Äänestys ratkesi - nämä ovat Savon seitsemän ihmettä

Kalakukko, Korkeakoski, Orinoron ja Seinävuoren rotkot, Pisa, Puijo ja savon kieli ovat Savon seitsemän ihmettä. Savon Sanomien järjestämässä äänestyksessä annettiin yhteensä 519 ääntä, joista 56 saapui postikortitse ja loput nettilomakkeen kautta.

Seitsemäksi ihmeeksi valikoituneet kohteet saivat äänistä yhteensä 78 prosenttia. Eniten ääniä keräsi Maaningan Korkeakoski.

Ensimmäinen putoaja seitsemän ihmeen joukosta oli Tahko.

Äänestää sai paikkaa, asiaa, rakennusta tai luonnonmuodostelmaa. Annoimme kymmenen valmista vastausvaihtoehtoa, mutta myös omaa ehdokastaan sai tarjota.

Savon Sanomien tuotepalkinnot voittivat: Leena Turpeinen Suonenjoelta, Aino Hassinen Riistavedeltä sekä Eeva Heikkinen Kuopiosta. Onnea voittajille!

Tässä kansalaisten perusteluja, miksi juuri nämä kohteet kuuluvat seitsemän ihmeen joukkoon. Valitut ovat aakkosjärjestyksessä.

 

Kalakukko kirvoitti mielipiteitä erityisesti Savon ulkopuolella asuvissa.

”Kyllä siinä huolet unehtuu, kun kunnon ahvenkukkoo haakkoo”, huomauttaa nainen Helsingistä. Mies Espoosta puolestaa murjaisee, että vain Savossa voidaan yhdistää lintu ja kala maukkaasti syötävään muotoon!

Korkeakoski Maaningalla on nimensä mukaisesti Suomen korkein koski, äänestäjät muistuttivat.

”Korkeakoski on paikka, jossa tuntee luonnon ja veden alkukantaisen voiman. Purossa rauhaisasti virtaava vesi syöksyy yhtäkkiä jyrkännettä alas sellaisella voimalla, että kohina peittää alleen kaikki muut äänet. Suuret kuuset kosken ympärillä kruunaavat maiseman historiallisuuden”, kuopiolaisnainen kuvailee.

Leppävirralla sijaitsevaan Orinoron rotkoon pidetään tarunhohtoisina.

Nainen Varkaudesta uskoo, että jos jossain asuu peikkoja, niin Orinorossa. Se on ”mystisen kaunis rotko, joka tuntuu kätkevän salaisuuksia”.

Myös toinen varkautelaisnainen pitää luontopolkua satumetsänä. "Rotkossa liikkuessa tuntee itsensä niin pieneksi ja antaa arvon luonnon todelliselle ihmeellisyydelle ja kauneudelle".

Pisalla on sekä maakunnallista että valtakunnallista historiaa.

Nilsiän ja Juankosken rajalla sijaitseva Pisa mainitaan jo Kalevalassa, mutta tarinoinnin osaavat paikallisetkin.

Äiti kertoi pojalleen Pisan länsirinteen kivipultereista kuutisenkymmentä vuotta sitten. Eräs niistä, yli kuution kokoinen, oli jäänyt kiikkumaan pienemmän kiven päälle. Poika ihmetteli äidilleen, miten pulteri pysyi siinä. ”Jättiläiset ovat kannelleet pultereita taskuissaan. Tuon isoimman se on jättänyt kiven päälle ihan huvikseen”, äiti vastasi.

”Poika” asuu nykyään Siilinjärven Vuorelassa.”Tarina tuntuu edelleen ihmeeltä, vaikka tietääkin, että teokset ovat jääkauden aikaansaannosta”, hän kertoo.

Puijo on yksi Savon tunnetuimmista maamerkeistä ja paikallisille rentoutumispaikka.

”Ikiaikaisten kuusten alla metsässä kulkiessa saa olla rauhassa ja vain nauttia puhtaasta ilmasta ja kauniista luonnosta ympärillä tuoksuineen ja äänineen. Laavulla aukeavat uskomattoman kauniit näköalat Kallavedelle, ja siellä elämäänkin välillä väsynyt ja kolhittu sielu kokee olevansa lähempänä Luojaansa”, tunnelmoi kuopiolaisnainen.

Savon kieli on ”vekkuli” ja herättää ihmetystä maakunnan rajojen ulkopuolella.

Nainen Iisalmesta on sitä mieltä, että luonnon muovaamia ihmeitä on kaikkialla, murre sen sijaan on ainutlaatuinen. Savon kieli on myös ”niin kotosta ja levveetä, sitä huastellessa suap nuamanahkakii liikuntoo”, nainen Varpaisjärveltä puoltaa kantaansa.

Seinävuoren rotkossa Tuusniemellä kannattaa vierailla vuodenajasta riippumatta.

Jylhän rotko synty mietityttää tuusniemeläisopettajaa: onko se repeämä vai vajoama?

"Joskus oppilaani hämmästelivät Seinävuoren rotkoon katsellessaan: Ope, onko ihan totta että tämä on Tuusniemellä eikä jossain ulkomailla?", hän jatkaa.