Pyhä kuva syntyy kananmunalla ja pigmentillä

Maria ja Jeesus katsovat auringonhohteisina Seija Juutilaisen maalaamista ikoneista. Syksystä asti työstetyt ikoni saivat uuden kodin Hiekanpään palvelukodin seinältä Pieksämäellä.

– Ikoni on alunperin ollut kuva lukutaidottomille. Niiden avulla on opetettu alkukirkossa kristinuskoa kirkkopyhien vaihtuessa, kertoo ikonimaalauksen opettaja Juutilainen.

Hän on maalannut viidentoista vuoden ajan ikoneja ja opettanut ikonimaalausta Pieksämäen seutuopistossa kuuden lukukauden ajan. Juutilainen on itse saanut ensimmäisen kosketuksen ikonimaalaukseen juuri Pieksämäen seutuopistolla.

– Ahti Makkonen Kerimäeltä opetti meitä ja hänen opastuksellaan ikonit ovat vieneet minut mennessään.

Ikonien tekeminen ei ole hätähousujen hommaa. Ikoneja maalataan maapigmenteillä, ei kemiallisilla väreillä. Kananmuna rikotaan, valutetaan keltuainen kämmenelle ja pestään juoksevan veden alla. Ruskuaispussi puhkaistaan, valutetaan astiaan ja joukkoon laitetaan puolen kananmunan verran valkoviiniä, jonka sokeripitoisuus saa olla alle kaksi prosenttia.

– Emulsioon sekoitetaan pigmenttiaine ja osa väreistä liukenee vain 40 prosenttiseen vodkaan, joka pipetillä annostellaan joukkoon, opastaa Juutilainen.

Ikonilauta on kasattu puun soiroista ja liimattu liivatteella elämättömäksi pinnaksi. Käsittely tehdään kaksi kertaa. Kolmannella kerralla liitetään märkä kangas laudan päälle., Kun kangas kuivanut, liivate-liitujauhoseoksella voidella työ kerran päivässä 8-10 kertaa ja tehdään välihiontoja. Hyvin ohuella vesihiomapaperilla pinta hiotaan sileäksi.

– Haluttu kuva piirretään paperille ja se jäljennetään läpikuultopaperille. Kuultopaperin taakse sivellään Sienna-väriä ja paperi laitetaan laudan päälle ja käydään viivat kynällä läpi, jolloin kuva toistuu lautaan. Sitten kiinnitetään piirrosviivat emulsiolla ja pigmentillä pintaan. Vasta nyt päästään maalaamaan itse kuvaa.

Ikoninmaalauksessa on Juutilaisen mukaan pidettävä taukoja, tuijotettava työtä ja jalostettava omaa ajatusta. Piirustuksen onnistuminen on tärkein vaihe, se määrittää kuvan hengen. Muu on lopulta tekniikkaa. Työhön keskittyminen on täydellistä ja siksi kursseille on tulijoita tungokseksi saakka. Ikonia tehdessä ei jää sijaa muille ajatuksille koko linnunradalla.

– Heti on oltava kirkkaana mielessä millaisen työn haluaa tehdä. Hellyysikonit ovat itselle mieleisiä, niissä ovat äiti ja lapsi. Ikoni on hyvin kaavamainen työ, hymyn on oltava kuin seitsemän miekkaa sydämessä eli vakava. Sädekehässä on oltava auringonlaskun hehku, kehrän väri on tarkkaan määritelty, kuten muutkin ikonien värit.

Ikoneista syvästi kiinnostunut Juutilainen ei toivo kuin yhtä asiaa: että saisi maalata koko lopun elämänsä ajan ikoneita keskittyen, nauttien.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.