Sisällissodan muistomerkit ovat kokeneet Suomessa kovia - niitä on räjäytetty ja upotettu järveen

Historia on voittajien historiaa. Suomen sisällissodan voittaneet valkoiset miehittivät kaupunkien keskeiset paikat omilla muistomerkeillään. Punaisilta julkinen sureminen kiellettiin, mutta muistomerkkejä ilmestyi syrjäisille hautapaikoille metsiin, soille ja sorakuopille.

Voittajat saivat myös pitkään määritellä, millainen kuva sodasta luodaan. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Ville Sarkamon mukaan valkoisten varhaiset muistomerkit ovat antiikin hengessä tehtyjä ”ylevöittäviä sankaripatsaita”, joissa sodan todellisuus etäännytetään.

– Tarve sodan glorifioinnille poistui vähitellen, ja muistomerkeissä alkoi näkyä sovinnollisempi lientyminen, Sarkamo kuvailee.

Punaisia alettiin kunnioittaa patsain ja muistomerkein laajemmin vasta 1940–50-luvuilla. Sotavuosina pystytetyissä muistomerkeissä näkyy Sarkamon mukaan sovitteleva henki. Niissä käytettiin usein ilmaisua ”vakaumuksensa puolesta sortuneet”, kuten esimerkiksi Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle vuonna 1941 pystytetyssä hautamuistomerkissä.

Sotien jälkeen sävy muuttui: ”1918 Toijalassa teloitettujen työväen oikeuksien puolesta taistelleiden työläisten muistoksi” (Toijala, 1945), ”Veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden aatteen uhreille” (Urjala, 1945).

– Sotavuosien jälkeen punaisten muistomerkkeihin ilmestyi haastava vallankumouspuhe, joka oli revanssi 1920- ja 30-lukujen tilanteesta. Tämä oli heijastuma SKDL:n vahvasta kannatuksesta. Kommunistit, jotka olivat olleet pitkään maan alla tai vankilassa, olivat vapaana ja voimiensa tunnossa, Sarkamo sanoo.

Kaikkiaan sisällissodan muistomerkkejä on Suomessa yli 400. Niitä on pystytetty punaisille ja valkoisille suunnilleen yhtä paljon.

Varkaus

Varkaudessa kuolleille punaisille pystytettiin muistomerkki Kankunharjun, nykyisen Luttilan, hautausmaalle vuonna 1922. Graniittiveistoksen teki kivityömies Otto Tuure.

Viikko ennen vapuksi kaavailtua paljastustilaisuutta muistomerkki varastettiin ja upotettiin läheiseen Komminselkään. Tiettävästi asial­la oli neljä nuorta miestä, jotka vetivät kolmemetrisen veistoksen hevosilla järven jäälle. Syyllisiä ei löydetty.

Vuonna 1946 muistomerkki pystytettiin hautaus­maalle uudelleen. Sen teki alkuperäisen mallin mukaisesti Otto Tuuren poika Ilmari Tuure.

Hämeenlinna

Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaan joukkohaudalle pystytettiin punaisten muistokivi seurakunnan kiellosta huolimatta 1923. Pystytystalkoot olivat toukokuussa. Elokuisena yönä kivi räjäytettiin kappaleiksi. Poliisi ei ottanut tapausta tutkittavakseen. Pystyttäjät sen sijaan saivat syytteet rikoksesta yleistä järjestystä vastaan ja luvattomasta rahankeräyksestä.

Muistomerkki pystytettiin joukkohaudalle uudelleen vuonna 1940 työväenjärjestöjen organisoiman keräyksen avulla.

Tampere

Valkoisten muistomerkkejä ei tuhottu kuten punaisten, mutta työväestö antoi niille pilkkanimiä. Tampereen Hämeenpuistoon vuonna 1921 pystytettyä Vapaudenpatsasta kutsutaan Rummin-Jussiksi. Nimi tuli kymmeniä punaisia teloittaneesta Johannes Fromista.

Kuvanveistäjä Viktor Janssonin, Tove Janssonin isän, suunnittelemasta patsaasta käytiin raju sanasota. Kunnallisvaalit voittanut SDP halusi perua patsashankeen ja sai vastaansa paitsi porvaripuolueet myös suojeluskunnat ja oikeistolaisen Aamulehden. Patsas pystytettiin, ja lopulta korkein hallinto-oikeus vahvisti, että patsas saa jäädä paikoilleen.

Alastonpatsaan mallina toimi nuori Elias Simojoki, josta tuli myöhemmin oikeistolaisen Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustaja.

Hanko

Saksan Itämeren-divisioona nousi maihin Hangossa 3. huhtikuuta 1918 ja valloitti Helsingin punaisilta valkoisten tuella. Saksalaisyksikköön kuului noin 10 000 sotilasta. Heille omistettu Hangon vapaudenpatsas pystytettiin vuonna 1921.

Kun Suomi vuokrasi Hangon Neuvostoliitolle vuoden 1940 rauhansopimuksessa, venäläiset purkivat monumentin. Se pystytettiin uudelleen 1943 Neuvostoliiton vetäydyttyä Hangosta jatkosodassa.

Sodan jälkeen monumentti purettiin jälleen, tällä kertaa liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta – venäläisiä loukkaavista muistomerkeistä piti päästä eroon.

Monumentin osat kuitenkin säilytettiin, ja se pystytettiin kolmannen kerran vuonna 1960 rahankeräyksen turvin. Ei kuitenkaan aivan alkuperäisessä asussaan: siitä poistettiin saksalaissotilasta esittänyt kohokuvio sekä tekstit, joissa kerrottiin ”vihollisen” häpäisseen ja tärvelleen muistomerkin vuosina 1940–41 ja kiitettiin saksalaisia avusta ”taistelussa vapautemme puolesta”. Monumentin teksti lyheni ketään loukkaamattomaan muotoon ”Vapautemme puolesta”.

Turku

Turun hautausmaalla sijaitseva Työväenluokan veljeshauta 1918 sai alkunsa työväenjärjestöjen epävirallisesta kunnianosoituksesta, jolla haluttiin muistaa saksalaisia vastaan tapelleita punakaartilaisia. Kivipaasi hakattiin viranomaisilta salassa ja kuskattiin hautausmaalle hevoskyydillä vapun vastaisena yönä 1921. Seuraavana päivänä työväenjärjestöt marssivat haudalle – ja tulivat aloittaneeksi Turun sosiaalidemokraattien vappuperinteen.

Ensimmäinen vappumarssi katkesi tosin heti alkuunsa virkavallan väliintuloon. Poliisi hajotti väkijoukon, irrotti kivipaadesta punalipun ja ruuvasi irti siihen kiinnitetyt kuparilaatat. Kolmen tonnin painoisen graniittijärkäleen poliisi jätti paikoilleen.

Hyvinkää

Helsingin suunnasta edenneet saksalaisjoukot hyökkäsivät Hyvinkäälle ja valtasivat kaupungin punaisilta kolme päivää kestäneissä taisteluissa huhtikuussa 1918. Valtauksen muistoksi Hyvinkään Asemanpuistoon pystytettiin Kaatuneiden saksalaisten sotilaiden muistomerkki vuonna 1921. Monumentissa on 15 haudatun saksalaisen nimet.

Vuonna 1991 kuvataiteilija Hannu Lindholm pystytti muistomerkin viereen tilataideteoksen. Se koostui 178 punaisesta puurististä, joissa luki kuolleiden punaisten nimet. Taiteilijaa syytettiin hautamuistomerkin häpäisystä. Runsas viikko teoksen pystyttämisestä ristit revittiin maasta ja kaadettiin maahan nimet alaspäin. Tihutyön tekijöitä ei tavoitettu.

Jämsä

Kaksiosainen Rauhan ja sovinnon muistomerkki pystytettiin Jämsän kirkonmäelle ja punaisten joukkohaudalle vuosina 2000 ja 2001. Sen suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.

Jämsässä ei käyty 1918 varsinaisia rintamataisteluja, mutta paikalliset suojeluskuntalaiset surmasivat kymmeniä työväenyhdistysten jäseniä ja punaisiksi epäiltyjä. Pahamaineinen kartanon isäntä Jalmari Saari osallistui mahdollisesti yli 50 teloitukseen henkilökohtaisesti kartanonsa mailla sekä Jämsän kirkon kellotapulissa.

Saari tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, mutta valkoisten sotarikokset armahtavan asetuksen ansiosta hänet vapautettiin.

Sodan osapuolet yhdistävä muistomerkki oli sovinnon ele uudelle vuosituhannelle siirryttäessä.