Vasta 30-vuotias on aikuinen

Ajokortti polttelee taskussa. Ravintolan ovet aukeavat. Naimisiinkin voisi jo mennä.

18 ikävuoden täyttyminen on suuri merkkipaalu ihmisen elämässä. Velvollisuudet lisääntyvät enemmän kuin missään muussa ikävaiheessa, kirjoittaa Karjalainen.

Mutta onko täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäminen enää niin iso asia, kuin se joskus aiemmin on ollut?

Itä-Suomen yliopiston sosiologian lehtori Päivi Harinen pohtii asiaa samanikäisyydenkulttuurin kautta.

– Nykynuoret ovat jo pienestä pitäen tienneet niin sanotut aikuisten salaiset jutut. Iän lisääntyminen ei aukaise enää porttia johonkin salattuun, kiehtovaan maailmaan samalla tavalla kuin joskus ennen.

Tällä Harinen viittaa muun muassa alkoholiin ja seksiin. Nuoret tietävät niistä hyvin varhaisessa vaiheessa – ja osin omaavat kokemustakin jo ennen täysi-ikää.

– Kokemuksellinen ja muodollinen eivät siis tässä asiassa kulje käsi kädessä.

Kun 18 ikävuotta tulee täyteen, nuori on lain edessä täysi-ikäinen oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

– Siviilioikeuden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että silloin on täysi kelpoisuus tehdä oikeustoimia. 18-vuotias voi tehdä esimerkiksi ihan minkälaisia sitovia sopimuksia tahansa. Holhoojan suostumusta ei enää tarvita, Turun yliopiston lehtori Mia Hoffrén sanoo.

– Käytännössä täysi-ikäisyys mahdollistaa vaikkapa ison velan ottamisen ja asunnon tai kiinteistön ostamisen.

Yleinen harhaluulo on, että vasta 18-vuotiaana henkilö olisi vastuussa tekemistään vahingoista.

– Tässä ei kuitenkaan ole tarkkaa alaikärajaa, vaan vastuu perustuu enemmän siihen, kuinka kykenevä henkilö on arvioimaan tekojensa seurauksia.

Alaikäisen tekemää vahinkoa voidaan sovitella ottamalla huomioon ikä- ja kehitystaso.

– Täysi-ikäisenä kynnys korvausvastuun sovittelulle on selvästi korkeampi.

Vaikka nuoresta juridisesti tulee täysi-ikäisenä aikuinen, nuoruus jatkuu monessa mielessä vielä pitkään. Päivi Harinen kuvaa nuoruutta yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta pitkänä siirtymäriittinä, vaiheena, jossa ei enää olla lapsia muttei oikein aikuisiakaan.

– Tällaiset siirtämävaiheet latautuvat tietynlaisella huolella. Ajatellaan, että ihmiset kävelisivät ikään kuin narulla, Harinen sanoo.

Länsimaisen nuorisotutkimusten mukaan nuoruus on selkeästi pidentynyt.

Se alkaa entistä aiemmin ja jatkuu pidempään.

– Aikuisuuteen liitettäviä asioita ovat esimerkiksi vastuu itsestä ja mahdollisesti jostakin toisesta. Sellainen omilleen asettumisen idea on selvästi siirtynyt eteenpäin.

Nykynuoret ovat Harisen mukaan pitkään sosiaalisesti riippuvaisia vanhemmistaan. Harva 18-vuotias pystyy tai edes haluaa elää täysin omillaan.

– Tämä johtuu siitä, että nuoruus on pitkä. Esimerkiksi työelämään valmistutaan myöhään. Työ luo raamit omalle päätäntävallalle.

Harinen toteaa, että nuoria säilötään kauan lapsuudenkodeissa.

– Sitä en sano, onko se hyvä vai paha. Elämä vain on sellaista nykyään, hän naurahtaa.

Suomessa välimatkat eriarvoistavat nuoria asumisen suhteen. Osan on muutettava opintojen takia jo peruskoulun jälkeen muualle, ja vain viikonloput voidaan olla kotona.

Toisilla 18-vuotiailla on kykyä itsenäiseen elämiseen, toisilla ei.

– Kotoa muuttaminen kovin nuorena vaatii nuorelta paljon. Osaa se itsenäistää – osalle käy huonosti. Tilastojen mukaan tytöt selviytyvät paremmin kuin pojat.

Vain harva 18-vuotias solmii avioliiton tai rekisteröi parisuhteensa.

– Ennen avioliittoon on voinut kytkeytyä halu päästä pois kotoa. Tänä päivänä ihmiset pääsevät lapsuudenkodistaan pois muutenkin kuin menemällä naimisiin, Harinen sanoo.

Nuorten kanssa toimiessaan Harinen on huomannut nuorten ajattelevan, että kotoa on syytä lähteä ennen 25 ikävuotta. Silloin on nuorten mielestä viimeistään aikuistuttava.

Kehityspsykologian mukaan aikuisuus on siirtynyt jopa vieläkin kauemmaksi.

– Viime vuosina on alettu korostaa niin kutsuttua muotoutuvaa aikuisuutta. Ikävuosia 18–25 on kuvattu pitkittyneenä siirtymänä aikuisuuteen. Siirtymä aikuisuuteen on historiallisesti siirtynyt aina 30 ikävuoden paikkeille. Tässä iässä ovat keskeisiä erityisesti kaksi kehitystehtävää: työ ja rakkaus, Itä-Suomen yliopiston psykologian professori Katri Komulainen toteaa.

Ikään liittyvät kehitystehtävät asettavat Katri Komulaisen mukaan nuorille monia vaatimuksia. Toisaalta ne myös kanavoivat nuorten tavoitteiden asettamista. Tavoitteiden uudelleenarviointi on tärkeää nuoren hyvinvoinnin ja elämään sopeutumisen kannalta.

– Vanhemmat voivat olla nuoren tukena ja keskustelukumppaneina nuorten asettaessa elämälleen tavoitteita.

Nuoren itsenäistyminen voi olla myös vanhemmille tunteikas elämänvaihe.

– Kuitenkin väite, että täysi-ikäistyminen olisi kova pala vanhemmille, epäilyttää. Nuorten täysi-ikäistyminen ja etenkin kotoa lähtö vapauttavat vanhemmat myös huolenpitovastuusta, mikä voidaan kokea myös myönteisesti, Komulainen sanoo.