Sairaalatarvikkeiden perässä Keniaan

Kuopiolaiset Hannu ja Seija Hyvärinen aikovat lähteä ensi syksynä Keniaan lievästi kehitysvammaisen Päivi-tyttärensä kanssa ja viipyä siellä ainakin kolme kuukautta vapaaehtoistöissä. He käyvät paikan päällä opastamassa kuinka lahjoituksena Afrikkaan vietyjä käytettyjä sairaala- ja laboratoriolaitteita laitetaan käyttökuntoon ja yksinkertaisia pikkuvikoja korjataan.

Eläkkeellä olevan pariskunnan suunnittelema matka liittyy Eric ja Linda Bosiren organisoimaan keräykseen, jolla paikataan osaltaan kenialaisen terveydenhuollon puutteita. Bosiret ovat itse lähtöisin Keniasta, mutta ovat jo pitkään asuneet Kuopiossa neljän lapsensa kanssa. He ovat menettäneet läheisiään Keniassa laitteistopulan vuoksi. Savon Sanomat kertoi lahjoitustavaroiden keräyksestä vajaa vuosi sitten.

Nyt ensimmäinen lähetys on jo toimitettu perille Itä-Keniassa sijaitsevan Nyamiran lääniin. Seuraava lähetys on jo pakattu ja lähtee piakkoin matkaan.

– Kontin purku oli Keniassa iso tapaus, josta lehdet kirjoittivat, Linda Bosire kertoo.

Suomesta lähteneessä kuormassa oli muun muassa käytettyjä laboratoriovälineitä, sairaalasänkyjä ja -huonekaluja, pyörätuoleja.

Kenialaisille lasti on kuitenkin arvokas, sillä tavaroiden arvo oli noin 50 miljoonaa Kenian shillinkiä eli nykykurssilla noin 450 000 euroa.

– Suomessa monet näistä tarvikkeista olisivat menneet roskiin, Eric Bosire sanoo.

Keniaan vietävät sairaalalaitteet ovat kaikki käyttökelpoisia. Osa viedään varaosiksi.

Hannu Hyvärinen työskenteli 30 vuotta sairaalan sähkö-, lääkintä- ja laboratoriolaitteiden huollossa ja korjauksessa. Seija-vaimo teki uran sairaanhoitajana.

Heillä on kokemusta vastaavasta vapaaehtoistyöstä Bangladeshistä ja Sudanista Lähetysyhdistys Kylväjän ja SLEY:n eli Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen projektien kautta. Hyväriset löysivät Kenia-projektin Savon Sanomissa olleen jutun perusteella ja halusivat auttaa.

– Laitelahjoitukset menevät hukkaan, jos käyttäjiä ei opasteta, Hannu Hyvärinen tietää.

Esimerkiksi Sudanin Khartumissa he törmäsivät sairaalassa tilanteeseen, että varastossa oli Yhdysvalloista tullutta lahjoitustavaraa, josta paikalliset eivät tienneet mitä se on.

– Paketit olivat täynnä hammaslankoja, Hyväriset kertovat.

Joskus laitetta ei voida käyttää, jos yksinkertainen pikkuosa saattaa puuttua. Tai ei ole käyttöohjeita. Niitä Seija Hyvärinen on nyt kääntänyt englanniksi.

– Ei voi kuvitella millaista on työskennellä leikkaussalissa, jossa ei ole tarvikkeita. Joskus se on niin pienestä, esimerkiksi puuttuvasta välikappaleesta, kiinni, Seija Hyvärinen huokaa.

Joskus lahjoittajat eivät ole ajatelleet lainkaan olosuhteita perillä: kuumuutta ja pölyä tai esimerkiksi tietyille käyttöliuoksille tarvittavia viileitä säilytystiloja, joita ei välttämättä ole tarjolla.

Eric ja Linda Bosire sanovat, että juuri tämän vuoksi he toivovat mukaan projektiin vapaaehtoisia, jotka jakavat tietoa ja taitoa paikan päällä, kun tavarat saadaan perille.

Eric Bosire uskoo, että tämänkaltaiset projektit vievät tietoa kahteen suuntaan, jolloin Suomikin hyötyy vapaaehtoisten tuomasta monikulttuurisesta kokemuksesta.

– Aina ei ole kysymys rahasta. Voimme muuttaa maailmaa ja toisiamme monella tavalla.