Uskontoa kouluissa ohjaa usein yhden näkemys

Opetuksen järjestäjien ja uskonnollisten yhteisöjen, yleensä kuntien ja seurakuntien, kannattaisi tehdä selkeä sopimus yhteistyöstä, kehottaa opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta.

Uskonnollisten tilaisuuksien käytännöt kouluissa vaihtelevat suuresti. Toimintaa ohjaa usein yhden henkilön, lähinnä rehtorin, näkemys.

– Valitettavasti on hyvin paljon myös toimijoiden subjektiivisia kantoja, jotka vaikuttavat, vaikka eivät saisi. On siis ammattitaidottomuutta siltä osin, ettei tehdä niin kuin säädökset sanovat vaan toiminta kumpuaa omasta subjektiivisesta näkemyksestä.

Suurimmassa osassa kunnista ja kouluista ei ole vaikeuksia, mutta jossain yksi muuta kuin valtavirtaa edustava yksilö voi johtaa kaoottiseen tilanteeseen, Iivonen toteaa.

– Meiltä puuttuu se, että opetuksen järjestäjän ja paikallisen uskonnollisen yhteisön johto tekisivät aidon sopimuksen yhteistyöstä. Yleisessä puitesopimuksessa pääperiaatteet ja b-osassa tarkennettu suunnitelma, millaisia asioita vuoden mittaan tehdään.

– Silloin päästään siihen, että paperit, päätökset ja säädökset ohjaavat eivätkä yksittäisten henkilöiden näkemykset. Tällainen malli pitäisi saada koko valtakuntaan.

Uskonnottomat Suomessa ry. teki hiljattain Itä-Suomen aluehallintovirastolle kantelun Varkauden Könönpellon päivänavauksista ja kirkkokäynneistä. Kantelu keskittyi lähinnä yksityiskohtiin tiedottamisessa ja vaihtoehtoisen toiminnan järjestelyissä. Seurakunnan kerran kahdessa viikossa pitämää päivänavausta lukuunottamatta koulun aamut ovat uskonnollisesti neutraaleja.

Kanteluja tehdään varsin erilaisista asioista, opetusneuvos Iivonen kertoo. Usein ne ovat perusteltuja, mutta joskus niillä haetaan lähinnä näkyvyyttä ja vaikuttamista.

– Valitettavasti myös väärinkäytöksiä on suuntaan tai toiseen. Se on pahin asia, jos lakia rikotaan suuntaan tai toiseen. Se pitäisi saada pois, mutta se on ratkaistava jollain muulla tavalla.

Ajoittaisista kohuista huolimatta lainsäädäntö ei sinänsä ole tältä osin muuttunut sitten 1990-luvun, Iivonen muistuttaa. Pohjana on perustuslain 11. pykälä, jossa uskonnonvapaus määritellään.

Uskonnottomat: Koulu ei osaa olla suosimatta uskontoa