Näin mielenterveysongelmia hoidettiin keskiajalla

Mitä yhteistä on keskiajan ja 2000-luvun lääkinnällä ja lääketieteellä?

– Paljonkin, vastaa yliopistotutkija Susanna Niiranen Jyväskylän yliopistosta, mutta ei silti haluaisi tulla hoidetuksi keskiaikaisin menetelmin.

– Kaikissa yhteisöissä on niitä, joilla on parantajan rooli. Yhteistä nykypäivälle ja keskiajalle on se, että ihmiset etsivät elämäänsä hyvinvointia. Aina löytyy lääkäreitä ja parantajia, jotka ovat joko valmiita auttamaan pyyteettömästi tai kuten keskiajalla ja tänäkin päivänä: rahastamaan ihmisten sairauksilla, Niiranen pohtii Keskisuomalaisen haastattelussa.

Niiranen on verrannut nykyisen Etelä-Ranskan alueella oksitaanin kielellä 1300-luvulla kirjoitettua reseptikokoelmaa Naantalin luostarissa 1400-luvulla kirjoitettuun ruotsinkieliseen yrttikirjaan. Näiden lähteiden avulla hän on hahmottanut keskiajan ihmisten maailmankuvaa ja terveyskäsitystä.

Mielenterveyden ongelmien hoitoon reseptikokoelmissa on Niirasen mukaan etsitty yllättävän paljon ratkaisuja. Tuohon aikaan psykiatrisista ja neurologisista häiriöistä mainitaan kokoelmissa ainakin kaatumatauti (epilepsia), usein depressiota muistuttava melankolia, unettomuus, huimaus ja mielialan vaihtelut.

– Uni ja unettomuus nousevat tärkeään rooliin reseptikokoelmissa. Unettomuus on sinänsä yllättävä, kun ajattelee, että ihmiset tekivät ruumiillista työtä eikä sähkövaloakaan ollut, Niiranen pohtii.

Esimerkiksi oksitaaninkielisessä reseptikokoelmassa melankolian parantamiseen suositellaan hunajaa, anista, sahramia ja inkivääriä.

– Yleensä melankolia erotettiin muusta hulluudesta sillä perusteella, että sen aiheuttivat sisäiset tunnetilat, kuten pelko ja suru. Manioissa mielikuvituksella katsottiin olevan suurempi osuus, Niiranen kertoo.

Mielialahäiriöistä kärsiviä kohdeltiin yhteisössään muiden kanssa tasaveroisina ja heille pyrittiin antamaan edes jonkinlaista hoitoa. Mikäli potilas ei ollut vaarallinen itselleen tai ympäristölleen, hän sai hoitoa kotonaan.

– Varhaiset hullujenhuoneet syntyivät keskiajalla. Ne olivat Euroopassa lähinnä eristettyjä säilytyspaikkoja vaarallisina pidetyille henkilöille.

Musiikin myönteinen vaikutus ihmisen mielialoihin on ollut tiedossa pitkään. Jo 800-luvulla Bagdadissa hyödynnettiin musiikkia mielenterveyden hoidossa. Levottomalle potilaalle saatettiin esimerkiksi soittaa rauhoittavaa musiikkia. Eräässä ranskalaisessa hospitaalissa kuoropoikia pyydettiin laulamaan niin lujaa, että potilaatkin sairasosastolla kuulisivat laulun.

Lue lisää aiheesta keskiviikon Savon Sanomista.