Punkin purema oli potkaista naisen pois työmarkkinoilta

Varkautelainen Niina Hyttinen, 36, löysi syyskuussa 2014 olkapäästään punkin. Seitsemän kuukautta myöhemmin neurologi totesi, että hän on sairastunut borrelioosin aiheuttamaan monihermosairauteen, mikä ei välttämättä koskaan parane.

– Fyysisesti raskas vuorotyö ravintola-alalla kävi mahdottomaksi nivelkipujen, tilapäisten näköhäiriöiden ja fatiikin takia. Fatiikki on uupumus, mikä ei lähde pois edes nukkumalla, hän kertoo.

Hyttinen haluaa ehdottomasti takaisin työelämään.

– Ei ole mitään takeita, mille tasolle toivun. Voi olla, että pystyn jatkossa vain osa-aikatyöhön, mutta parempi sekin kuin ilman työtä.

– Tunnen tekeväni töissä jotain hyödyllistä ja haluan olla asiakkaiden kanssa. Hyväksyn silti, etten voi kilpailla työpaikoista terveiden kanssa.

"Naiset eivät anna periksi"

Kuntoutus takaisin työelämään puree paremmin naisiin kuin miehiin. Eläketurvakeskuksen raportin mukaan 77 prosenttia vuonna 2011 kuntoutuksen päättäneistä naisista palasi työelämään tai teki eläkkeen rinnalla töitä.

Miesten vastaava osuus oli 63 prosenttia. Miehet ajautuivat myös naisia useammin täydelliselle työkyyttömyyseläkkeelle.

– Naiset eivät ehkä anna periksi yhtä helposti kuin miehet. Uskon, että se vaikuttaa töihin palaamiseen, Hyttinen arvelee.

Eläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jukka Kivekkäällä on toisenlainen teoria naisten töihin paluusta.

– Julkisella sektorilla on enemmän nais- kuin miesvaltaisia aloja. Naispuolisilla kuntoutujilla on siksi miehiä enemmän työpaikkoja, mihin palata. Kuntoutushalukkuudessa ei ole eroja, Kivekäs uskoo.

Hyttistä ei ole kuntoutettu, koska kuntoutus ei sairauteen auta.

– Lepo, lämpö ja stressitön elämä ovat parhaita lääkkeitä monihermosairauteen. Nivelkipuja lievittävät särkylääkkeet.

Entistä harvempi suomalainen siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle. Heitä oli vielä 20 vuotta sitten 240 000 ja viime vuonna enää 160  000. Hyttinen ei halua olla yksi heistä.

Paluu keveään työhön

Hyttisen töihin paluuta tukee vakuutusyhtiön päätös puolen vuoden työkokeilusta. Hän jakoi kokeilun kahteen työpaikkaan, kylpylä-hotellin vastaanottoon sekä vaateliikkeeseen.

– En pystynyt tekemään vielä täysiä päiviä hotellin vastaanotossa. Vaatepuodissa kokeilin sitä hyvällä menestyksellä.

– Työantaja ymmärsi, jos istahdan lepäämään ja hidastan tahtia kesken työpäivän. Sairastuminen on pakottanut oppimaan, ettei kaikkea voi, jaksa, eikä tarvitse tehdä heti.

Hyttinen kävi joulun alla lääkärissä. Hänelle aiotaan hakea osatyökyvyttömyyseläkettä.

 Lääkärin mukaan Hyttinen pystyy toistaiseksi tekemään 4-6 tuntia kevyttä työtä päivässä.

–  Se sopisi hienosti minulle. Alan tutkia työllistymismahdollisuuksia mahdollisimman pian, sillä haluan niin kovasti töihin.

"En halua näyttää sairaalta"

Koska Hyttinen ei näytä sairaalta, eikä edes halua näyttää, kaikki eivät välttämättä ymmärrä, ettei hän jaksa käydä täyspäiväisessä työssä.

– Olisi varmasti helpompaa, jos vaikka käsi tai jalka olisi poikki.

Hän on huomannut, että avoimuus ja positiivinen ajattelu auttavat.

– Kerroin sairaudestani työkavereille ja asiakkaille. Se tuntui heti helpommalta. Aluksi minunkin oli vaikea myöntää itselleni, että olen vakavasti sairas.

Aika näyttää, mihin Hän päätyy.

– Olen miettinyt myös opiskelua sosionomiksi. Opiskelu olisi minulle kuitenkin tällä hetkellä liian raskasta. Kaikella on varmasti jokin tarkoitus ja sillä mennään, mitä annetaan.

Leikkauksista lakimieskouluun

Tulevaisuuden Suomessa on yhä vähemmän työkyvyttömyyseläkeläisiä, mutta sitäkin enemmän takaisin töihin kuntoutujia.

– Suuret ikäluokat olivat parikymmentä vuotta sitten viisikymppisiä eli siinä iässä, missä moni joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt he ovat vanhuuseläkkeellä.

– Määrässä on aitoa alenemaa 2000-luvulla. Se johtuu esimerkiksi siitä, että 1960-luvuilla syntyneillä on ollut läpi elämän parempi terveydenhuolto kuin aiemmilla ikäluokilla, kertoo Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö ja tilastoasiantuntija Jari Kannisto.

Vaikka uudet sukupolvet ovat entistä terveempiä ja lääketiede kehittyy, ei työkyvyttömyyseläkkeelle olevien määrä enää jatkossa välttämättä laske samaa tahtia kuin tähän asti.

– Tilaston toisessa päässä ovat mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkykynsä menettäneet. Heidän määränsä kasvaa koko ajan, Kannisto kertoo.

Skitsofreniaan sairastuneen kuntoutus saattaa Kanniston mukaan kestää vuosikymmeniä, eikä töihin paluusta ole takeita.

–  Fyysinen läppävika voidaan sitä vastoin nykyisin leikata ja pian potilas on palautettu työkykyiseksi, kehityspäällikkö sanoo.

Kuntoutus on onnistunut, jos kuntoutettava palaa työelämään. Onnistuneen kuntoutuksen keskimääräinen hinta on 26 000 euroa. Kaikista viime vuonna kuntoutettavista 64 prosenttia palasi työelämään.

Tutkimusten mukaan noin 45-vuotiaiden kuntoutuksesta on parhaita tuloksia. Jos he palaavat työhön, he myös pysyvät siellä varsin hyvin eläkeikään asti.

– Väyliä on monia. Raskaimmillaan kuntoutus voi olla ylioppilaan kouluttamista 4-5 vuoden ajan lakimieheksi, Kannisto kertoo.

Laki velvoittaa eläkelaitosta selvittämään jokaisen työkyvyttömyyseläkettä hakevan oikeuden työeläkekuntoutukseen.

Eläkeyhtiöiden oman seurannan mukaan 30-40 prosenttia aloittaa kuntoutuksen saman vuoden aikana.

Faktaa:

Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi hieman alle 20 000 suomalaista. Ennusteen mukaan työkyvyttömien määrä laskee tänä vuonna alle 140 000:een.

Kuntoutuksen kokonaiskustannukset olivat 122 miljoonaa euroa vuonna 2015. Samaan aikaan suomalaisille maksettiin yli kaksi miljardia euroa työkyvyttömyyseläkkeitä.

Mielenterveyden häiriöt ovat olleet koko 2000-luvun suurin työkyvyttömyyden syy. Heitä on jo yli 40 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeellä olevista.

Työeläkekuntoutujia oli 2015 lähes 15 000. Tyypillisin kuntoutettava on 47-vuotias, joka tulee työelämästä yksityissektorilta tuki- tai liikuntaelinsairauden takia.

lähde: Eläketurvakeskus