Katso kuvat ja video! - Tarina Retretistä

Kesä 1989 ja taidekeskus Retretti Punkaharjun Tuunaansaaressa. Vetonaulana realismin mestari Ilja Repin. Kävijöitä kesän aikana käsittämättömät 233 000, joiden joukossa muun muassa Ruotsin kuningaspari.

Kesä 2012. Päänäyttelyssä suomalainen Tyko Sallinen ja ekspressionistit, kävijöitä noin 45 000. Näyttely päättyy 28. elokuuta ja Retretin ovet sulkeutuvat lopullisesti yleisöltä. Campus Artis -säätiön omistama Retretti Oy yrittää kaikkensa saadakseen näyttelyperinteen jatkumaan, mutta hakeutuu lopulta konkurssiin. Retretin tarina Retretissä päättyy.

1980-luvun alussa Punkaharjun Tuunaansaareen rakentui kuopiolaislähtöisen Pekka Hyvärisen hullunrohkeasta ideasta Retretti, yksi Pohjoismaiden suurimmista taidekeskuksista, jossa oli yhteensä liki 8 000 neliötä näyttelytilaa.

Retretin kruununjalokiveksi louhittiin vuonna 1985 valmistunut 5 500 neliön luolasto, joka yltää syvimmillään jopa 25 metriä maan alle, ja johon valmistui tuhatpaikkainen konserttisali.

Ensimmäiset Retretti-nimiset näyttelyt järjestettiin Punkaharjun keskustan koulurakennuksessa jo vuosina 1978–1982. Tuunaansaaren ensimmäinen näyttely järjestettiin kesällä 1983, jolloin päänäyttelyn vetonaulana olivat Edelfeltin teokset.

Syksy 2015. Entiset Retretin tilat Tuunaansaaressa ovat olleet tyhjillään kolme vuotta. Luolaston ovella vastaan puskee tuttu Retretin tuoksu – sekoitus kosteutta, kivipölyä ja betonia.

Retretin viimeinen kesä olisi voinut juuri päättyä, sillä päällisin puolin näyttää siltä, ettei luolastossa ole mikään muuttunut. Viimeiseksi jääneen näyttelyn teoskyltitkin ovat paikoillaan.

Retretin tilojen lohduttomasta kunnosta on levitelty villejä huhuja. Yhden mukaan vesi on vallannut luolaston, toinen tietää rakennusten olevan purkukuntoisia. Etsin merkkejä luolaston rappiosta, mutten löydä juuri betonilattian haljennutta maalia kummempia korjauskohteita.

Huhut Retretin hunningosta saivat alkunsa luultavasti vuonna 2012. Tuolloin sähköyhtiö katkaisi rakennuksesta sähköt. Omistaja Kai Mäkelä kertoo, että sähköt katkaistiin, koska sähköyhtiö väitti, ettei Mäkelä omistanut sähköpääkeskusta. Kun pumput olivat poissa pelistä, kertyi joihinkin luolaston osiin vettä.

Tiloja omistava Ilari Korelin vakuuttaa, ettei vesiongelmaa enää ole.

– Jos käyttöä löytyisi, olisi luolasto valmiina muutamassa viikossa. Luolaston kokooma-altaista pumpataan vesi pois tasaisin väliajoin ja ilmanvaihto käynnistyy automaattisesti kosteuden noustessa.

Kuin vakuudeksi ilmanvaihtokone hörähtää käyntiin maan uumenissa.

Retretin rakennuksilla ja tontilla on kolme omistajaa, joilta taidekeskus vuokrasi tiloja. Luolaston ja suurimman osan maanpäällisistä rakennuksista omistavat pääkaupunkiseudulla asuvat sijoittajat Kai Mäkelä ja Ilari Korelin. Korelin päätyi omistamaan tiloja yrityskauppojen yhteydessä viime vuodenvaihteessa. Mäkelä on tilojen pääomistaja ja on ollut sitä jo vuodesta 2006.

Kiinteistön omistajakuvion erikoisuus on päärakennus, jonka omistus jakautuu aulatiloista puoliksi. Entisen lipunmyyntipuolen myymälöineen omistavat Korelin ja Mäkelä, kahvilan ja ravintolan tilat sekä toimistot vantaalainen Leevi Hakola.

Entisen Retretin tiloille ei ole vielä löytynyt vuokralaista eikä ostajaa, vaikka kaikenlaisista suunnitelmia onkin ollut kasinosta elämyspuistoon ja Guggenheimiin. Luolastosta on parhaillaan valmistumassa markkinointivideo, jonka avulla tiloille toivotaan löytyvän käyttöä. Suunnitelmissa on esimerkiksi yhteistyötä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Luolastosta voisi tulla matkailijoita houkutteleva vaelluskirkko.

Taidekeskuksen kulta-aikaa elettiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. 100 000 kävijän raja meni joka kesä heittämällä rikki, yli 200 000 kävijää tuli täyteen ainakin vuosina 1985, 1986 ja 1989.

– Retretti oli uusi tuote, sillä ei ollut varsinaista kilpailijoita. Oli isojen mestareiden näyttelyitä ja myös puitteet olivat sellaiset, että pelkästään niidenkin takia tultiin, Campus Artis -säätiön asiamies Juhani Perttula selittää suosiota.

Pekka Hyvärisen aika Retretissä päättyi, kun taidekeskuksen ensimmäinen konkurssi tuli vuonna 1987. Retrettiin koottu nimekäs surrealisminäyttely sai nihkeän vastaanoton, ja 8. lokakuuta 1987 Savon Sanomissa kirjoitettiin myös Hyvärisen taloudenpidon olleen surrealistista. Lehtijutun mukaan kolmen vuoden aikana taidekeskukselle oli kertynyt velkaa 12,7 miljoonaa markkaa, eikä mukana laskuissa ollut edes luolaston rakentamisesta syntyneitä velkoja.

Hyvärinen jättäytyi taka-alalle, mutta taidekeskustoiminta Retretissä jatkui. Vuonna 1989 Ilja Repin räjäytti potin. ”Retretin maine on palautettu”, Savon Sanomat otsikoi näyttelyennakkonsa toukokuussa 1989.

Tilanne kääntyi huonommaksi vuonna 1992. Kesän 1991 menestyksekkään Rubensin näyttelyn jälkeen Retrettiin tuotiin suomalaisen kultakauden taiteilijoiden näyttely. Vuodessa kävijämäärä sukelsi liki sadallatuhannella 188 000:sta 85 000:een.

Korjausliike tehtiin jo seuraavana kesänä ja se onnistui. Kesät 1993–1995 keräsivät Chagallin, Picasson ja Repinin ansiosta kaikki reilusti yli 100 000 kävijää.

Mutta yleisö oli kyltymätön. Kun kerran päästiin ulkomaalaisen arvotaiteen ja nimekkäiden taiteilijoiden pariin, ei enää haluttu muuta. Kesällä 1996 jouduttiin turvautumaan varavaihtoehtoon, Tsaarien ajan aarteita -näyttelyyn, joka floppasi pahasti: 35 000 vierasta.

Huono tuuri seurasi vielä kesään 1997, jolloin näyttävästi ennakkoon markkinoitu Matisse-näyttely kuihtui näyttelyn tuottajan kuoleman vuoksi muutamaksi Matissen teokseksi ja yleisömääräkin jäi 67 000:een.

– Muistettiin aiempien vuosien isot nimet ja petyttiin. Retretin yleisömäärä oli herkkä vaihtelulle. Huonosta näyttelystä rangaistiin kaksi vuotta niin, ettei käyty ollenkaan, Perttula sanoo.

Toki syitä oli muitakin, kuten vaikkapa se, että Retretin uutuudenviehätys katosi. Perttula muistuttaa myös taidekeskuksen johtajan ja taiteilijavalintojen merkityksestä.

Vuoden 2000 päänäyttely koottiin von Wrightin veljesten teoksista. Näyttely oli napakymppi ja keräsi pitkästä aikaa yli 100 000 kävijää.

Rahamurheet olivat pysäyttää Retretin toiminnan jälleen vuonna 2005 Pekka Halosen näyttelyn jälkeen, jolloin yritys joutui selvitystilaan.

Silloin kuvioon astui Kai Mäkelä, jonka kukkaron avustamana Retretin toiminta saatiin jatkumaan. Kesän 2006 näyttelyn piti olla jotakin aivan muuta kuin ranskalainen Jean Dubuffet, mutta peruutuksen takia syntyi kaikkien aikojen sukellus: vain 34 000 myytyä lippua.

Vuoteen 2012 kannattelivat suomalaiset voimat, kuten Järnefelt, Sarpaneva, Thesleff, Edelfelt ja Schjerfbeck. Kävijämääräksi vakiintui noin 70 000–80 000, joka riitti pitämään taidekeskuksen pystyssä.

Kolme vuotta sitten Retretin tarina päättyi. Syy konkurssiin riippuu siitä, keneltä sitä kysyy.

Kai Mäkelä tuki Retrettiä, mutta toivoi Savonlinnan kaupungin ottavan toiminnan haltuunsa. Julkisin varoin pyöritetty taidekeskus olisi nauttinut huomattavasti paremmista tuista kuin yksityinen taidekeskus, jonka rahoitus riippui liki 90-prosenttisesti lippu- ja myyntituloista.

– Tukien osuus rahoituksesta olisi viiden prosentin sijaan ollut 85 prosenttia. Se olisi taannut Retretin menestyksen, Mäkelä sanoo.

Tiloja vuokranneen Retretti Oy:n ja sen omistaneen Campus Artis -säätiön mukaan taidetoimintaa oli mahdotonta pyörittää huonokuntoisessa kiinteistössä. Säätiön mielestä Retretissä olisi pitänyt tehdä valtavat remontit, jotta tilat olisivat olleet museaalisen arvotaiteen vaatimassa kunnossa. Vuokranantaja ja vuokralainen tulkitsivat sopimusta eri tavalla siitä, kenen tehtävä oli kiinteistön kunnossapito.

Mäkelän mukaan sopimuksessa luki yksiselitteisesti, että Retretti Oy huolehtii kiinteistöstä, Campus Artis -säätiö on asiasta eri mieltä. Niin tai näin, yksi konkurssin syistä on myös se, ettei Retretti ollut mikään varsinainen kultakaivos viimeisinä vuosinaan.

Luolaston hämärästä siirrytään ramppia pitkin maan päälle. Tästä alkoi Retretin päänäyttely. Täälläkin teoskyltit ovat yhä paikoillaan, vain taide puuttuu. Kuplamuovilla päällystetyt pöydät kertovat Tyko Sallisen ja kumppaneiden lähdöstä.

Näyttelysaleissa näyttää siltä, miltä kolme vuotta tyhjillään olleessa rakennuksessa voi kuvitella näyttävän. Pölyä, vähän rojua, lohkeilevaa maalia.

Aulatilat on rajattu kevyillä väliseinillä, sillä osassa tiloista pidetään lämmitystä päällä. Kurkkaus entisen ravintolan puolelle paljastaa, että konkurssihuutokaupassa myytiin liki kaikki, mitä irti saatiin. Ravintolan puolelta ovat kadonneet jopa hanat seinistä.

Maanpäälliset osat eivät olleet missään huippukunnossa Retretin toiminnan päättyessäkään, eivätkä ole nytkään. Ainakin päällisin puolin ne kuitenkin ovat paremmassa kunnossa kuin huhut ovat antaneet ymmärtää, eivät missään nimessä purkukuntoisia.

Ilari Korelin kertoo, että tiloista huolehtii huoltomies. Muistan, että erään salin katto vuoti taidekeskuksen aikaan.

– Ei vuoda enää, Korelin vakuuttaa.

Omistajien suunnitelmissa on tehdä edelleen pieniä perusparannuksia kiinteistöissä. Niihin kuuluvat myös kattojen korjaukset.

Retretti muistetaan vielä. Kansan suussa se on jäänyt elämään paikkana Tuunaansaaressa, junaseisakekin on yhä nimeltään Retretti. Kiinteistön omistajilla ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi oikeutta kutsua tilojaan Retretiksi, sillä se on tavaramerkki, jonka omistus ja käyttöoikeus on Campus Artis -säätiöllä.

Viime kesänä Retretin hiljaiselo päättyi, kun säätiö järjesti Retretti-nimellä Alvar Gullichsenin näyttelyn Savonlinnan maakuntamuseossa. Säätiö suunnittelee tuovansa toimintaa Punkaharjulle, mutta tarkempia suunnitelmia ei vielä paljasteta.

Retretti oli merkittävä matkailukohde, jonka konkurssi oli Punkaharjulle ja koko Savonlinnan seudulle iso asia ja on sitä yhä. Taidekeskus ei ollut vain nähtävyys, se oli ilmiö.

– Retretti toi taiteen tavallisen ihmisen saataville, Ilari Korelin pohtii.

Retretin palaaminen Tuunaansaareen on erittäin epätodennäköistä. Siihen eivät usko kiinteistön omistajat, eivätkä tuotenimen omistajat. Säätiö etsii mahdollisuuksia taidetoiminnalle muualta, kiinteistön omistajat vuokralaista tai ostajaa.

Onko Retretillä mahdollisuuksia muualla kuin Retretissä? Aika näyttää, mutta mitä pidempään aikaa kuluu, sitä vaikeampi nimellä on ratsastaa.

Retretti-nimi on leimaantunut niin voimakkaasti Tuunaansaareen ja sen luolastoon, ettei Retretti muualla kuin Tuunaansaaressa ole tietenkään sama asia.

Luolasto ja Retretti ovat kuitenkin kaksi niin vahvaa tuotetta, että niiden voisi kuvitella pärjäävän omillaankin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kulta-ajasta konkurssiin – taidekeskus Retretti ennen ja nyt