Näkökulma: Anteeksi että olen köyhä

Lahjapaperista pilkistivät luistimet. Suuret, ruskeat ja nilkkojen kohdalta löysiksi kuluneet luistimet.

Vuonna 1985 perheemme oli muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä joululahjojen tai -ruuan kanssa vietetty kulutusjuhlia. Pikku-Heikin oli tyytyminen lähes loppuun asti käytettyihin hokkareihin. Ei minusta hyvää luistelijaa koskaan tullutkaan.

Vaikka luistimet jäivät mieleeni, en muista tuota joulua vähäisten lahjojen takia. Muistan tavallista alakuloisemman tunnelman, jota on vaikea tiivistää sanoiksi. Jonkinlaista synkkyyttä ja ahdistusta, kenties myös pelkoa tulevasta. Olin viisivuotias, joten en ole ihan varma.

Viime jouluna rohkaistuin kysymään asias­ta äidiltäni. Oliko meillä erityisen vaikeaa jouluna 1985?

– Oli. Rahat olivat loppu. Muuttoapulaisille tarjottiin valmismaksalaatikkoa, koska se oli halvinta, mitä kaupasta löytyi.

 

Suomessa on puhuttu viime aikoina köyhyydestä.

Helsingin Sanomien hienossa köyhyyskyselyssä ilmiötä tarkasteltiin monelta kantilta. Kuka on köyhä? Mistä köyhyys johtuu? Mitä rikkaat ajattelevat köyhistä? Mitä köyhät ajattelevat toisistaan?

Hyviä kysymyksiä kaikki. Yksi jäi kuitenkin esittämättä. Miltä köyhyys tuntuu?

En väitä olevani mikään erityinen kokemusasiantuntija. Elämämme muuttui vähävaraisen joulun jälkeen varsin pian keskiluokkaiseksi. Aikuisenakin olen aina saanut käydä töissä, mikä on taannut vähintään kohtuullisen taloudellisen hyvinvoinnin.

Silti muistan, kuinka häpesin rupsahtanutta Pikipeikko-pesäpalloräpylääni ala-asteella, kun kavereilla oli uutuuttaan hohtavat valkoiset Karhut. Muistan, kuinka nolostelin yliopistossa, kun kerroin maailmanmatkaajaystävilleni päässeeni ensimmäisen kerran ulkomaille 19-vuotiaana. Muistan myös vanhempieni jouluisen alakulon kolmekymmentä vuotta sitten. Se kertoo aika paljon tunteiden voimasta.

 

Olisi väärin sanoa, että pahinta köyhyydessä on tunne. Ei tietenkään ole. Pahinta on konkreettinen taloudellinen ahdinko, puute välttämättömistä perustarpeista. Tällaisesta absoluuttisesta köyhyydestä kärsii köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen EAPN-verkoston mukaan 130 000 suomalaista.

Tunteiden merkitystä ei sovi kuitenkaan vähätellä. Osattomuuden kokemus nousee esiin muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kelan tutkimuksissa lapsiperheiden köyhyydestä. Lapset selviävät hengissä ilman hittileluja, uusia vaatteita tai säännöllisiä harrastuksia, mutta jatkuva taloudellinen niukkuus voi johtaa häpeään tai kaveripiirien ulkopuolelle jäämiseen. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, kulutusyhteiskunnassa yhteisöihin pääseminen on usein maksullista.

Jos rahat eivät riitä kuin niukkaan peruselämiseen, seuraa helposti ongelmia. THL:n mukaan suhteellinen, muiden keskimääräiseen elintasoon verrannollinen köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta, väsymystä ja terveysongelmia. Suhteellisesti köyhiin lasketaan eurooppalaisen käytännön mukaan ne, joiden kotitaloudella on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulosta. Suhteellisesti köyhiä suomalaisia on Tilastokeskuksen mukaan 674 000.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto puolestaan kertoo, että 117 000 lasta elää köyhissä perheissä. Köyhyystutkija, sosiaalipolitiikan professori Mia Hakovirta on muistuttanut, että jokaiseen koululuokkaan mahtuu tilastollisesti ainakin yksi tai kaksi köyhää lasta.

 

Pitääkö suhteellisesta köyhyydestä sitten olla huolissaan?

Monesti kuulee sanottavan, että ei. Keskitulon noustessa yhä hyvätuloisemmat määritellään suhteellisesti köyhiksi – vuoden 2014 tilastoissa raja kulki yksinasuvan kohdalla 1 190 euroa kuukausituloissa. Kyllä sillä tulee toimeen. Sitä paitsi monet tämän päivän vähäosaisista elävät yltäkylläisesti, jos verrataan 1950-luvun suomalaisiin.

Varmaan näinkin. Tällainen ajattelu aliarvioi kuitenkin köyhyyden kokemusta. Hakovirran ja Minna Rantalaihon tutkimuksessa Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa selvisi, että jo lapset osaavat tunnistaa kavereidensa taloudellisen tilanteen. He huomaavat pukeutumisesta ja tavaroista, ketkä ovat köyhempiä, ja säätelevät käytöstään sen mukaan. Taloudellinen samanarvoisuus lisää ystävystymisen mahdollisuutta, köyhillä koulukiusaamisen riski on suurempi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kotimaa

Kalankasvatuksen ympäristövaikutukset Suomessa ovat vähentyneet 80-luvulta

Ministeriö läpivalaisee kaikki kunnat – "Sen jälkeen tiedetään, millaisia lääkkeitä eri alueilla tarvitaan"

Irak: Lapset luovutettiin Suomelle jo vuonna 2017 – Suomen ulkoministeriön mukaan kyse oli lapsikaappauksesta

Puhki ruostuvissa hylyissä lymyää ympäristöriski – rannikolla makaa yli tuhat hylkyä, jotka voivat levittää öljyä Itämereen

Kaikkonen pitää keskustan puheenjohtajakisaa henkilövaalina, Kulmuni näkee myös linjaeroja

Sirpa Pietikäinen ei päässyt äänestämään Ursula von der Leyenin puolesta, syynä äidin sairastuminen

Pientä tyttöä ei voi palauttaa Somaliaan ennen kuin on selvitetty, uhkaako häntä siellä silpominen – KHO palautti asian Migrin käsiteltäväksi

Suomessakin on varauduttu poliittiseen väkivaltaan – Päivi Nergin mukaan pieniinkään ilmiöihin ei saa suhtautua leikiten: "Suomi ei ole lintukoto"

Pyöräilijä menehtyi törmäyksessä auton kanssa – kolme autoa ohitti pyöräilijää, kun turma sattui

Omaa terveydentilaa halutaan seurata älylaitteilla – tulevaisuudessa tietoja voitaisiin hyödyntää myös terveydenhuollossa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.