Nyt saa lopettaa haaveilemisen

Suomen maaseudun puolueen nousun ja tuhon läheltä todistanut Urpo Leppänen on jälleen kerran yhdessä elämänsä taitekohdista: tiistaina tulee täyteen 60 vuotta. Myöhemmin keväällä hän, vaimonsa Ana ja poikansa Stefan muuttavat uuteen kotiin. Nummi-Pusulan rivitalokoti on pantu myyntiin ja uusi kotipaikkakuntakin on tiedossa, mutta sen hän haluaa pitää vielä omana tietonaan.

Urpo Leppäsen elämäntaipaleella on taitekohtia riittänyt. Tämänkertaisesta tilanteesta hän on helpottunut. Politiikka on taaksejäänyttä elämää.

Valtakunnan politiikasta hän ollut käytännössä poissa jo pitkään.

- 60 vuotta on sellainen taitekohta elämässä, että sitä voi lopettaa haaveilemastakin uudesta poliittisesta urasta, hän hymähtää.

Eikä nykyään liberaali Leppänen aio kunnallispolitiikassakaan enää jatkaa. Nummi-Pusulan valtuusto ja perusturvalautakunnan puheenjohtajuus jäänevät silläkin saralla viimeisiksi.

Perussuomalaisten, SMP:n perillisenä pidetyn puolueen, edesottamuksia Leppänen kuitenkin seuraa. Olihan hän itse vuonna 1995 perustamassa puoluetta.

Hänen ja puolueen tiet erkanivat, kun puheenjohtaja Timo Soini lähti reivaamaan puoluetta oikeistolaiseen ja puritanistiseen suuntaan.

- Tony Halme palautti perussuomalaiset kansan syvien rivien ja syrjäytyneiden puolueeksi. Mutta Halme on vain imago, ei johtaja. Hänen kaupunkilähiöistä tulleet kannattajansa taas ovat niin passiivisia, ettei heistä taida olla puolueen nostajiksi - toisin kuin oli siitä maaseudun köyhistä ja syrjäytyneistä syntyneestä SMP:n peruskannattajakunnasta, joka aktiivisuudellaan nosti puolueen ensimmäiseen suureen vaalivoittoon 1970, analysoi Leppänen.

Vennamolainen Urpo Leppäsestä tuli 1960-luvun lopulla. Vasemmistoradikalismi häntä ei kiehtonut, ei vaikka onkin omasta mielestään aina ollut radikaali ja vapaamielinen .

Yhtenä vaikuttajana siihen, että hyppäsi Vennamon kelkkaan, Leppänen pitää Joensuun poikalyseon Kekkos- ja maalaisliittovastaista opettajakuntaa. He iskostivat nuoreen oppikoululaiseen siemenen siitä, että Urho Kekkosta piti vastustaa. Kokoomuslainen Matti Virkkunen ei maaseudun kasvatille kelvannut, mutta Veikko Vennamo kelpasi.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa vennamolaiset nappasivat 18 paikkaa. Puoluetoimisto tarvitsi joukkoihinsa kipeästi koulutettua väkeä . Kansanmiesten rahkeet kun eivät oikein riittäneet.

Vennamon korviin oli kantautunut, että Helsingin akateemisissa piireissä liikkuu ainakin yksi SMP:läinen, Urpo Leppänen. Ja niin kutsu kävi: Leppänen vedettiin SMP:n ydinporukkaan. Hän jätti Liikenneturvan tutkimuspäällikön hommat ja siirtyi Vennamon kutsusta SMP:n tiedotuspäälliköksi 1970.

- Palkka pieneni, mutta uusi työ innosti.

Puoluesihteeri hänestä tuli jo parin vuoden kuluttua. Hän näki läheltä, miten vuoden 1972 hajotusvaalien jälkeen SMP pantiin kahtia, ja miten vuoden 1975 vaaleissa puolue kuivui kahden kansanedustajan tynkäpuolueeksi.

Niin pieneksi, että Veikko Vennamokin oli menettää uskon omaan luomukseensa.

Mutta vuosi 1978 muutti kaiken. Vennamo sai presidentinvaaleissa kymmenen valitsijamiestä. Se pani häneen uutta vauhtia: puoluesihteerin hommat edellisenä vuonna jättänyt ja Pohjois-Karjalaan silloisen vaimonsa Marja-Leenan kanssa muuttanut Leppänen sai pikaisen kutsun takaisin Helsinkiin.

Vaaliliitto kristillisten kanssa seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa nosti puolueen eduskuntapaikkamäärän seitsemään ja Leppäsestä tuli kansanedustaja.

Varsinainen namupala häntä odotti neljän vuoden päässä. Vuoden 1983 eduskuntavaalit olivat taas vennamolaisten juhlaa. Rötösherrajahti ja eläkeläiskapina toi SMP:lle 18 kansanedustajaa. Leppänen sai Kymen läänistä 16 900 ääntä ja oli maan ääniharavalistan viides.

Mutta mikä tärkeintä: Kalevi Sorsa (sd.) veti SMP:n viimeiseksi jääneeseen hallitukseensa ja Leppäsestä tuli työministeri .

- Ministeriys oli minulle poliitikkona erittäin tärkeä. Se osoitti, että olin onnistunut. Toistakymmentä vuotta jatkunut kiihkeä toiminta ei ollut ollut vain mukana olemista.

Työministeriksi Leppäsen nosti Veikko Vennamo.

- Pekkaa hän ei siihen hommaan halunnut, koska tiesi, että siinä pitää kiertää maata, ja Pekka ei siinä pärjää, koska on luonteeltaan peruslaiska.

Tähtihetkestä tuli kuitenkin alkusoitto myös Leppäsen poliittisen uran katkeralle päätökselle.

Ministerityönään hän oli ujuttanut työllisyyslakiin velvoitetyöllistämispykälän. Lopulta se johti peruuttamattomaan riitaan Pekka Vennamon kanssa.

- Pekka meni 1987 Harri Holkerin (kok.) sinipunahallitukseen, joka alkoi heti purkaa velvoitetyöllistämispykälää. Ja kun Pekka halusi pysyä hallituksessa, ja kun minä vastustin eduskunnassa hallituksen esityksiä, alkoi hän ja hänen lähipiirinsä kangeta minua pois SMP:stä.

Leppänen lähti SMP:stä ovet paukkuen ja perusti oman Vapaat demokraatit -eduskuntaryhmänsä.

- Kyllä minä heti ymmärsin, että se oli poliittisen urani loppu, hän sanoo.

Leppäsestä tuli liikemies. 1980- ja 1990-lukujen vaihteen sijoitushuumassa hän lähti veljiensä kanssa mukaan kiinteistöbisnekseen. Hän oli jo pari vuotta aikaisemmin perustanut Imatralle tietokonemyymälän.

Kotimaisten kiinteistösijoitusten rinnalla hän aloitti silloisen SKDL:n kansanedustajan Arvo Kemppaisen kanssa turistihotellihankkeet Kuubassa.

Imatran ja Outokummun Keretin teollisuuskiinteistöbisneksestä ja monista hotellihankkeista jäi lopulta käteen vain kasa konkursseja ja kymmenien miljoonien markkojen velat.

- Kyllä koko liikemiesurani oli näin jälkikäteen arvioituna aivan turha vaihe. Mutta se harmittaa, että jos rahoittajat eivät olisi vetäytyneet Kuuban turistihotellihankkeesta, niin siitä olisi tullut merkittävä liiketoimintaa, sanoo Leppänen ja muistuttaa, että samaan aikaan hänen ja Kemppaisen kanssa Kuubassa aloittaneet espanjalaiset hallitsevat tätä nykyä noin 40 prosenttia Kuuban kasvavista turistimarkkinoista.

Kuuba-seikkailuiltaan Urpo Leppänen löysi nykyisen vaimonsa. Anan kanssa hän on ollut naimisissa jo kohta 14 vuotta, ja aktiivivuosinaan lukuisista naisseikkailuistaan tunnettu mies on rauhoittunut.

- Aina kun olen Kuubassa, käyn uimassa omalla uimarannallani , hän naurahtaa.

Ranta, jonne hän ja Kemppainen hotellia suunnittelivat, on edelleen rakentamatta.

Vastoinkäymisistään huolimatta Leppänen jaksaa uskoa tulevaisuuteen. Huonokuuloisuutta ja Menierin oireyhtymää pitkään sairastanut mies tuntee olevansa nyt paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin.

- Foolihappolääkitys on tehnyt ihmeitä, hän uskoo.

Kun terveyskin on parempi, hän on valmis tekemään tilit selväksi lyhyeksi jääneeltä liikemiesuraltaan. Jos ja kun valtiokonttori hyväksyy eläkehakemuksen, hän hakeutuu saman tien velkasaneeraukseen.

- Korkoineen noin parinkymmenen miljoonan euron takausvelat olisi jo aika sovitella. Kun olin sairaampi, niin en minä niistä jaksanut välittää, sanoo Leppänen, jonka kansanedustajan sopeutumiseläkkeestä ja satunnaisista tuloista ulosottoviranomainen ottaa joka kuukausi kolmanneksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Urpo Leppänen on kuollut