Talvisodan lopun vaiettu salaisuus: Nuori tutkija ampui itsensä eduskunnan eteisessä 75 vuotta sitten

Keskiviikkona 11. maaliskuuta tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Suomen hallitus päätti hyväksyä Neuvostoliiton sanelemat Moskovan rauhansopimuksen ehdot. Raskas talvisota oli päättymässä raskaaseen rauhaan.

Perinteentutkija Astrid Reponen-Juvas oli tuolloin 34-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Urallaan hän oli muun muassa tutkinut Ruotsin metsäsuomalaisia ja julkaissut ystäviensä kanssa Suomen laajalevikkisintä kulttuurilehteä.

Talvisodan lähestyessä Reponen-Juvas oli lapsineen Tukholmassa, mutta sinne jääminen ei tullut kysymykseenkään. Oli kiirehdittävä kotiin, Suomeen ja Helsinkiin, ja tehtävä se, mitä naisen oli tehtävä.

Hän oli ehdoton, uupumaton ja palavasieluinen. Jo syksyllä 1939 hän oli keksinyt, että sotaan varustautuvan Suomen kansalaiset voisivat auttaa puolustusvoimia vaihtamalla kultaiset kihla- ja vihkisormuksensa rautasormuksiin. Noin 315 000 ihmistä vaihtoikin, ja kultaa kertyi valtiolle yli 1 750 kiloa.

Pitkin sotatalvea Astrid Reponen rohkaisi suomalaisia jakamalla isänmaallisia julkaisuja – sellaisia, joita tänään kutsuttaisiin voimauttaviksi. Hän halusi pitää henkeä yllä.

Reponen ei kuitenkaan kuulunut järjestöihin, ei edes lottiin. Hän oli individualisti ja vakaumuksellinen antroposofi. Hän kavahti kaikkia totalitaristisia järjestelmiä.

Tyttärensä Meri-Helga Mantereen mukaan Reponen uskoi, että Pohjoismaat edustavat yksilön kunnioitusta ja vapautta. Tämän uskon varaan hän asetti toivonsa Suomen tulevaisuudesta.

Talvisodan Reponen koki ennen kaikkea suurena henkisenä taisteluna. Sankarimyytit ja uhrautuminen olivat hänen sukupolvelleen tuttuja. Omaksi osakseen Reponen tunsi vaikeimman ja uhanalaisimman tien. Sen päässä siintäisi suurin voitto tai suurin tappio.

Astrid Reponen oli äärimmäisyysihminen, mutta samalla riehakas ja iloinen kosmopoliitti. Reposen ja hänen miehensä, Uuden Suomen toimittajan Martti Juvaksen perheeseen kuului tiiviisti myös Reposen käly, paras ystävä ja kollega Maija Juvas. Pommitusten riehuessa Maija ja lapset lähtivät Helsingistä turvaan maalle sukulaisten luo.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 12. maaliskuuta. Tiedot sopimuksen sisällöstä tulivat nopeasti julki. Suomelle ne tarkoittivat katastrofia. Kukaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Samana päivänä Martti Juvas lähti maalle tapaamaan sisartaan ja lapsiaan. Astrid Reponen jäi kotiin Kalevankadulle. Sieltä hän käveli eduskuntatalolle ja ampui eteisessä itsensä pistoolilla. Kun Martti Juvas palasi illalla Helsinkiin, kaikki oli jo ohi.

Reponen oli tehnyt päätöksensä nopeasti. Hän koki rauhan ehdot ja niihin suostumisen vääryydeksi ja reagoi omalla, ehdottomalla tavallaan. Kuolemaan liittyi silti paljon avoimeksi jääneitä kysymyksiä.

Reposen itsemurhasta tuli yksi aikakauden varjelluimpia salaisuuksia.

– Talvisodan päättyessä kansakunnan kohtalo oli veitsen terällä, Meri-Helga Mantere muistuttaa.

Valtion johdossa pelättiin, että jos Neuvostoliitto saisi tietää tapahtuneesta, se ei uskoisi tekoa yksittäisen ihmisen valinnaksi vaan olettaisi takana olevan laajempaa poliittista liikehdintää. Ratkaisuhan muistutti heimoaktivisti, nimismies Bobi Sivénin Tarton rauhansopimuksen jälkimainingeissa tekemää itsemurhaa vuonna 1921. Sivenistä tuli sittemmin Akateemisen Karjala-seuran marttyyri.

Tabu ei rikkoontunut edes perhepiirissä. Mantere kertoo itse kuulleensa totuuden äidin kuolemasta vasta 15-vuotiaana, ja silloinkin vahingossa.

Meri-Helga Mantere on julkaissut viime vuonna teoksen Vapauden taju, joka kertoo Astrid Reposen ja tämän kälyn Maija Juvaksen elämästä.

Astrid Reposen 1930-luvulla Ruotsin suomalaismetsistä hankkima esinekokoelma on parhaillaan esillä Kansallismuseon Metsäsuomalaiset-näyttelyssä.