. Pentti epäilee, että kulmakunnan tiloista saman tempun teki 80–90 prosenttia.

– Tukipolitiikka muuttui peltoperusteiseksi, ja meillä oli omaa peltoa vain 6,5 hehtaaria, jotka oli just ennätetty tällätä salaojiin. Toimeentulon pelko oli todellinen kaikilla.

– Ennen EU:ta 300-kiloisesta mullista sai saman rahan kuin viidestä-kuudesta samankokoisesta EU:ssa.

Päätyöksi jäi postinkanto, jota Pentti oli ennättänyt tehdä jo 1960-luvun lopulta asti, alkuaikoina suksin ja hevosella.

– Meni homma semmoiseksi, että aamulla piti nousta navettaan kolmelta, jotta ennätti kuudeksi postille.

– Ajattelin, että mitäpä suotta kuljailemaan ja laitoin karjan pois.

Kauemmin sinnitteli vanhassa ammatissaan kyläkauppias. Jorma Kainulainen lopetti kaupanteon vasta syyskuussa 2013, vaikka epäili EU-liitoksen kynnyksellä kylän tyhjenevän asukkaista ja asiakkaista.

– Ei ole mieli muuttunut EU:sta. Monelle viljelijälle oli paha juttu, Jorma sanoo omakotitalonsa keittiössä Varpaisjärven kirkonkylässä, jossa on asunut yli 30 vuotta.

– Onpahan siinä jotain hyvääkin, Jorma myöntelee mutta jatkaa samaan hengenvetoon:

– Pakotteet ovat huonoja puolia, mutta pitää Venäjää kurittaa jollain tavoin.

EU ei ollut syynä, että Jorma lopetti isänsä vuonna 1946 aloittamat kauppiashommat Paloisella parinkymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä. Tuli eläkeikä vastaan, jolloin oli sopiva sarana päättää 13-vuotiaana aloitettu kauppiaan ura.

– Sen jälkeen en ole laittanut herätyskelloa soimaan, Jorma sanoo.

– Siihen asti piti kahtena aamuna viikossa nousta kahdelta, jotta ennätti kolmeksi kaupalle tavarakuormaa purkamaan.

Kupeet kuuran peittämänä seisoo kauppa nyt vanhalla paikallaan Paloisentien ja Itäkoskentien risteyksessä. Ei kilahtele enää kassakone, ja ovikin on lukossa. Siitä mentiin niin kauppaan kuin alkuaikoina postiinkin.

– On se hyvä, että korkotaso on pysynyt matalalla, Korhosen Pentti kehuu EU:ta seistessään kaupan rappusilla.

– Minunkin piti maksaa 16 prosentin korko, kun otin metsälainaa pankista 90-luvun alussa. Semmoinen korkotaso vei paljon firmoja.

– Jos ei oltaisi EU:ssa, korko heittelisi samalla tavalla, Pentti äityy ylistämään mutta ottaa pakkia:

– Paljon on silti jonninjoutavaa höpötystä. Virkamiehetkin antoivat ymmärtää olevansa suurin piirtein EU:n palkkalistoilla.

– Pikkutarkasti säännöksiä tulkitsevat. Kurkun piti olla suora, ja ei kai sitä kohta saa uuniakaan lämmittää, liian paljon tulee kipinöitä.

– Entä nämä likakaivohommat! Kun sanoo asian paikalleen, niin kaikkia pikkujuttuja keksitään ihmisten kiusaksi.

EU-kansanäänestys toi Paloisen kylälle mysteerin: ketkä kummat olivat ne kuusi, jotka äänestivät kyllä? Sentään 86 äänesti ei.

– Eipä ole tainnut vieläkään selvitä, entinen kauppias Jorma epäilee.

Suuri salaisuus on keskellämme, laulavat Milla Korhonen, Mari Heiskanen ja Kaisa Heiskanen Paloisen koulun juhlasalissa. Trio harjoittelee joulujuhlaa varten, kun rehtori Jarmo Tikkanen ja Lauri Tuovinen säestävät.

Opettaja on tietenkin äänestänyt kyllä!

– Ei, minä äänestin vastaan. Se oli perinteistä epäluuloa uutta ja outoa kohtaan, Jarmo sanoo.

EU ei ole edes vienyt rehtorilta työmaata ja kylän lapsilta koulua, vaikka Varpaisjärvi menettikin itsenäisyytensä, kun se liittyi Lapinlahden kuntaan 2011. Varpaisjärven viimeisessä kyläkoulussa on vielä 36 oppilasta.

– Kunnan talous on tiukilla, mutta siinä ei paljon pata rasvaannu, jos tämä koulu lopetetaan, Jarmo sanoo ja etsii myönteisiä puolia unionista.

– Hyvin on henkilökohtaisesti mennyt. Kolmikymppisestä viisikymppiseksi olen EU:ssa elänyt, terveys ja toimintakyky ovat säilyneet.

– Yhteinen raha ja passi ovat helpottaneet reissaamista sen kerran, kun on reissuun päässyt.

– Mielikuvituksen puolelle menee, jos ryhtyy miettimään, kuinka asiat olisivat EU:n ulkopuolella.

Kuka äänesti sitten EU:n puolesta, jos ei opettajakaan?

– Myöhäsen Rauno ja Leena, kaikki sen jo tietävät, Jarmo paljastaa kolmasosan kylän mysteeristä.

– Katua ei ole tarvinnut, vakuuttaa vieläkin Rauno, varatuomari ja eläkkeellä oleva Varpaisjärven yleinen oikeusavustaja.

Rauno muistuttaa, että EU sai alkunsa rauhantahdosta sotien jälkeen. Rauhanprojektinakin EU:ta markkinoitiin, Jarmo muistaa.

– No, kaikki tietävät, että rauha ei ole kovin hyvin säilynyt Euroopassa, Rauno huokaa.

– Venäjän suuntaan EU pullistelee. Toivottavasti rauha säilyy. Sitä on syytä toivoa näin joulun alla, Jarmo pohtii.

Raunon mielestä EU:lle ei ollut parempaa vaihtoehtoa 20 vuotta sitten.

– Suomen oli pakko liittyä ja kansainvälistyä.

Eihän täällä lintukodossa tarvitse asua, vaikka korvessa olemmekin, sanoo Rauno, joka on asunut perheineen jo 36 vuotta Itäkosken entisellä koululla. Naapurissa asuu Jarmo ja lähes naapurissa Pentti.

Kenen naapurina lymynnevät loput neljä EU-kannattajaa?

Kansanäänestys 1994

Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa järjestettiin 16.10.1994. Kyllä-ääniä annettiin 56,9 prosenttia ja ei-ääniä 43,1 prosenttia.

EU-myönteisin oli Helsingin vaalipiiri (kyllä-ääniä 73,5 prosenttia) ja EU-kielteisin Oulun lääni (ei-ääniä 56,3 prosenttia).

Vastustajia oli enemmistö myös Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Lapissa. Pohjois-Savossa ei-ääniä oli 51,7 prosenttia.

Pohjois-Savossa EU-myönteisin kunta oli Varkaus ( 63,9 prosenttia). EU-kielteisin oli Rautavaara ( 73,6 prosenttia).

Koko Savon suurin vastustus oli Varpaisjärven Paloisella ( 93,5 prosenttia) ja suurin kannatus Mikkelin Nuijamiehen kaupunginosassa (72,6 prosenttia).

Eduskunta hyväksyi Suomen EU-jäsenyyden 18.11.1994 äänin 152–45. Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja yhteisvaluuttaan 2002.

Arkistojuttu: Mystinen juttu Paloisilla

Arkistojuttu: Nuijamiehen voimin Eurooppaan