Ahti Sonniselle savolaisuus oli leikkisyyttä

Kyllähän se kuluttaa, mutta sellaistahan elämä on. Se palaa loppuun joko kirkkaammin tai himmeämmin, totesi säveltäjä Ahti Sonninen Savon Sanomissa 4.4.1976.

Tauno Lempisen kirjoittama juttu kertoo Suomalaisesta messiadista, jonka tekemiseen Sonninen käytti 13 piinallista vuotta. Viimeisen kolmen kuukauden ajan säveltäjä teki 20-tuntisia päiviä venyttäen työaikansa aamuyölle neljään tai viiteen ja heräten kahdeksalta jatkamaan työtään.

Eikä tämä ollut hänelle tavaton työskentelytapa.

– Niin on ollut kuule monesti ennenkin, Sonninen tuumasi toimittajalle.

Ahti Sonninen syntyi Siilinjärvellä, tai tuolloin vielä Kuopion maalaiskunnassa, 11. heinäkuuta vuonna 1914. Hänen vanhempansa Edla Maria (os. Nuutinen) ja Albanus Sonninen olivat molemmat opettajia.

Musiikki ei kiinnostanut Sonnista nuorena, vaan hiihtäminen ja pallon peluu ajoivat harrastuksina säveltaiteen ohitse. Hänen ensimmäinen ammatinvalintansa olikin tulla vanhempiensa tavoin kansakoulun opettajaksi, ja valmistuttuaan Kajaanin seminaarista vuonna 1936 hän sai ensimmäisen opettajanvirkansa Karttulasta. Tähän saattoi hyvin yhdistää pesäpallon pelaamisen Siilinjärven Ponnistuksessa.

– Savolaisuus on värittävä tekijä. Siitä tulee tietty leikkisyys, huumorintaju ja myötämielinen suhtautuminen ihmiseen, Sonninen luonnehti juuriaan vuonna 1977.

Vuonna 1939 Sonninen lopulta lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, mutta opiskelu keskeytyi pian talvi- ja jatkosodan vuoksi. Sota-aika oli kuitenkin merkityksellistä Sonnisen elämäntyölle, sillä Karjalassa palvellessaan hän kiinnostui karjalaisesta kansanrunoudesta.

Sonninen alkoi kirjoittaa kuulemiaan kansansävelmiä muistiin, ja kansanmusiikin keruutyö jatkui sotien jälkeenkin. Kolmisentuhatta kansanlaulua talteen kerännyt Sonninen onkin ollut merkittävä vaikuttaja kansanmusiikin parissa.

Säveltäjänä Sonninen alkoi saada tuulta siipiensä alle sodan jälkeen. Hänen ensimmäinen sävellyskonserttinsa vuonna 1946 sai hyvät arvostelut.

Seuraavana vuonna Sonninen valmistui Sibelius-Akatemiasta, ja musiikki vei hänet niin säveltäjäksi, kuoronjohtajaksi, Sibelius-Akatemian lehtoriksi, professoriksi, kapellimestariksi kuin lukuisiin luottamustehtäviinkin.

Ja valittiinpa hänet vuonna 1974 Lapinlahden Kunnia-Impaksikin.

Sonninen oli monipuolinen säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluu muun muassa orkesteri- ja kuoroteoksia, pianomusiikkia, näyttämömusiikkia, laulusarjoja ja hengellistä musiikkia. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 1952 valmistunut baletti Pessi ja Illusia, joka on esitysmääriltään menestynein suomalainen baletti. Sonninen piti Pessiä ja Illusiaa merkittävimpänä teoksenaan.

Savon Sanomissa Sonnisen musiikkia luonnehdittiin muun muassa näin: ”Hänen musiikissaan on sanottu olevan kansanmusiikin piirteitä, mutta toisaalta niissä on usein havaittavissa yhtymäkohtia esim. Bartokin ja Sostakovitsin musiikkiin. Siispä hänen tunnelmalliset ja elämäniloiset teoksensa saattavat joskus yllättää odottamattomilla tonaalisilla purkauksillaan.”

Sonninen teki musiikkia myös useisiin elokuviin, esimerkiksi Edvin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen. Elokuvasävellykset toivat Sonniselle kaksi Jussi-patsasta.

Paitsi säveltäjä, Sonninen oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja, joka kirjoitteli lehtiin ja kiersi esitelmöimässä. Hän oli mukana vaikuttamassa esimerkiksi Kuopion musiikkilukion, Sibelius-talon ja Eemil Halosen museon syntyyn.

Merja Hinkkasen tekemässä 60-vuotisjutussa Sonninen kertoo pitävänsä tärkeänä musiikin yhdistävää voimaa. Hän halusi saada eri yhdistykset toimimaan yhdessä.

– Me suomalaiset olemme hirveän eripuraisia. Sävelistä täytyisi tulla yhdistävä tekijä ja siksi yhdentyminen on tärkeää musiikin alueella, hän sanoi.

Muutama vuosi aikaisemmin antamassaan haastattelussa Sonninen totesi:

– Musiikin piirissä tarvitaan suvaitsevaisuutta – ja toisaalta musiikki oikein ymmärrettynä lisää suvaitsevaisuutta ja keskinäistä ymmärtämystä ihmisten kesken.

Yksi tärkeä osa Sonnisen musiikillista vaikuttamista oli musiikkikasvatus.

– Olen tuntenut kiinnostusta nuoren polven eteenpäin viemiseen, mikä johtuu siitäkin, että olen itse kasvanut opettajaperheessä ja saanut opettajakoulutuksen. Minusta tuntuu, että taiteilijan oikeus – etten sanoisi velvollisuus – on siirtää kauneuden ideaa eteenpäin, Sonninen sanoi vuonna 1976 antamassaan haastattelussa.

Samassa jutussa hän jatkoi vielä nykyäänkin ajankohtaisesta aiheesta:

– Ja kaiken kukkuraksi: kuka nostaisi peruskoulun taideaineet niille kuuluvaan arvoonsa? Musiikin mielenterveydellistä merkitystä ei nykyisin täysin vielä oivalleta.

Sonninen ei jäänyt vain kyselemään vaan toimi itse nuorten hyväksi. Hän muun muassa perusti vuonna 1972 Lapinlahden musiikkileirin ja vieraili muillakin musiikkileireillä. Hän kehitti musiikin opetusta tuomalla kouluihin kouluorkesterit, nokkahuilunsoiton ja kaanonin. Hän myös puhui paljon lasten ja nuorten harrastamisen puolesta.

Ahti Sonninen kuoli 28.7.1984, vain muutama viikko 70-vuotispäiviensä jälkeen. Sonninen ajatteli loppuun asti seuraavaa sukupolvea, ja hänen kuolinilmoituksessaan kehotettiin kukkien sijaan kartuttamaan Ahti Sonnisen rahastoa, jonka varat käytetään nuorison musiikkiharrastusten hyväksi.

Lähde: Savon Sanomien arkisto, Siilinjärven verkkosivut. Kaikki sitaatit Savon Sanomien jutuista.