Piirtäjätyttöä kiehtovat surumieliset hahmot: "En ole luonteeltani synkkä, mutta juuri tuollaiset yksityiskohdat tekevät töistäni mielenkiintoisia"

Rautalammin Kerkonkoskella asuva Maija Kaipainen, 14, on piirtänyt lähes päivittäin ja runsaasti jo päiväkoti-iästä alkaen.

Synnyinlahjaksi hän sai roimasti kädentaitoja.

– Äiti on käsityöläinen ja taiteilija, joka tekee muun muassa veistoksia ja nukkeja. Puuseppäisä valmistaa miltei mitä tahansa huonekaluista aina taloihin.

Rautalammin kirjastolla on esillä kympin piirtäjän pikkutarkkaa kädenjälkeä: koristeellisia lohikäärmeitä, japanilaisen mangan ja animen maailmasta vaikutteita saaneita hahmoja, kauhufantasiaakin.

Rujolla, arpisella ja luisevakätisellä hahmolla voi olla samanaikaisesti sekä laastari kasvoissaan että kukkaseppele päässään ja korut kaulallaan.

Yleensä kasvot ovat surumieliset.

– Liikuttavat hahmot, yleensä pojat, ovat kivoja piirtää, Maija tuumaa.

Kontrasteja ei puutu mistään työstä.

– Äiti ja isä sanovat, että miksi hempeillä pastellisävyillä piirretyllä hahmolla on niin kammottavia arpia, haavoja, tikkejä tai lävistyksiä. Aina heillä on jotain valittamista. He kai suojelevat minua sillä tavalla.

– En ole luonteeltani synkkä, mutta juuri tuollaiset yksityiskohdat tekevät töistäni mielenkiintoisia, Maija selvittää.

Maija yhdistelee välineitä ja tekniikoita. Hän vaihtaa akvarellikynän peiteväriin, akryyliväriin tai huopakynään.

Äidin varastosta löytyy tarvikkeita puuhaan, jonka lopputulos tallentuu vielä kännykän kautta Instagramiin.

– Jonkun verran tulee kommentteja, että hienoja ovat.

– Myös MovieStarPlanet-peliin olen laittanut esille piirustuksiani.

Instagramissa Maija kertoo saaneensa vaikutteita Elfgutz-nimiseltä pallonivelnukkien tekijältä.

– Minäkin tuunaan nukkeja. Näitä Monster High -nukkeja on muutama mukana tässä näyttelyssä. Poistan kaikki teollisuusvärit ja laitan hiuksetkin itse paikalleen.

Kymmenet työt on poimittu kolmen vuoden ajalta.

– Näyttelyssä näkee, miten tyyli ja aiheet ovat muuttuneet. Voisin kuvitella myyväni pois vain noita vanhempia, kun ne ovat niin hirveitä nyt katsottuina, Maija aprikoi.

Kun Maija arkisin saapuu koulubussilla kotiin, hän hyvin pian asettuu piirtämään.

– Musiikki soi taustalla. Tavallisesti Spotifystä kaikuu rock.

Animehahmot seikkailevat tietokoneen ruudulla Maijan etsittyä musiikkivideoita verkosta.

– Aihe kuitenkin tulee aina jostain oman mieleni sopukoista, mielialasta tai jostain. En tarvitse inspiraatiota ulkopuolelta. En mieti mitään. Piirrän vain, Maija kuvailee.

Pari vuotta vanhempi sisar Hanna, jolta kiinnostus animeen on lähtöisin, keskittyy leipomaan ja tekemään käsitöitä.

Hän viettää aikaa kavereittensa kanssa, kun taas Maija on Anna-Mari -äidin mukaan introvertimpi – sisäänpäin kääntynyt ja yksinään viihtyvä tyttö, jota ei häiritse 400 asukkaan kotikylän hiljaisuus.

Kaipaisten talo on kanavan rannalla, ja ympärillä on hiljainen luonto. Ne eivät kuitenkaan Maijaa sen kummemmin säväytä.

– Viihdyn sisällä huoneessani.

Anime eli japanilaiset piirroselokuvat ja manga eli japanilaiset sarjakuvat ovat vaikuttaneet myös Maijan pukeutumiseen.

– En kuitenkaan cossaa eli pukeudu anime- tai mangahahmoiksi. Ostan kaikki vaatteeni kirpputoreilta Kuopiosta, Pieksämäeltä ja Jyväskylästä. Ne muistuttavat tavallisesti Visual Kei -tyyliä.

Näyttelyn pystyttämiseen Maijaa kannustivat äiti ja kuvaamataidonopettaja Tommi Rossi.

– Saatan yläkoulun jälkeen lähteä Savonlinnan taidelukioon. Taiteilija minusta tulee joka tapauksessa, Maija ilmoittaa.

Maija Kaipaisen näyttely Varjojen väkeä Rautalammin kirjaston ala-aulassa 27.2. saakka.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.