Tornien taisto: Kiikarit kohti taivasta lintujen lumoissa - katso kuvat!

Lehtokurppa! huudahtaa Jyrki Uotila, kun kello käy lauantain yhdettätoista tuntia Riistaveden Keskimmäisen lintutornissa.

Viiden miehen kiikarit kääntyvät salamana kohti lintua, joka kiikaroijista välittämättä kiitää viistosti järven yli etelään.

– Se on erikoinen laji tältä paikalta ja tähän aikaan päivästä, ihastelee Patrick Hublin.

On menossa Birdlife Suomen valtakunnallinen Tornien taisto -kisa ja siinä ohessa pohjoissavolaisen Lintuyhdistys Kuikan Taesto 2016.

Viisikko on kavunnut torniin aamulla kello viisi. Ennen kello 13:a ei ole lupa laskeutua tornista, ainakaan lintuja havainnoimaan, puhumattakaan hätistelemään niitä pusikoista ja rantaluhdasta siivilleen.

Tavoitteena on havaita kahdeksan tunnin aika mahdollisimman monta lajia. Lehtokurppa on miesten havaitsema 63:s laji.

– Jos tähän jää, niin köykäiseksi jää tulos, Matti Pirskanen pohtii, kun aurinko kuumottaa pusakan selkää.

Miesjoukko ei ole ensimmäistä kertaa lintuja tiirailemassa. Patrick tuli Keskimmäisen rannalle ensimmäisen kerran 1968, Matti 1971. Silloin ei ollut vielä tornia eikä sinne johtavia pitkospuita.

– Silloin tultiin aamulla puoli kuuden postiautossa Kuopiosta. Kotiin ei maltettu yöksi palata, vaan oltiin tuossa heinäladossa yötä, miehet viittilöivät vastarannalla könöttävään latoon.

Tornien taistossa Patrick on vasta ensimmäistä kertaa mukana, vaikka niitä on järjestetty koko maassa jo 23 vuotena ja Taestoakin vuodesta 2002.

– Ilmoittauduithan sinä viime kesänä mutta peruit lähtösi, Jaakko Kettunen muistuttaa.

– Minä en bongaa, en osallistu ralliin enkä ole kilpailuhenkinen, Patrck perustelee.

– Me olemme lintuharrastajia, emme lintubongareita, jotka keräävät pisteitä havainnoista ympäri Suomen, valistaa Ilkka Markkanen, joka on ollut mukana jokaisessa Taestossa.

Vuosikymmenien mittaan miehet ovat nähneet, kuinka lintulajisto on muuttunut Keskimmäiselläkin. Alkuvuosina joutsen oli harvinainen vieras, nyt yksi pari pesii Keskimmäisellä ja hätistelee vihaisena toiset joutsenet reviiriltään.

– Nokikanoja ei näe enää oikeastaan lainkaan, Ilkka mainitsee.

– Eikä sotkia. Molemmat ovat taantuneet valtakunnallisesti, Matti kertoo.

– Valkoposkihanhia ei puolestaan näkynyt 70-luvulla keväällä ja syksylläkin satunnaisesti, Matti muistelee, kun valkoposkihanhien nauha liitelee korkealla yli.

Menneet vuodet näkyvät havainnoijistakin: harmaata on ilmaantunut ohimoille ja vekkiä naamaan.

– Tämä harrastus vetää huolestuttavan vähän nuoria, Jyrki sanoo.

– Alle viiskymppiset ovat lintuyhdistys Kuikassa jo nuorisojäseniä, Patrick määrittelee.

Kello kääntyy aamupäivän viimeiselle tunnille. Pistesaldo ei ole kasvanut, mutta vielä on kaksi tuntia kamppailuaikaa.

– Tämmöinen keli ei ole lintumiehen keli, vaikka hyvähän täällä muuten on olla, Matti sanoo.

Lintutapahtuma

Lauantaina järjestettiin 23. kerran valtakunnallinen Tornien taisto -lintutapahtuma.

Tapahtumaan osallistui 1 300 kisailijaa, torneja oli mukana noin 300 eri puolilla maata. Lisäksi torneilla vieraili noin 2 000 ihmistä.

Samassa yhteydessä Pohjois-Savon Lintuyhdistys Kuikka järjesti oman Taesto 2016 -tapahtuman.

Lintujen havainnointi alkoi aamulla viideltä ja päättyi yhdeltä iltapäivällä.

Tempauksella tehdään lintuharrastusta tunnetuksi, ja osallistumismaksuilla kerätään varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.