Suuret kaupungit nihkeinä henkilökohtaiselle avulle: "Kielteisten päätösten antaminen käy helpommin"

Kuopion kaupunki myönsi viime vuonna vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua 520 asiakkaalle, joista 155 oli kehitysvammaisia.

Kun tukipäätösten määrä suhteutetaan asukaslukuun, pärjää Kuopio hyvin kymmenen suurimman kaupungin vertailussa. Vain Oulu ja Kouvola myöntävät Kuopiota auliimmin henkilökohtaista apua vammaisille. Vähiten tukipäätöksiä tehdään Tampereella.

Tämä selviää Savon Sanomien Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) pyytämistä tilastoista.

Tukipäätösten suhteuttaminen asukasmäärään Pohjois-Savon kunnissa paljastaa, että vammaisten on vaikeinta saada henkilökohtaista apua Kuopiossa. Parhaiten tukea saavat vammaiset Vesannolla, missä tukipäätösten määrä on kuitenkin Kuopioon verrattuna vähäinen; vain 22 kappaletta.

Pienessä kunnassa asuvista vammaisista siis useampi saa tukea kuin suuressa kaupungissa asuvista. Kuopiossa vammaispalveluissa on kaikkiaan 3371 asiakasta, joista 2851:llä ei ole henkilökohtaista avustajaa.

Maakuntien välisessä vertailussa tukipäätöksiä suhteessa väestöön tehdään vähiten Uusimaalla, Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla ja eniten Etelä-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savo myöntää maakuntien vertailussa neljänneksi parhaiten tukea.

Myös maakuntien osalta näyttää siltä, että harvaan asutummilla alueilla saa helpommin tukipäätöksen kuin väestörikkaissa maakunnissa.

Henkilökohtaisen avun saajien määrä on kasvanut vuosi vuodelta niin, että toissavuonna heitä oli jo 19 000. Avunsaanti painottuu 18–64 -vuotiaisiin vammaisiin, vaikka lapsetkin olisivat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun.

THL:n mukaan mikään taho ei tilastoi kuntien tekemiä kielteisiä päätöksiä. Itä-Suomen aluehallintoviraston (avi) sosiaalihuollon ylitarkastaja Satu Syrjälä pitääkin mahdollisena, että suurissa kaupungeissa, joissa avuntarvitsijoita on paljon, myöntämiskriteerit ovat kulujen hallinnan nimissä tiukemmat.

– Asiasta ei ole faktaa, mutta onhan se mahdollista. Isoilla paikkakunnilla palvelu on ”kasvottomampaa” ja kielteisten päätösten antaminen käy helpommin kuin pienissä kunnissa, joissa asiakkaat tunnetaan usein henkilökohtaisesti ja heidän elämäntilanteestaan on enemmän tietoa.

Valvonnan perusteella on käynyt ilmi, että kunnat arvioivat välillä tiukastikin, kykeneekö kehitysvammainen ilmaisemaan avustamistarpeensa niin kuin laissa on tarkoitettu. Tähän liittyen on lukuisia korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä.

– Joskus läheisten ja kunnan käsitykset vammaisen kyvystä ilmaista tahtoaan ovat ristiriidassa. Yhteistyö ja asiakkaan kykyihin ja elämäntilanteeseen perehtyminen on kunnissa joskus puutteellista.

Myös asiakkaiden ohjauksessa, neuvonnassa ja päätöksenteossa on edelleen puutteita.

– Vammais- ja kehitysvammahuollon yksilöpäätöksiä tekevien viranhaltijoiden toimivallan käyttöä ohjataan joskus organisaatiosta niin, että voi kyseenalaistaa, toteutuuko asiakkaan etu kuten lainsäädännössä on tarkoitettu.

Syrjälästä tämä liittyy siihen valtakunnalliseen ilmiöön, että kehitysvammaisten ja muutoin heikoimmassa asemassa olevien oikeusturva vaatisi nykyistä vahvempaa valvontaa.

Asiakkaiden ja heidän läheistensä keskuudessa on edelleen epätietoisuutta siitä, että palveluja on parasta hakea kirjallisesti. Useatkaan puhelinsoitot ja neuvotteluyritykset eivät välttämättä johda päätökseen palvelusta.

– Varminta on aina laittaa hakemus kirjallisena, jolloin siihen on oikeus saada kirjallinen päätös. Se mahdollistaa päätöksestä valittamisen.

Myös tiedottamisvelvollisuudessa palvelumahdollisuuksista on Syrjälästä parantamisen varaa. Riittävästi ei myöskään tunneta tukea ja tietoa antavan sosiaaliasiamiehen palveluja.

Kuopio epäsi vaikeavammaisen Satun avustajan: ei pääse käymään edes vanhempiensa luona

Kuopio korostaa palvelutarvetta ja vammaisen kykyä ilmaista se

"Ihminen voi juosta maratonin, mutta ei voi käyttää julkisia kulkuneuvoja, koska ei tunne kelloa"