Näin säädät auton ergonomian kohdalleen

Istuimella ja sen asennolla on totisesti väliä, vakuuttaa kuorma-autoja työkseen ajava tuusniemeläinen Sanna Tervo-Tukiainen.

– Heti sen huomaa, jos säädöt eivät ole kohdillaan. Jokin paikka ilmoittaa, että nyt ei ole hyvin. Selkä ja hartiat ovat monesti tässä ammatissa kovilla, Tervo-Tukiainen kertoo.

Hän ajaa enimmäkseen jakeluautoa, jonka kuljettajan penkissä on manuaalisäädöt kahdeksaan suuntaan. Kuljetusliike Hannu Tervo Ky:n toisella autolla ajetaan pidempiä maantietaipaleita, minkä vuoksi sen sähkösäätöisessä istuimessa on säätöjä vielä enemmän.

– Tässä työssä hypätään monta kymmentä kertaa päivässä ylös ja alas, Tervo-Tukiainen kuvailee Kuopioon keskittyvää työtään.

155-senttinen nainen joutuu hieman kärsimään siitä, että isot autot on suunniteltu keskimittaisten ja sitä suurempien miesten mitoilla.

– Ei haittaisi, jos olisi kymmenenkin senttiä lisää pituutta. Sitten saisi varmasti ristiseläntuen ja muut säädöt oikeille paikoilleen. Tuntuu, että ne jäävät vähän väärään kohtaan. Henkilöautossa ajoasento on mukavampi ja rennompi, Tervo-Tukiainen miettii.

Onneksi kuorma-autojenkin ohjaus on nykyään tehostettu, ja hänen ajamassaan Volvossa mukavuutta lisää merkittävästi ilmajousitus.

Autoilun ergonomiaa tutkinut koulutussuunnittelija Mika Nyberg Työterveyslaitoksesta (TTL) vahvistaa, että ratin takana istuminen on huomattavasti miellyttävämpää, jos alaselkä on kunnolla tuettu.

– Lepääminen pitkällä matkalla tulee siitä, että on hyvä ristiseläntuki. Se on oikeastaan olennaisin. Kun tuki on hyvä alaselästä, silloin se auttaa niskankin asentoon. Jos ei ole hyvää alaseläntukea, se vaikuttaa koko asentoon, Nyberg korostaa.

Tärkeää Nybergin mukaan olisi sekin, että vartalon ja reiden kulma säätyisi yli suorankulman eli yli 90 asteen. Ajoneuvoihin TTL suosittelee noin 95 asteen kulmaa.

– Silloin lihasaktiviteetti ja välilevyn paine on pienempi. Autoa ajetaan istualtaan, joten silloin pitäisi istua hyvässä tuetussa asennossa. Kun kerran joudut ajamaan, istu hyvässä asennossa. Ei ole hyvä, jos asento on liian makaava tai pystysuora.

Myös henkilöautojen ohjaamot on tyypillisesti tehty keskimittaisten ehdoilla. Joissakin autoissa lyhimpien ja pisimpien on vaikea – ellei mahdotonta – saada miellyttävää ajoasentoa.

Autokaupassa kannattaakin miettiä, minkä kokoiset ihmiset ostettavaa autoa todennäköisesti ajavat.

Auton korimallilla ja korkeudella, keulan ja kulmien havaittavuudella sekä istuimien ja ohjauspyörän säädöillä on sitä suurempi merkitys, mitä isompi kokoero kuljettajien välillä on.

Esimerkiksi monissa pikkuautoissa ohjauspyörää saa liikuteltua vain korkeussuunnassa, toisista taas puuttuu istuimen korkeussäätö ja vielä useammista ristiseläntuki ja reisituen säätömahdollisuus. Muutaman sadan euron lisäpanostuksella saattaa saada huomattavasti paremmat istuimet.

Kuljettajien kokonaispituuden lisäksi isoja eroja on myös raajojen pituudessa. Samalla ihmisellä voi olla lyhyet jalat ja pitkät kädet.

– Se ei oikeastaan selviä kuin kokeilemalla. Säädöissä riittää, jos saa istuma-asennon, jossa ylettää polkimille ja on niin ylhäällä, että näkee kunnolla. Jos istuu liian alhaalla, joutuu nostamaan leukaa, mikä on turvallisuusriski, mutta varmasti siinä ovat niskatkin kovilla. Pitkällä ihmisellä taas on oltava säätöjä alaspäin, että myös katon ja pään väliin jää jonkin verran tilaa, Nyberg neuvoo.

Niskatuen tulisi jäädä pari senttiä pään taakse, jotta se suojaa parhaiten törmäyksen sattuessa.

Niska ja hartiat väsyvät, ellei yläraajoille ole tukea. Joissakin autoissa keskikyynärnojaa ei ole lainkaan tai jos onkin, korkeutta tai pituutta ei välttämättä voi säätää. Kurottelu ei tee hyvää sekään.

– Jos on hyvä kyynärtuki, otetaan siitä, ja jos ei ole, koetetaan pitää hartiat täysin rentoina ja yritetään saada hyvä ajoasento siten, Nyberg sanoo.

Ajotaukojen pitäminen on tärkeää niin virkeyden kuin kropan kannalta.

– Tauoilla tunnin tai parin välein voi olla hyvinkin elvyttävä vaikutus. Istumiselle vastaliikettä on jo seisominen ja pieni kävely. Olisi hyvä tehdä pieni kävely, ennen kuin menee istumaan kuppilaan, Nyberg muistuttaa.

Tervo-Tukiaisen nykyisessä työssä on runsaasti taukoja istumisen välillä, joten suurimmat rasitukset tulevat kuljetettavien maito- ja lihatuotteiden siirtelystä. Apuvälineet ovat yksinkertaisia, mutta ne keventävät taakkaa merkittävästi.

160 kilon painoinen maitolastikin livahtaa yhdessä hujauksessa Pohjantien koulun keittiön kylmiöön, kun kahdeksan laatikon alla on alusvaunu ja Tervo-Tukiaisella kädessään vetokoukku.

– Minulla on aina kaksi koukkua mukana siltä varalta, että jos hukkaan toisen. Ei tästä tule mitään ilman sitä, Tervo-Tukiainen naurahtaa.

Ergonomia : Ominaisuuksien mukaan

Ergonomia on ihmisen ja toimintajärjestelmän vuorovaikutuksen tutkimista ja kehittämistä ihmisen hyvinvoinnin ja järjestelmän suorituskyvyn parantamiseksi.

Ergonomian avulla työ, työvälineet, työympäristö ja muu toimintajärjestelmä sopeutetaan vastaamaan ihmisen ominaisuuksia ja tarpeita.

Ergonomia-sana tulee kreikan kielen sanoista ergo (työ) ja nomos (luonnonlait).

Lähde: Työterveyslaitos

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.