Professori kansanäänestyksistä: Äänestämistä pitäisi harjoitella useammin

Kun kansanäänestyksiä järjestetään harvoin, se lisää populistisen kampanjoinnin riskiä, sanoo Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund.

– Jos äänestyksiä olisi useammin, ihmiset myös ymmärtäisivät, että he ovat vastuullisia päätöksentekijöitä ja heidän äänellään on merkitystä.

Kansanäänestyksen onnistuminen vaatii Grönlundin mielestä, että kampanjoinnissa tulevat esille faktat ja kummankin päätöksen seuraukset ja kustannukset. Tämä ei hänen mielestään toteutunut täysin viime viikolla EU-jäsenyydestä äänestäneessä Isossa-Britanniassa.

Brexitin puolesta kampanjoinut puoli alkoikin perääntyä vaalilupauksistaan heti tuloksen selvittyä.

Heti Ison-Britannian äänestystuloksen selvittyä alkoi keskustelu, oliko kansanäänestys oikea tapa päättää kansakunnan tulevaisuudesta. Grönlundin mielestä kansanäänestys sopii nimenomaan EU-jäsenyyden kaltaisten suurten asioiden päättämiseen.

– Ei ole oikein muuta tapaa kuulla kerralla koko kansaa kuin kansanäänestys. Jos kansa saa tarpeeksi ja riittävän pitkällä aikavälillä tietoa, kyllä kansalainen pystyy pohtimaan eri vaihtoehtoja. Ei se ole vain poliitikkojen taito.

Grönlund kertoo, että ennen kansanäänestystä olisi hyvä koota monipuolisesti kansaa edustava kansalaisparlamentti, joka pohtii kysymystä ja voisi myös antaa äänestyssuosituksen.

Aivan mistä vain kansanäänestystä ei Grönlundin mukaan voi järjestää. Esimerkiksi vähemmistöjen suojaan liittyviä asioita ei pitäisi asettaa kansanäänestykseen, koska enemmistö ei välttämättä osaa ottaa vähemmistön erityistarpeita huomioon.

Hän pitää neuvoa-antavaa kansanäänestystä käytännössä sitovana. Kansanäänestyksen idea häviää, jos parlamentti asettuu kansan tahtoa vastaan etenkin, jos ero eri kantojen välillä on niinkin selvä kuin Isossa-Britanniassa. Brexitin puolesta äänesti 52 ja EU-jäsenyyden puolesta 48 prosenttia.

Hävinnyt puoli alkoi heti perjantaina kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen uuden äänestyksen järjestämiseksi. Grönlund muistuttaa, että pääministeri David Cameron oli äänestyksestä ilmoittaessaan sanonut suoraan, että jäsenyys on kerrasta poikki ja tulos sitova.

On vähän esimerkkejä äänestyksestä, jossa parlamentti päättikin kansan tahdon vastaisesti. Ruotsissa näin on kuitenkin tapahtunut.

– Vuonna 1955 peräti 83 prosenttia kansasta äänesti, että maa säilyttäisi vasemmanpuoleisen liikenteen, mutta 12 vuotta myöhemmin Ruotsi silti vaihtoi oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Ruotsissa on kokeiltu myös muita kansanäänestysten historiassa vähemmistöön jääneitä asioita. Maassa on äänestetty kahdesti niin, että vaihtoehtoja on ollut kolme. Äänestykset koskivat eläkeikää ja ydinvoimaa, eikä mikään vaihtoehdoista saanut enemmistöä.

Grönlundin mielestä yhden kierroksen kansanäänestyksissä vaihtoehtoja saa olla vain kaksi.

Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä pitää Grönlundin mukaan ehdottomasti järjestää kansanäänestys. Vaikka EU-jäsenyys oli myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu, Suomi on pitkään korostanut liittoutumattomuuttaan. Nato-jäsenyys toisi muutoksen Suomen linjaan, minkä vuoksi kansalaisilta on syytä kysyä mielipidettä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Poliitikot sanovat kansanäänestykselle kyllä