Saksan ja Suomen sotavalokuvissa eroja - saksalaisten propaganda häikäilemättömämpää

Saksalainen toisen maailmansodan propaganda esitti neuvostoliittolaiset valokuvissa alkukantaisina ali-ihmisinä. Otokset olivat huomattavasti häikäilemättömämpiä kuin suomalaisten omalle yleisölleen välittämät propagandakuvat.

– Syynä eroon oli se, että saksalaiset hakivat sodassa uutta elintilaa ja saksalaisia haluttiin asuttaa valloitetuille alueille. Suomalaiset taas näkivät Itä-Karjalan eräänlaisena suomalaisuuden kehtona’, joka oli suomensukuisine asukkaineen ajan myötä tarkoitus liittää muun Suomen tasavertaiseksi osaksi, kertoo valtiotieteiden maisteri Olli Kleemola.

Hän tutkii väitöskirjassaan suomalaisten ja saksalaisten propagandayksiköiden sekä tavallisten sotilaiden ottamia kuvia ja analysoi niiden välittämää kuvaa Neuvostoliitosta, sen asukkaista ja sotilaista. Turun yliopistoon tehty väitös "Valokuva sodassa. Neuvostosotilaat, neuvostoväestö ja neuvostomaa suomalaisissa ja saksalaisissa sotavalokuvissa 1941–1945" tarkastetaan ensi lauantaina, 17. joulukuuta.

– Valokuvaa pidettiin tuohon aikaan tekstiä totuudenmukaisempana välineenä, jonka avulla saksalaiset pyrkivät osoittamaan todeksi milloin neuvostohallinnon raakuuksia, milloin puolestaan neuvostosotilaiden ali-ihmisyyttä tai Neuvostoliiton yleistä takapajuisuutta.

Naissotilaat kuvattiin

"pyssyakkoina"

Yhdessä vaiheessa saksalaisen sotapropagandan lempikohde olivat naissotilaat. Puna-armeijaan kuului noin miljoona naista, joista osa taisteli etulinjassa ase kädessä.

Naissotilaat olivat Saksalle kauhistus, koska kansallissosialistisen ideologian mukaan naisen paikka oli kotona ja äitinä, ei suinkaan rintamalla. Propagandaministeri Joseph Goebbels loi valtaisan kampanjan, joissa Neuvostoliiton naissotilaitta kutsuttiin ”pyssyakoiksi”.

– Heidät kuvattiin epänaisiksi ja epäihmisiksi, joista luotiin kauhukuvia. Natsien propaganda julkaisi esimerkiksi vastakkainasettelukuvia, joissa toisella puolella oli perinteisissä asetelmissa saksalaisia naisia ja toisella puolella näitä ’pyssyakkoja', Kleemola toteaa.

Hänen mukaansa malli toimi aluksi hyvin, mutta rupesi menettämään pikku hiljaa uskottavuuttaan. Lopulta Goebbelsin oli pakko lopettaa koko kampanja epäuskottavana.

Raakojakin

kuvia julkaistiin

Valokuva oli toisen maailmansodan aikana keskeinen visuaalisen vaikuttamisen väline.

– Etenkin kansallissosialistisessa Saksassa valokuvan merkitys ymmärrettiin, ja kun sota Neuvostoliittoa vastaan alkoi kesällä 1941, valokuva oli yksi keskeisistä välineistä, joilla pyrittiin vaikuttamaan kansalaisten käsityksiin Neuvostoliitosta. Erityiset propagandakomppaniat tuottivat suunnattoman määrän valokuvia neuvostoliittolaisista sotavangeista sekä Saksan valtaamien alueiden väestöstä ja oloista, Olli Kleemola kertoo.

Toisen maailmansodan jälkeen kuvien merkitys sotapropagandassa on kasvanut entisestään. Esimerkiksi terroriristijärjestö Isis on viime vuosina levittänyt tehokkaasti kauhua ympäri maailmaa päänleikkausvideoilla, joita se on julkaisut internetissä.

– Aikanaan Saksalaiset eivät myöskään kavahtaneet raakojenkaan kuvien julkaisua, mikäli sen katsottiin palvelevan propagandan tarkoitusperiä. Toisen maailmansodan aikana ihmisiä ei kuitenkaan tapettu kuvauksia varten, mikä vaikuttaa olevan Isisin toimintatapa, Kleemola pohtii.

Lehdistö julkaisi

propagandakuvia

Tutkimuksen aineistot muodostuvat saksalaisista itärintaman propagandakuvista ja suomalaisista tiedotuskomppaniakuvista, joita jatkosodan aikana otettiin 150 000. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä myös suomalaisia ja saksalaisia sota-aikaisia kuvalehtiä sekä suomalaisia ja saksalaisia tavallisten rintamasotilaiden valokuva-albumeita. Niiden kuvia myös myytiin muille sota-aikana.

Suomalaisista lehdistä Olli Kleemola tutki väitöskirjassaan Suomen Kuvalehteä ja Hakkapeliitta-lehteä. Sota-aika on myös journalismille poikkeusaikaa ja Suomen Kuvalehtikin julkaisi paljon kuvia, joilla oli propagandistinen tarkoitus.