Aikamatkalle, kun Suomella meni hyvin

Suomalaisella muotoilulla on ollut kultakautensa, se oli 1970-luku. Muotoilijoidemme käden jälki nousi maailmanmaineeseen.

Korkealla oli suomalaisten itsetuntokin. Isänmaalla meni hyvin, ja kansa oli vaurastunut. Oli Etyk, oli kultamitaleita kahmivia urheilijoita ja missikisoissa menestyneitä neitoja.

Kulta-aikaa, 1970-lukua esitellään parin kuukauden ajan Helsingin Designmuseon näyttelyssä, jonka nimi on Virallinen.

– Ei Suomessa tietenkään mitään oikeasti valtion virallistamaa muotoilua tai taidetta ollut, näyttelyn kuraattori Jari Saariaho naurahtaa.

Näyttelyn nimen valintaan on osaltaan vaikuttanut tuolloin presidenttinä ollut Urho Kekkonen.

– Kekkosen ystäväpiiriin kuului aikansa huipputaiteilijoita, Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Reidar Särestöniemi nyt esimerkiksi.

Presidentti piti taiteilijoista, nämä kun uskalsivat olla rohkeita ja rehellisiä. Kuten esimerkiksi kuvanveistäjä Laila Pullinen. Hänen pronssiveistoksessaan Kekkosen silmälasin oikea linssi on sellainen, ettei sen läpi ehkä näe. Näin siksi, että kuvanveistäjän mielestä YYA-mies Kekkonen näki paremmin vasemmalle.

– Kekkonen ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, miten kulttuuriin ja taiteeseen tuolloin suhtauduttiin, Saariaho katsoo.

– Kulta-aika syntyi osin siksi, että ylin valtiovalta oli kulttuurille myötämielinen.

On toinenkin selitys Virallinen-nimelle.

– 1970-luvulle asti kulttuuri pysyi yhtenäisenä ja kansallisena. Muotoilijatkin tulivat eliitistä, Saariaho sanoo.

Muotoilijat tosin suunnittelivat kansan keskuuteen käyttötavaraa, jossa valttina oli käytännöllisyys, hyvä laatu ja esteettisyys.

Saariaho on antanut 1970-luvulle toisenkin nimen: Toinen kansallisen heräämisen kausi. Ensimmäinenhän oli 1900-luvun taitteessa, itsenäistymisen alla.

Designmuseon näyttelyssä on muun muassa astioita, lasia, koruja, maalauksia ja veistoksia.

Kävijä saa nähdä filmiä Ety-kokouksesta sekä kuningatar Elisabeth II:n Suomen vierailusta. Toisella ruudulla näkyy Apu-lehden kansia 1970-luvulta.

Aikamatka päättyy kuvaan, jossa voimansa menettänyttä Kekkosta talutetaan. Aikakausi päättyi eikä koskaan enää palaa.

Näyttelyssä on valokuviaTapiolasta. Tapiolasta tuli hieno kaupunginosa, jollaisesta moni suomalainen haaveili kotia, mutta johon vain harvalla oli taloudellinen mahdollisuus. Yhtä kaikki, Tapiola on edelleen tyylikäs ja moderni.

Eräässä valokuvassa poseeraa kapellimestari Okko Kamu, pitkätukkaisena nuorena miehenä. Kysymyksessä on Aulis Sallisen oopperaan Punainen viiva liittyvä kuva. Kamun kanssa kuvassa on myös taiteilija Kimmo Kaivanto.

Kaivanto maalasi oopperan lavasteet. Hänen suunnittelemansa on myös oopperan juliste. Työtä tehtiin viimeisen päälle hyvin sillä Punaista viivaa esitettiin New Yorkin Metropolitanissa. Kysymys oli vientituotteeksi nousseesta kalevalaisesta korpioopperasta.

On silkka sattuma, että muutama päivä sitten julkistettiin toimittaja Maarit Tyrkön kirja Presidentti ja toimittaja. Moni kirjassa kuvattu tapahtuma tulee tavalla tai toisella esiin tässä näyttelyssä.

Virallinen-näyttely Helsingin Designmuseossa 2.9.-10.10.