Onnettomuusmäärät laskussa rinteissä

Halu auttaa. Ja lasketella edullisesti.

– Kyllä vapaa lippu etenkin opiskelijoilla on monesti se kimmoke tulla mukaan rinnepäivystäjäksi, Tahkonrinteillä Nilsiässä päivystäjiä kouluttava Heli Komulainen kertoo.

Pääsyvaatimuksena on hyvä laskettelutaito ja voimassa olevat todistukset ensiapukursseista (EA 1–2). Rinnetyön saloihin koulutus annetaan Suomen Punaisen Ristin (SPR) kurssilla, johon on ollut paljon kiinnostusta tänä talvena.

– Toinen iso kiinnostuneiden ryhmä ovat terveydenhuollon ammattilaiset. He haluavat kehittyä alallaan ja oppia toimimaan poikkeusolosuhteissa.

Esimerkiksi viime vuoden kurssi koostui lääkäreistä, sairaanhoitajista ja ensihoitajista.

Rinnepäivystäjä on vapaaehtoinen, joka auttaa loukkaantuneita laskettelijoita rinteessä ja antaa heille hätäensiapua. Selässä kulkee reppu, jossa on tunnukset ja tarvittavat välineet.

Toiminta sai aikanaan alkunsa juuri Tahkolta. Nykyisin Suomen laskettelurinteissä päivystää joka talvi noin 500 SPR:n kouluttamaa vapaaehtoista.

Nilsiäläinen Pentti Soininen oli Suomen ensimmäisellä rinnepäivystäjäkurssilla Kuopion Puijolla vuonna 1986.

– Mietimme uusia toimintamuotoja ja ajattelimme, että voisimme olla apuna rinteissä. Tahkolta ja Nipaselta se alkoi.

Soininen muistaa alun olleen perin vaatimaton. Nyt hän sanoo Tahkon olevan Suomen huippua varustuksen ja osaamisen suhteen.

Päivystäjiä oli Tahkolla viime kaudella noin 30. He tekivät yhteensä 164 päivystyskertaa. Yksittäisiä tehtäviä kirjattiin 158.

Pelkkä päivystäjän antama apu riitti yli 80 laskijalle, noin 40 jatkoi Nilsiän terveyskeskukseen ja kolmisenkymmentä tarvitsi ambulanssikyydin.

Määrät ovat pienentyneet pari vuotta, kun aiemmin tehtäviä oli vuodesta toiseen 200–300. Vaihtelua tulee kauden pituudesta ja olosuhteista, mutta turvallisuusasiat ovat myös jatkuvan kehittämisen kohde.

– Nyt meillä toinenkin helppo rinne, joten onnettomuusalttiimmat aloittelijat jakaantuvat kahteen rinteeseen. Lastenrinteen päällä uutena on myös miniparkki, joten pienimpien ei tarvitse olla isoissa hyppyreissä, Tahkonrinteiden Janne Heikkinen kertoo.

Tahkolla ensiapukoulutuksen saa koko henkilökunta, joka toimii yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa. Ahkiota perässä vetävää ensiapukelkkaa ajaa rinnetyöntekijä.

Ranne- ja polvivammat kilpailevat ykkössijasta talvesta toiseen. Polvivamma tulee usein suksen haukatessa sivuun ja rannevamma puolestaan kaatuvan laskijan ottaessaan käsillä vastaan.

Kypärän käyttö on yleistynyt, mikä on näkynyt Komulaisen työpaikalla Nilsiän terveyskeskuksessa. Moni päävamma olisi ollut paljon pahempi ilman suojaa. Viime vuoden tehtävien kohteista yli 80 prosentilla oli kypärä päässään.

Vapaaehtoisella voi tulla myös kaikkein vakavin tilanne eteen. Komulainen oli keväällä 2012 paikalla auttamassa miestä, joka oli laskenut kovalla vauhdilla ulos rinnealueelta ja päin puuta. Tajuttomana löydetty laskija menehtyi lopulta sairaalassa.

– Elvytysvalmius pitää olla vaikka tilanteita tulisi harvoin.

Alle 2 000 tapaturmaa kaudessa

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen (SKHY) tilastojen mukaan hiihtokeskuksissa sattui kaudella 2014–2015 noin 1 900 tapaturmaa. Määrä on 0,1 prosenttia kaikista kauden hiihtopäivistä eri kohteissa.

57 prosenttia tapaturmista tapahtui miehille ja 43 prosenttia naisille. Eniten turmia sattui nuorille 13–17-vuotiaille laskijoille.

Useimmiten alla olivat sukset (64,7 %), Lautailijoiden osuus oli 31,3 prosenttia.

Vammoista yleisimpiä olivat polvivammat (21,6 %) ja rannevammat (15,4%). Päähän kohdistuneita vammoja sai 12 prosenttia onnettomuuteen joutuneista.

Suurin on onnettomuuksista tapahtui merkitystä rinteessä (69,2%) ja temppuiluun tarkoitetussa parkissa (15,5 %).

SKHY:n toiminnanjohtajan Harri Lindforsin mukaan alkaneen kauden luvut näyttävät hyvältä ja onnettomuusmäärät olisivat laskussa. SPR:n koulutukset lisäksi myös rinnekeskukset ovat kehittäneet omaa Ski Patrol -toimintaansa. Tahkollakin hiihdonopettajat Ski Patrol -vapaaehtoistyötä opetuksen ohessa.