Raitistunut punk-ikoni: "Mä olen onnenpoika"

Joidenkin ihmisten elämään mahtuu monta elämää. Niin kuin kitaristi Rane Raitsikan, 49.

Raitsikka nousi ensimmäistä kertaa rock-klubi Lepakon lavalle 13-vuotiaana. Parikymppisenä häntä kutsuttiin mediassa jo Suomi-punkin ikoniksi. Vuonna 1989 Raitsikka muutti Los Angelesiin. Hän näki Hollywoodin elämää laidasta laitaan ja soitti muun muassa Guns N’ Rosesista ja Foo Fightersista tunnettujen rokkitähtien kanssa.

Viisi ensimmäistä vuotta sujui hyvin, mutta sitten huumeiden käyttö riistäytyi käsistä. Raitsikka oli ollut nuoresta asti perso rajulle päihteidenkäytölle, ja Kaliforniassa hän vajosi omien sanojensa mukaan addiktion syviin vesiin.

Raitsikka menetti kotinsa ja oleskelulupansa. Hän pyöri kaduilla ja tuttujen nurkissa, kunnes hakeutui ystävänsä avulla muusikoiden kuntoutusohjelmaan.

Addiktio oli kuitenkin syvällä. Päihdehoitojaksot saattoivat kestää kuukausia mutta päättyivät lopulta repsahdukseen. Hoitopaikat olivat pahimmillaan täynnä täriseviä linnakundeja ja katujengiläisiä, joiden tarinoita Raitsikka kuunteli, kun kukaan ei pystynyt ahdistukseltaan nukkumaan. Tupakkapaikan nahistelut tuntuivat välillä hegenvaaralliselta.

Lopulta huumeet veivät Raitsikan niin lähelle kuolemaa, että hän päätti tehdä kaikkensa raitistumisen eteen. Kitaristi vietti 86 päivää kouristellen kaverinsa komerossa ja auton takapenkillä.

Raitsikan elämässä uusi ajanlasku alkaa tammikuun 9. päivästä vuonna 2000, minkä jälkeen hän ei ole koskenut alkoholiin, huumeisiin tai tupakkaan.

Seuraava käänne tuli vuonna 2009, kun Raitsikka tuli bändinsä The Hangmenin kanssa keikalle Suomeen. Hän tapasi nykyisen puolisonsa Jonna Nygrenin, ihastui ja muutti pari kuukautta myöhemmin takaisin Helsinkiin.

Nyt punk-ikoni puhuu haastattelun aluksi lasten välihaalareista ja sadevaatteista. Raitsikka on juuri käynyt tyhjentämässä kaksilapsisen perheensä kirpputoripöydän ja ihmetellyt samalla, kuinka isot rahat suomalaistaaperoiden vaatetuksessa liikkuvat.

– Jumalauta, sulla pitää olla himassa välikausihaalarit, sisähaalarit, ulkohaalarit, kurapuvut ja päiväkodissa vielä toiset samanlaiset. Mä nostan hattua kaikille suomalaisille äideille ja isille, kun ne tsemppailee täällä loskan keskellä.

Raitsikka ei kuitenkaan valita. Päinvastoin, hän toistaa haastattelun aikana monelle kertaan olevansa onnenpoika, jonka elämässä kaikki on nyt kohdallaan. Hän on raitis, musiikillisesti tuottelias ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Raitsikka käy kolmella eri jääkiekkovuorolla ja syö ravintoterapeuttina työskentelevän vaimonsa ansiosta haluamattaankin terveellisesti.

Ja sitten ovat lapset: neljävuotias Leevi ja kaksi vuotta nuorempi Lila, joiden kanssa muusikko viettää mahdollisimman paljon aikaa. Vaikka uni jää tiiviin keikkatahdin keskellä vähiin, ovat lapset kaiken vaivan arvoisia.

– Lapset laittavat asiat oikeaan perspektiiviin. Kun mennään kauniina kesäiltana perheen kanssa veneellä saareen, huomaa, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää, Raitsikka sanoo.

Perheen merkitys korostuu siksikin, että kitaristille oli pitkään epäselvää, aikooko hän koskaan edes yrittää lasten tekoa. Ensin Raitsikka oli itse liian huonossa kunnossa, sitten hän epäili kasvuympäristön turvallisuutta.

– Tämän asian olen hoitanut mielestäni oikein. En osannut pitää itsestäni huolta, joten en olettanut, että osaisin pitää huolta lapsistakaan, Raitsikka sanoo.

Raitistuttuaan kitaristi asui Los Angelesin itäpuolella, joka oli Raitsikan sanojen mukaan ”raffia hoodia” – kovaa seutua.

– Se oli pahimmillaan sotatanner: helikopterien valokiilat lakaisivat katuja ja aseet paukkuivat läpi yön. Siellä perheen kasvattaminen on jo prosentuaalisesti ajateltuna iso riski, koska niin monet päätyy katujengeihin. Jos sinulla on Kalifor­niassa lapsi, pitää olla myös paljon rahaa.

Toista on Suomessa, joka tuntui vielä 1980-luvulla Raitsikan mielestä ahdistavalta kekkoslandialta. Nykyään Suomi on perheenisän näkökulmasta hieno ja turvallinen maa, jossa on tosin liikaa sääntöjä ja liian vähän toisten huomioonottamista.

– Täällä asiat on pirun hyvin ja huolenaiheet pieniä. Vielä kun opittaisiin kohtelemaan toisiamme paremmin ja vedettäisiin pipoa vähän löysemmälle. Ei ole maailmanloppu, jos naapuri tervehtii.

Kun Raitsikka palasi Suomeen, hän oli rahaton, ja suomalainen elämänmeno vaikutti vieraalta. Amerikassa tapahtuneen avioeron takia Raitsikan omaisuus oli jäädytettynä, eikä hän tiennyt edes euron arvoa.

Hän ei tuntenut myöskään suomalaista mediaa. Kun Arto Nyberg kutsui hänet vieraaksi show’hunsa, Raitsikka luuli tämän työskentelevän edelleen pienessä paikallisradiossa. Raitsikka päätyi kuitenkin kertomaan tarinansa sadoilletuhansille sunnuntai-illan tv-katsojille.

Avoin kertomus päihdekoukusta ja siitä raitistumisesta poiki Nybergille positiivisten palautteiden tulvan.

– Siitä tuli fiilis, että minun pitää puhua näistä asioista. Jos joku uhkapeleihin tai lääkkeisiin koukkuun jäänyt perheenäiti saa tarinastani vähänkin uskoa, niin yksityisyydestäni luopuminen on sen arvoista, Raitsikka pohtii.

Hän onkin puhunut raitistumisestaan lukuisia kertoja eri yhteyksissä. Viimeksi Raitsikka kertoo auttaneensa päihteiden kanssa kamppailevaa kaveriaan vain hetkeä ennen tätä haastattelua.

Sitä paitsi, auttamisesta on apua myös Raitsikalle itselleen.

– Me addiktit olemme hyvin itsekeskeisiä. Meidän pitää auttaa itseämme auttamalla muita.

Monet riippuvuuksien kanssa kamppailevat sanovat, että jokainen päivä on uusi taistelu houkutuksia vastaan.

Raitsikan näkökulma on toinen. Hän on löytänyt tilan, jossa ei tarvitse taistella eikä mieli kehittele enää uusia tekosyitä päihteiden käytölle.

– Minulle kävivät kaikki syyt: meni liian­ huonosti tai liian hyvin. Oli liian tylsää tai liian jännää, liian pimeää tai liian valoisaa. Siinä taistelussa en pärjännyt, vaan päädyin eri pituisten ajanjaksojen jälkeen aina käyttämään aineita, Raitsikka muistelee.

– Nyt en taistele vaan olen antautunut. War is over.

Raitsikan mukaan olennaista on nähdä omaan mieleen ja pitää se hyvässä kunnossa. Pitää pystyä tekemään luovia asioita, olemaan aktiivinen ja kiinni hetkessä.

– En voi olla liian väsynyt, nälkäinen tai huolissani. Kun pidän huolta itsestäni, ei tarvitse puristaa pöydänkulmaa, jotta en vetäisi kaljaa tai jotain muuta.

Pian Suomeen palaamisen jälkeen Raitsikka kävi kirjoittamassa kustannussopimuksen elämäkertakirjastaan.

Hänen elämässään olisikin ainesta vaikka useampaan teokseen. Raitsikka on kokenut musiikkibisneksen loiston ja kodittoman addiktin kurjuuden. Sosiaa­lisena ja vauhdikkaana luonteena hän tutustui Los Angelesissa monenlaisiin ihmisiin, eikä julkisuudessa ole kerrottu vasta kuin ne ”iiseimmät tarinat”.

– Mun elämässä on ollut hyviä, pahoja, rumia ja kauniita ihmisiä. On ollut kuuluisuuksia, lurjuksia ja kaikenlaisia hahmoja. En halua kuulostaa koppavalta, mutta olen juhlinut sellaisten ihmisten seurassa, joita Suomessa ei ole nähty kuin valokuvissa, Raitsikka sanoo.

Muusikoiden lisäksi Raitsikka tutustui jääkiekkopiireihin, sillä hän maksoi 1990-luvun alussa vuokransa tuottamalla Suomeen radiohaastatteluja NHL-pelaajista salanimellä Leo Lahti.

– Se oli nastaa touhua, vaikka olinkin Los Angeles Kingsin hallilla välillä aika rajussa kunnossa haastattelemassa NHL-tähtiä.

Haastattelut loppuivat työsulkukauteen 1994–95, mutta Raitsikan suhde jääkiekkoon on säilynyt. Hän kertoo olleensa juuri samalla jäävuorolla Stanley cup -voittaja Teuvo Teräväisen kanssa ja omistavansa Helsingin Jokereiden osakkeita.

– Ostin ne 1980-luvulla, kun seura oli melkein vararikossa ja pelasi Mestistä. Mutta silti, en olisi koskaan uskonut olevani KHL-joukkueen omistaja.

Raitsikan elämäkerran kirjoittamisessa on vain yksi ongelma. Tarina on vielä kesken.

Tämänkin haastatteluajan löytäminen oli työn takana, sillä Raitsikka viettää päivänsä joko perheen kanssa, keikkailemalla tai studiossa tekemässä uutta albumia.

Suomeen palattuaan punk-kitaristi yhdisti voimansa Notkea Rotta -rap-yhtyeen Mikko Sarjasen kanssa. Syntyi Atomirotta, joka yhdistelee musiikissaan punkin ja rapin lisäksi ainakin funkia, jazzia ja bluesia. Bändi oli Emma-ehdokkaana vuoden tulokkaaksi ja kiersi tänä kesänä peräti 28 festaria. Aurinkoon-singleä on kuunneltu Youtubessa yli miljoona kertaa, joten odotukset ensi keväällä julkaistavan toisen albumin suhteen ovat korkealla.

– Hyvä, ettei sitä kirjaa ruvettu tekemään viisi vuotta sitten. Tässä on tapahtunut niin paljon. Mulla on mieletön perhe, musa soi, ja bändi pöhisee eteenpäin, Raitsikka myhäilee.

Ja tokaisee vielä varmuudeksi seitsemännen kerran.

– Olen kiitollinen, että elämä on näin hienoa. Mä olen onnenpoika.

Fakta: Rane Raitsikka

1 Rane Raitsikka, oikealta nimeltään Harri Jäntti, on kitaristi ja basisti. Hänen bändejään ovat olleet muun muassa Unicef, Lama, Smack, Balls, Hangmen, Tumppi Varonen ja Problems sekä Atomirotta.

2 Raitsikka sai nimensä laitettuaan 1970-luvulla Lepakon työmaan rakennuspommeja raitiovaunun kiskoille.

3 Keikkailun lisäksi Raitsikka pyöritti Los Angelesissa omaa musiikkikoulua ja toimitti 1990-luvun alussa NHL-jääkiekkoilijoiden haastatteluja Radio Citylle.

4 Raitsikka asuu Helsingissä. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Jonna ja lapset Leevi, 4, ja Lila, 2.