Oikeusjuttu tietolähteiden katoamisesta poikkeuksellinen – Professori: "Päälliköiden valvontavastuu syytteiden perusteena on harvinaista"

Valvontavastuun ulottaminen oikeussalissa ylimpään poliisijohtoon saakka on virkarikosjutuissa poikkeuksellisesta, arvioi rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistolta.

Jutussa on kyse siitä, tyhjensikö Helsingin huumepoliisi laittomasti tietolähderekisterinsä ja jättikö se rekisteröimättä säännölliset vinkkimiehet 2008–2013. Syytetyn penkillä ovat Jari Aarnion lisäksi kaksi hänen yksikkönsä tietolähdetoiminnasta vastannutta poliisia ja koko komentoketju Aarniosta ylöspäin aina poliisin silloiseen ylijohtoon saakka.

– On todella poikkeuksellista, että meillä on näin monta keskeistä poliisipäällikköä kukin tahoillaan syytteessä virkarikoksesta. Että vastuu viedään näin ylös ja katsotaan, että heillä on ollut asiassa virkavelvollisuus.

Syyttäjät vaativat ex-poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle, Helsingin ex-poliisikomentaja Jukka Riikoselle ja Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapiolle enintään neljän kuukauden ehdollista vankeutta ja vähintään ankaraa sakkorangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Näiden lisäksi syytteessä on tällä hetkellä Aarnio, keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot ja kaksi muuta poliisia.

 

Luvassa kiharaiset käräjät

 

Nuotio pitää oikeudenkäyntiä tärkeänä, joskaan ei yksinkertaisena.

– Tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin jokin perustilanne valvontavastuussa.

Yksi keskeisistä asioista oikeudenkäynnissä on se, onko sääntely ollut ylipäätään niin selvää, että sen perusteella voidaan laittaa joku rikosvastuuseen. Jos selvää sääntelyä on rikottu, oikeus pohtii sitä, oliko mahdollinen laiminlyönti tahallista.

Syyttäjä vaatii rangaistusta tahallisesta virkarikoksesta, mutta myös huolimattomuudesta tehdyt virkarikokset ovat rangaistavia.

Riitaista oikeudenkäynnissä on muun muassa se, pitäisikö valvontavastuussa nojata eduskunnan säätämiin lakeihin vai näitä seuranneisiin hallinnon asetuksiin ja määräyksiin. Väitettyjen laittomuuksien aikaan laki sanoi, että tietolähteet voidaan rekisteröidä. Esimerkiksi sisäministeriön asetuksen mukaan taas hyväksytyt tietolähteet piti rekisteröidä.

– Syyte perustuu siihen, että virkavelvollisuudet voidaan johtaa muun muassa asetuksista ja määräyksistä. Syytettyjen taholta taas on tuotu esille se, että lain kirjaus on joustavampi. Muun muassa tätä oikeus joutuu pohtimaan, Nuotio sanoo.

 

Elämän ja kuoleman kysymys

 

Nuotio pitää joka tapauksessa myös virkamiesten oikeusturvan kannalta tärkeänä, että eri virkamiesten vastuusuhteet ovat kunnolla selvillä. Asian perkaaminen on Nuotion mukaan tärkeää myös siksi, että se liittyy sekä tietolähteiden henkeen että mahdollisten poliisirikosten ennaltaehkäisyyn ja selvittämiseen.

– Tämä kysymys on aivan äärimmäisen herkkä. Jokainen ymmärtää, että tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Ja tämä liittyy myös Aarnion kuvioon, jossa poliisi on jo ollut sisällä siellä rikollisella puolella.

Jari Aarnio on viitannut aikaisemmissa oikeudenkäynneissään muun muassa siihen, että tapaamisissa ja yhteydenpidossa rikollisiin olisi ollut kyse Helsingin poliisin tietolähdetoiminnasta.

Aarnio on tuomittu käräjillä kymmenen vuoden vankeuteen muun muassa törkeistä huume- ja virkarikoksista. Aarnio on kiistänyt rikokset, ja asia on yhä hovioikeuden ratkaistavana.

Lisäksi Aarniolla on lainvoimainen kolmen vuoden tuomio seurantalaiteyhtiö Trevocin haarassa. Oikeus totesi, että Aarniolla oli salattu kaksoisrooli Trevocissa ja sen laitteita ostaneessa Helsingin poliisissa. Yhtiötä omisti bulvaanirakenteen avulla myös ex-rikollispomo Keijo Vilhunen.

 

Oikaisu 15.8.2018

Juttua tiistailta 14.8.2018 on korjattu. Helsingin huumepoliisi jätti säännölliset vinkkimiehet rekisteröimättä syyttäjän mukaan vuosina 2008–2013, ei 2009–2013, kuten jutussa virheellisesti sanottiin.

Syyttäjä: Poliisijohto tiesi Aarnion johtaman huumepoliisin epäselvyyksistä – kaikki syytetyt kiistävät syytteet

KRP:n päällikölle Robin Lardotille virkarikossyyte – "Olen todella yllättynyt"