Kansanedustaja nukkuu samassa huoneessa, jossa syntyi

Iisalmen Kirmanjärven rannalla käy kylmä kevätpuhuri. Kääriälän satavuotias hirsitalo ja muut vanhat piharakennukset huokuvat väkivahvoja historian henkäyksiä, aivan samoin, kuin järveltä käyvä tuuli on ikiajat täällä tuivertanut. Kääriäisen suvun Savon haara on asuttanut näitä seutuja 1750-luvulta asti. Tänään isoisänsä Juho Kääriäisen rakennuttamaa taloa isännöi kansanedustaja Seppo Kääriäinen sekä poikansa Otso Kääriäinen. Nyt paikalla on kuitenkin vain kansanedustaja. Lääkärinä toimiva vaimo Pirjo Kääriäinen työskentelee viikot Helsingissä, Otso on suorittamassa kauppatieteiden maisterin opintoihin kuuluvaa kansainvälistä jaksoa ulkomailla.

Mies istuu valtavan hirsituvan keinutuolissa isännälle kuuluvin ottein. Hän halusi kunnioittaa juuriaan, ja osti parikymmentä vuotta sitten synnyintalonsa suvun perikunnalta. Hän hoitaa maita ja vanhoja rakennuksia isänsä ja isoisiensä perinteitä jatkaen. 

-On, kuin täällä asuisi muitakin, kuin vain meidän perheemme, Kääriäinen kuvailee sukunsa läsnäolon tunnetta.

Purkaa vai ei?

Hän kaavaili 1990-luvun alussa Pirjo-vaimonsa kanssa, purkaako huonokuntoinen maalaistalo pois, vai korjata se asuinkelpoiseksi. Pariskunta päätyi talon säilyttämiseen, ja kunnosti sen vanhan ajan henkeä kunnioittaen. Katto ja uuni oli korjattu jo 60-luvulla, jolloin taloon myös vedettiin vesijohdot. 1990-luvulla Kääriäiset muuttivat kaikki vinttitilat asunkäyttöön, mutta alakerran huonejärjestystä ei muutettu. Tupa säilytettiin isona, yhtenäisenä tilana. Myös sen tummat hirret ovat alkuperäiset, samoin kuin pitkä pirtinpöytä ja -penkit. Isossa tilassa on sotien aikana nukkunut parikymmentä ihmistä, siellä on kudottu, tehty leipää ja puutöitä.

-Tupa on edelleen monitoimitilana, mutta tänä päivänä täällä katsotaan televisiota, luetaan, seurustellaan ja kuntoillaan. 

Tuvan ja talon seinät ovat täyttyneet valokuvista, taiteesta, patsaista ja monista muista muistoista Kääriäisen eduskunta- ja ministeriajoilta. Ne ovat lahjoja yhteistyökumppaneilta ja ministerivierailuista maailmalla, samoin, kuin pihalla, eloaitan vieressä seisova tykki. Kunnioitusta herättävä jyhkeä ase on palvellut Suomea sodissa. Sen lahjoitti amiraali Juhani Kaskeala.

Yläkerrassa on makuuhuoneita, tv-tila, valoisa, suuri-ikkunainen kukkahuone sekä huone, jota perhe kutsuu kirkoksi. Yleensä rauhallinen huone toimii vieraiden makuuhuoneena. Tila sai nimensä, kun Oton teologia-opiskelijaystävä yöpyi huoneessa ollessaan kylässä Kääriälässä. Tila on seesteisen hiljainen, ja pelloille avautuvan ikkunan eteen symmetrisesti asetettu pöytä on kuin alttari.

-Myös silloin, kun joku omista perheenjäsenistä haluaa nukkua omassa rauhassaan, hän tulee tänne.

"Harvalla mahdollisuus tällaiseen"

Alakerran vaalea keittiö on remontoitu toimivaksi ja ajanmukaiseksi. Sen vieressä on sali, jossa tuntuu vahvasti, kuin olisi siirtynyt ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Kansanedustajan isä, Väinö Kääriäinen teki salissa olevan nahkaverhoillun puusohvan sekä kaksi samantyylistä tuolia 17-vuotiaana. Isäntä on myöhemmin lakannut ne pariin otteeseen. Pieni, valoisa pariskunnan makuuhuone on sama, jossa Maila Kääriäinen synnytti Seppo -nimen saaneen pojan vuonna 1948. Kun Kääriäinen istahtaa hänen ja Pirjo-vaimon sängylle, hetkessä umpeutuu aikajana 1940-luvulta 2010-luvulle.

-Tuntuu lämpimältä sanoa, että asuu samassa talossa, jossa syntyi. Sellaiseen on mahdollisuus vain harvalla.

Kylässä Kääriälässä

- 300-neliöinen talo sijaitsee Iisalmessa,  Kirmanjärven rannall.

- Talossa asuvat kansanedustaja Seppo Kääriäinen, lääkäri Pirjo Kääriäinen sekä poika Otso Kääriäinen.

- Talo on rakennettu vuonna 1912.

- Kääriälässä on noin yhteensä 100 ha vuokralla olevia peltoja sekä metsää.

- Talossa on kuisti, eteinen, tupa, keittiö, 3 makuuhuonetta, työhuone, kukkahuone, sauna, kylpyhuone ja WC.

- Pihapiirissä ovat eloaitta, nukkuma-aitta, sauna, varastokäyttöön korjattu navetta, kesäkeittiö sekä maakellari mehujen säilytykseen.

Kansanedustaja isännöi sukutilaansa vuosisatojen takaa

”Vaikka Siperia tulisi, halkoja ainakin riittää”