Voimaharjoittelu ja äitiys kova pala

Keskiviikkona tuli kirje, torstaina Elina pohti, voiko mennä salille. Kirje oli sosiaaliviranomaisilta. Elinan lapsesta oli tehty lastensuojeluilmoitus Elinan kuntosalitreenaamisen vuoksi. Elina treenaa neljä kertaa viikossa tunnin kerrallaan aikataulujen niin salliessa, jolloin hänen aviomiehensä hoitaa parin kahdeksan kuukauden ikäistä lasta.

–Kaikki muut asiat paitsi lapsenhoito muka kiinnostavat, treenaan paljon ja olen narsistinen, Elina kertaa hänestä tehdyn ilmoituksen väittämiä.

Elina pitää elämästään ja treenaamisestaan Kahvii ja kaurapuuroo -blogia ja kirjoittaa siitä myös Facebookissa, jonka tietoihin perustuen ilmoitus tehtiin. Lastensuojelulain mukaan kaikki viranomaisille tulleet ilmoitukset pitää käsitellä.

– Jos olisin mies ja kävisin salilla, kukaan ei epäilisi, olisinko hyvä isä. Myös sitä ihaillaan, jos isä käy lapsen kanssa puistossa, mutta äidin kohdalla siinä ei ole mitään ihmeellistä, Elina pohtii.

 

Ravitsemusterapeutti Petra Rautakallion mukaan viime aikoina on korostunut ajattelu, jonka mukaan treenaaminen on aloitettava heti raskauden jälkeen, ja raskauskiloista on päästävä hyvin nopeasti eroon.

–Painonpudotukseen ei tarvitse keskittyä heti. Paino lähtee itsestäänkin putoamaan. Hyvä ohjesääntö on, ettei laihduttamista aloiteta vielä imettämisen aikana, ja treenaaminen aloitetaan rauhallisesti, ohjeistaa Rautakallio.

Hänen mukaansa vastasynnyttäneiden äitien treenaaminen katsotaan helposti itsekkääksi ja samalla unohdetaan sen terveyttä edistävät vaikutukset.

– Miesten treenaaminen ei herätä vastaavia reaktioita.

Rautakallio tunnistaa myös itse omassa ajattelussaan ympäristön asettamat paineet äidille. Hän urheilee itsekin aktiivisesti ja kokee luontaisesti, että urheilusta olisi perheen perustamisen jälkeen luovuttava.

 

Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen lehtorin Taina Kinnusen mukaan perinteiset sukupuoliroolit istuvat edelleen tiukasti kulttuurissamme. Kinnunen on tutkinut myös urheiluun liittyviä sukupuolirooleja.

–Fitness-piireissä ollaan edelleen sitä mieltä, että kova treenaus ei kuulu naiselle. Naisille on voimalajien sijaan varattu rooli esteettisissä lajeissa, joissa ei riskeerata kehon viehättävyyttä. Sellaisia ovat esimerkiksi voimistelu tai taitoluistelu. Kun vielä naisen voimaharjoitteluun yhdistetään tuore äitiys, se voi olla monille hankala pala, arvioi Kinnunen.

Myyttejä ja kirjoittamattomia sääntöjä liittyy Kinnusen mukaan myös ulkonäköön. Miehellä lihaksia voi olla kuinka paljon vain ja se on hyväksyttyä, kun taas lihaksikas nainen on useiden mielestä epänaisellinen. Liian laiha tai lihavakaan ei voi olla. Paljoa ei jää näillä määreillä tilaa. Kinnunen on erityisesti huolissaan nuorten naisten omakuvasta.

–Nuoret naiset ovat koko ajan tiedostavampia, mutta vaatii hirveää ponnistelua, että jaksaa vastustaa mainoskuvien syytämiä kauneusihanteita, sanoo Kinnunen.

 

Ympäristön asettamat paineet eivät ole ainoastaan naisten ongelma. Kinnusen mukaan miesten ulkonäköön ja urheiluun liittyvät paineet ovat vain jääneet taustalle, koska miehet eivät puhu niistä niin avoimesti.

–Miesten urheilu on hyvin homofobinen ja maskuliininen kenttä, jossa on kauhea karmistus, jos mies osoittaa feminiinisiä piirteitä. Miesurheilijat joutuvat tasapainoilemaan, että pysyvät tässä ahtaassa miehisyyden lokerossa, harmittelee Kinnunen.

 

Elinan aviomies on kannustanut jatkamaan kuntosaliharjoittelua lastensuojeluilmoituksesta huolimatta. Kuntosalilla käyminen antaa Elinalle henkistä voimavaraa hektisen arjen keskellä.

–Arkeni pyörii pääasiassa rätin, vaipparoskiksen ja keittiön keskiössä. Salilla käydessäni voin yhden tunnin ajan olla minä.

 

Elinan nimi on muutettu. Hän ei esiinny myöskään blogissaan nimellään.