Savossa valmistettiin aikanaan sinnikkäästi rautaa - Tältä näyttää muinainen hiilimiilu nyt

– Tämähän on valtava! Isoin miilu, jonka olen ikinä nähnyt, innostuu Tanja Tenhunen, Kuopion kulttuurihistoriallisen museon intendentti-arkeologi, kun Karinkosken muinainen raudanvalmistuspaikka Rautavaaralla paljastuu puistikon takaa.

Karinkosken kohde on suojeltu luonnonmuistomerkki ja yksi Rautavaaran jopa 33 raudanvalmistuspaikasta. Siihen kuuluu suuri hiilimiilu ja kuonakasoja, jotka ovat ajan saatossa sammaloituneet. Sammaleen alta paljastuu kiviltä näyttäviä kuonamöhkäleitä, jotka ovat syntyneet metallin pelkistämisestä.

Aikoinaan avoin paikka on nyt metsittynyt. Sinne vie huomaamaton polku, jonka havaitsee ainoastaan, jos tietää, mitä etsii.

– Tätä pitäisi vähän raivata, jotta miilu ja sen ulkopuolella olevat ilmanottoaukot erottuisivat paremmin, Tenhunen toteaa.

Raudanvalmistuksen vankka historia näkyy Rautavaaralla paikannimissäkin.

– Rauta on selvästi jättänyt jälkensä nimistöön. Alueella on hytti-alkuisia nimiä, kuten Hyttipuro. Raudan valmistuspaikkaa kutsutaan hytiksi. Lisäksi täältä löytyy Miilukangas. Onhan Rautavaara itsessäänkin jo viittaus raudanvalmistukseen, Tanja Tenhunen pohtii.

Raudanvalmistuksen uskotaan tulleen Savoon 1500-1600-luvuilla savolaisasutuksen mukana. Koska se ei ollut verotettu elinkeino, alkuajoilta ei ole olemassa kirjallisia dokumentteja.

Arkeologisten kaivausten perusteella tiedetään, että rautaa on valmistunut itäisessä Suomessa ennen savolaisasutustakin, rautakaudella muutamia satoja vuosia ajanlaskun alkamisen jälkeen.

Elättäjäksi raudasta ei tosin ole Savossa ollut. Talonpoikaisraudan laatu vaihteli, eikä sen takomiskelpoisuudesta ollut ikinä varmuutta. Alueen pääelinkeinoja ovat olleet maatalous ja kaskiviljely.

Rautavaaralaiset talonpojat valmistivat rautaa senkin jälkeen, kun muualla Pohjois-Savossa raudanvalmistus jo loppui. Talonpoikainen raudanvalmistus alkoi olla kannattamatonta, kun raudanvalmistus siirtyi ruukkeihin.

– Täällä talonpojat lopettivat raudan valmistamisen vasta 1800-luvun lopussa.

Talonpoikainen rauta syntyi järvimalmista, jota kerättiin kesällä vedestä. Rannalla malmi puhdistettiin, kuivattiin ja pasutettiin, eli siitä poistettiin epäpuhtaudet ja kosteus.

Pasutettu malmi vietiin järveltä raudanvalmistuspaikalle, missä malmi laitettiin rautahyttiin hiilen kanssa. Hiiltä poltettiin puusta hiilimiilussa päiviä tai jopa viikkoja.

Raudan valmistaminen on ollut työlästä. Rauta valmistuu yli 1300 asteen lämpötilassa, joten hiiltä on tarvittu suuria määriä. Rautahyttiin piti puhaltaa jatkuvasti ilmaa palkeilla.

– Rautavaaralla käytettiin poljettavia palkeita. Silti työhön tarvittiin monta miestä, Tenhunen kertoo.

– Lisäksi hiilimiilua täytyi valvoa koko ajan, joten hiilenpolttajat asuivat ympäri vuorokauden miilun alueella.

 

Savon Helmet -juttusarjassa tutustutaan kulttuuriympäristöihin Savossa.

Juttusarja esittelee kesän aikana mielenkiintoisia kulttuuriympäristöjä Savossa.

Jokaisesta kunnasta esitellään yksi kohde.

Sarjan oppaina ovat arkeologi Tanja Tenhunen ja rakennustutkija Tapio Laaksonen Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta.

Juttusarja pohjautuu nettisivustoon Pulkka – Pohjois-Savon muisti (pohjois-savonmuisti.fi).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Juankoskella asuttiin jo 10 400 vuotta sitten