Vain hatara muisto isästä - sotaorvot kertovat

Pohjois-Savon sotaorvot ovat keränneet kokemuksia kirjaksi Me isänmaan isättömät. Koskettava teos kertoo lähes 60 sotaorvon lapsuudesta ja hatarista muistoista isästä, jota ei koskaan saanut tuntea.

Monelle sotaorvolle elämän läpi jatkunut surullinen ja yksinäinen pohjavire vaatii selvittämistä, kun isän menettämisen tuska ei hellittänytkään ajan ja elämänkokemuksen karttumisen myötä.

- Muistot isästä rakentuivat jälkikäteen sukulaisten tarinoista ja valokuvista. Muistan kuitenkin hyvän olon tunteen, kun isä otti syliin, laittoi ison kätensä minun rintakehäni päälle ja lauloi minulle, 10 kuukautisena isänsä menettänyt Anni-Katri Hänninen muistelee.

- Lapsen huoli äidin pärjäämisestä peitti monella isän ikävän. Vasta vanhemmalla iällä on noussut halu selvittää isän kohtalo, kirjan toinen toimittaja Aino Tapaninen kertoo.

Muistomerkki ensi vuonna

Suomessa on runsaat kaksikymmentä sotaorpojen yhdistystä. Ensi vuoden elokuussa paljastetaan Lappeenrannassa muistomerkki sotaorvoille.

- Rahoitusvaikeudet ovat viivästyttäneet patsashanketta yli viisi vuotta. Lopulta yhdistykset ovat joutuneet kustantamaan sen omista rahoistaan, Pohjois-Savon Sotaorvot ry:n puheenjohtaja Laila Vainio kertoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.