Vanhuksen oma tahto on hoidon perusta, omaisen velvollisuus ei ole toimia ammattilaisten valvojana

Suomessa on 1  400 vanhuksia hoitavaa niin kutsuttua ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen yksikköä.

Viimekeväinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvitys osoitti, että näistä 1  400 yksiköstä 84:ssä hoitajamitoitus jäi alle suosituksen 0,5 hoitajaa asiakasta kohden. Hoitajamitoituksen alittavista paikoista 44 oli yksityisiä ja 40 julkisia.

Ympärivuorokautisessa hoidossa oli kevään seurannan aikaan noin 41  000 vanhusta, heistä monet muistisairaita.

STT kysyi kolmelta asiantuntijalta, mitä vanhusten hoivalta voi edellyttää ja miten pitää toimia ongelmatilanteissa. Vastaajina olivat neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä, lakimies Reija Kauppi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta ja johtava asiantuntija Sari Kehusmaa THL:stä. Vastausten sitaatit ovat suoria lainauksia haastatteluista.

Miten hoivapalveluiden asiakas tai hänen omaisensa voi määritellä, millaista hoitoa halutaan?

Hoitosuunnitelman lähtökohta on asiakkaan avun tarve, joka olisi tärkeää kartoittaa mahdollisimman tarkasti. Myös se olisi hyvä selvittää, miten paljon tukea saadaan omaisilta ja läheisiltä. Mitään sitovia määräyksiä esimerkiksi suihkukerroista tai vanhuksen kanssa vietettävästä ajasta ei ole. Tämäntapaiset toiveet tulisi ottaa esille hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Perushoidon edellytetään yleisesti olevan hyvää ilman, että sitä erikseen hoitokeskustelussa pyydetään. "Toteutus on, mitä yksikkö pystyy toteuttamaan."

Mitä apua erikseen tehdystä hoitotahdosta on hoivapalvelun laadun kannalta?

Se on tärkeä, sillä siihen voi kirjata muitakin kuin lääketieteellistä hoitoa koskevat ohjeet. Hoitotahdossa voi olla arkipäiväisiä toiveita elämänlaadusta, kuten lempiruuasta tai musiikin kuuntelusta. Hoitotahto kannattaa käydä etukäteen läpi jonkun läheisen kanssa. "Ei iäkkäänkään välttämättä tarvitse elää terveellisesti, jos ei halua."

Miten tarkasti asiakkaan toiveet kirjataan hoitosuunnitelmaan hoivapalvelun tuottajan kanssa?

Käytännöt vaihtelevat. Mitä aktiivisemmin asiakas tai hänen omaisensa ottavat asiat esiin, sitä tarkemmin ne kirjataan suunnitelmaan. Myös hoivapalveluhenkilökunnan tulisi tiedustella toiveita, vaikka asiakas ei syystä tai toisesta huomaisi niitä kertoa. "Uskon, että on eroja." "Tässä kohdassa kannustaisin olemaan aktiivinen."

Miten hoivapalveluiden tarjoajia on ohjeistettu ottamaan huomioon asiakkaiden tarpeet. Joukossa on runsaasti muistisairaita.

Muistiliitolla on hyvän hoidon kriteeristö, jossa on neuvoja, miten muistisairaan ihmisen hyvä hoito toteutetaan. Ohjeistus kattaa muun muassa ravitsemuksen, toimintakyvyn ja terveyden edistämisen, asumisympäristön, apuvälineet, itsemääräämisoikeuden, saattohoidon ja eettiset kysymykset. Suosituksia noudatetaan "vaihdellen".

Kenen tehtävä on valvoa hoidon laatua?

Se ei ole omaisen tehtävä, vaan se kuuluu yksikölle itselleen, viranomaisille ja kunnille. Iäkkäiden toimintakyky voi muuttua nopeasti, joten hyvään hoitoon kuuluu tiivis seuranta ja nopea reagointi. Sekä julkisen että yksityisen hoidon tulee täyttää samat kriteerit myös asiakkaan tilanteen seurannassa. "Valvontajärjestelmä ei voi olla omaisten varassa."

Miten omaisen tai vanhuksen tulee toimia, jos hän on tyytymätön hoitoon?

Ensisijaisesti asiaa kannattaa selvittää kyseisen toimintayksikön eli esimerkiksi hoivakodin kanssa.

Tapahtuneesta voi tehdä myös kirjallisen muistutuksen. Käytännössä muistutus tehdään esimerkiksi hoivakodin johtajalle tai kunnan vastuuhenkilölle, kuten perusturvajohtajalle.

Kunnilla on sosiaaliasiamiehiä, jotka voivat auttaa muistutuksen tekemisessä. Muistutuksen voi tehdä henkilö, jota asia koskee, tai hänen omaisensa. Menettelytapa on sama sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Miten nopeasti muistutukseen pitää vastata?

Jos epäkohta on vakava tai tilanne akuutti, pitää vastata nopeasti. Tämä on siis tapauskohtaista, mutta kohtuullisena käsittelyaikana pidetään neljää viikkoa.

Entä jos muistutuksen jälkeen tilanne ei korjaannu?

Kannattaa seurata asiaa ja arvioida saatua vastausta. Jos se ei tyydytä, voi tilanteesta ilmoittaa aluehallintovirastolle tai Valviralle. Muistutus on ensisijainen vaihtoehto, ja monesti asiat korjaantuvat muistutuksen jälkeen. Jos muistutus ei johda toimiin, se voidaan käsitellä kanteluasiana, jos esimerkiksi omainen niin haluaa.

Miten kantelu tehdään?

Tarvittavat ohjeet ja lomakkeet löytyvät aluehallintovirastojen sivuilta. Kantelussa tulee yksilöidä, mitä toimenpidettä, menettelyä tai päätöstä kantelija pitää virheellisenä tai epäasianmukaisena.

Kuinka paljon kanteluita tehdään vuosittain Valviralle?

Viime vuonna Valviraan tuli vireille yhteensä 378 valvonta-asiaa, mikä pitää sisällään kantelut, epäkohtailmoitukset ja ammattihenkilövalvonta-asiat. Vuonna 2017 näitä oli yhteensä 330 ja vuonna 2016 vajaat 170.

Miten valvojaa valvotaan ja kuka siitä vastaa?

Aluehallintovirastot ja Valvira toimivat pääosin sosiaali- ja terveysministeriön valvonnassa. Viranomaisen toiminnasta voi kannella myös eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.