Risakin vaate ja kulahtanut lakana kelpaavat kierrätykseen

Vie pussillinen vanhoja tekstiilejä kauppaan, hyödynnä pussista annettava hyvitys uusia ostaessa – tähän kiteytyy monien suurten vaate- ja tekstiiliketjujen kierrätyspalvelu.

Isot, valtakunnallisesti levittäytyneet ketjut, kuten H&M, Lindex, KappAhl, Seppälä ja Finlayson, tarjoavat nykyään kuluttajille mahdollisuuden tuoda vaatteita ja kodintekstiilejä myymälöiden keräyspisteisiin. Ostopakkoa ei ole.

Jatkomahdollisuuksia tekstiileille on monia: ne joko myydään, lahjoitetaan tai niistä valmistetaan uusia tekstiilejä tai teollisuuden raaka-ainetta. Ketjuilla on yhteistyökumppaninsa, joka on erikoistunut tekstiilijätteen keruuseen, lajitteluun ja jatkohyödyntämiseen.

Kelvottomaltakin tuntuva tekstiili soveltuu vielä moneksi. Mikä ei sovellu käyttöön tai uusien tekstiilien tuottamiseen, kelpaa vielä esimerkiksi autojen ja pesukoneiden eristysmateriaaliksi. Tekstiilikeräystä toteuttavista yrityksistä saatujen tietojen mukaan vain muutama prosentti kerätyistä vaatteista päätyy poltettavaksi.

Keräystekstiileiksi soveltuvat useimmiten sellaisetkin vaatekappaleet, joita kuluttaja ei itse luonnehtisi tekstiiliksi. Esimerkiksi rikkinäiset kengät tai kuravaatteet kelpaavat jatkokäyttöön. Sen sijaan märkiä, homeisia tai muuten haisevia tekstiilejä kassiin ei haluta. Seppälän yhteistyökumppani Recci perustelee toivetta sillä, että varastot alkaisivat haista.

Kysyntää käytöstä poistettujen tekstiilien kierrättämiseen on ollut jo pitkään, ilmenee osana TEXJÄTE-hanketta tehdystä, Kuluttajatutkimuskeskuksen kyselystä. Siinä ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kierrätysmahdollisuudet ovat hyvät.

Kuluttajat edellyttävät helposti saavutettavia keräyspisteitä ja myös tietoa siitä, että lahjoitukset päätyvät hyötykäyttöön. Käyttökelvottomia tekstiilejä vastaajat veisivät mieluiten kierrätyspisteeseen, johon voi kiikuttaa muutakin kierrätettävää. Toiseksi mieluisin olisi tekstiilikeräysten vieressä oleva laatikko jätetekstiilille, kolmanneksi mieluisin kirpputorilla oleva laatikko ja neljänneksi paras myymälän sisällä oleva keräyspiste.

Kuluttajien kierrätysinnostus on pantu merkille myös yrityksissä. Parhaimmillaan kertaluonteisesta keräystempauksesta tulee pysyvä käytäntö, kuten Finlaysonilla on käynyt.

–  Järjestimme viime keväänä keräyskampanjan eläköityville lakanoille ja pussilakanoille, ja valmistimme niistä räsypaloja kotimaassa. Kampanja onnistui yli odotusten, joten siitä lähtien meille on voinut palauttaa myymälöihin lakanoita muinakin aikoina. Tämän vuoden helmikuussa järjestimme farkkukeräyksen. Ihmisten aktiivisuuden ansiosta farkkuja voi jatkossakin tuoda kierrätykseen kaikkiin myymälöihimme, kertoo markkinointipäällikkö Elina Autio Finlaysonilta.

Erikoistutkija Helena Dahlbo Suomen ympäristökeskuksesta on ilahtunut, että vuoden 2015 TEXJÄTE-hankkeen jälkeen on virinnyt näinkin paljon tekstiilien jatkohyödyntämistä.

– Hyvää tässä on se, että suurin osa liikkeiden keräämistä tekstiileistä menee uudelleenkäyttöön sellaisenaan – ja sehän on se ensisijainen tavoite.

Myös rikkinäisten vaatteiden kierrätysmahdollisuus on plussaa.

– Meillä kotimaassa ei ole keräystä rikkinäisille tekstiileille, koska niiden hyödyntäjiä ei juuri ole. Minulla on sellainen tuntuma, että ihmiset säilövät niitä edelleen kaapeissaan.

Hirveän suuria peikkoja Dahlbo ei ketjuliikkeiden keräyskonsepteissa näe.

– Tietysti se, että annetaan etuseteli, voi kannustaa ostamaan lisää tekstiilejä, vaikka kulutusta pitäisi sen sijaan vähentää.

Dahlbo sanoo, että osa kuluttajista voi myös miettiä, onko ekologisesti kestävää rahdata jätettä ulkomaille – mutta huoli on liioiteltu.

– Tuoreen pohjoismaisen selvityksen mukaan Keski-Eurooppaan vientiä ei itse asiassa nähty huolestuttavana. Tietysti olisi hyvä, jos tekstiilit pystyttäisiin hyödyntämään Suomessa, jolloin saataisiin työtä meille, mutta kun keräystä ei ole, niin Keski-Euroopassa kuitenkin jätteen käsittely – se, mikä ei mene hyödynnettäväksi – tapahtuu EU:n säädösten mukaisesti.