Pakolaislapset pääsivät suomalaiseen kouluun: "Afganistanissa se on mahdotonta. Taleban tulee heti uhkailemaan"

Kello on tasan yhdeksän, kun Siilinlahden koulun kello soi koulupäivän alkamisen merkiksi. Lapset ryntäävät ovesta sisään kuin minä tahansa muunakin päivänä ja iloinen puheensorina valtaa koulun käytävät.

Pimeässä ja sateisessa joulukuun aamussa on kuitenkin jotain erityistä: 24 irakilaiselle, afganistanilaiselle ja syyrialaiselle turvapaikanhakijalle maanantai 7. joulukuuta on heidän ensimmäinen koulupäivänsä Suomessa.

Lapset ovat odottaneet kouluun pääsyä innokkaasti. 9- ja 10-vuotiaat irakilaiset veljekset Barzan Nashvan Mahmoud ja Diar Nahran Mahmoud kertovat osaavansa lukea äidinkieltään kurdia. 7-vuotias Jannat Salah Sami on käynyt Irakissa kaksi vuotta koulua.

– Haluan oppia suomen kielen, hän kertoo.

Afganistanista kotoisin oleva Gemerdin Nuurzaii jännitti tyttärensä Asman ja poikansa Ezatullahin ensimmäistä koulupäivää niin paljon, ettei hän pystynyt syömään aamupalaa. Nuurzaii on vilpittömän iloinen etenkin 7-vuotiaan tyttärensä pääsystä kouluun.

– Afganistanissa se on mahdotonta. Taleban tulee heti uhkailemaan, Nuurzaii kertoo tulkin välityksellä asettaen samalla sormensa aseen muotoon.

Ensimmäinen koulupäivä alkoi opettajan tervehtimisellä. Hyvää huomenta raikaa luokkahuoneessa suomalaiseen tapaan, yhteen ääneen. Esittelykierroksen jälkeen oppilaat saavat väritystehtävän. Erityisluokan opettaja Ulla-Maija Rissanen katsoo touhua tyytyväisenä.

– Hyvin keskittyneitä ovat ja kädentaidot vaikuttavat hyviltä. Haasteellisinta tulee varmaan olemaan latinalaisten kirjainten opettelu, Rissanen toteaa.

Suomen kieltä pyritään opettamaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Rissanen menee vuorollaan kunkin oppilaan viereen, osoittaa kuvaa ja lausuu piirrosta vastaavan sanan. Valas, kala, meritähti ja simpukka tulevat lasten suusta lähes täydellisellä ääntämyksellä.

– Hyvä! Todella hienoa, Rissanen kehuu.

Alkuun opettajilla ja oppilailla ei ole yhteistä kieltä. Tulkkeja ei silti käytetä. Kommunikointi tapahtuu suomen kielellä, ilmeillä ja eleillä – mitä ei puheella saada sanottua, näytellään ja viestitään kuvien avulla.

– Suomesta tulee meidän yhteinen kielemme, 5.–9. luokan oppilaita opettava Minna Korhonen sanoo päättäväisesti.

Opettajalle ensimmäiset viikot tarkoittavat salapoliisityötä: on selvitettävä, mitä lapset osaavat ja luotava heille henkilökohtainen opintosuunnitelma. Vaikka lapset ovat käyneet kotimaassaan koulua, ei opetus välttämättä vastaa suomalaisessa peruskoulussa annettavaa opetusta.

– Ideaalitilanteessa jokainen oppilas saa joka päivä omat materiaalit oman tasonsa mukaisesti, Korhonen sanoo.

Turvapaikanhakijoiden integroitumista kouluun edistetään muun muassa välituntikummien avulla.

– Luonnollinen kontakti suomalaisiin edistää kielen ja suomalaisuuden oppimista, Korhonen toteaa.

Yksi haaste opettajalle on yhteydenpito turvapaikanhakijoiden vanhempiin.

– He eivät ole millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa suomalaisiin vanhempiin nähden. He eivät ymmärrä kieltä eivätkä tunne suomalaista peruskoulua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.