Ibiza ja Neulalampi kohtasivat: Anita Snellmanin säätiö palkitsi Pauno Pohjolaisen

Kun Anita Snellmanin säätiö myönsi torstai-illalla 5 000 euron tunnustuspalkinnon kuopiolaiselle Pauno Pohjolaiselle, kaksi erilaista maailmaa vaikuttivat kohtaavan. Ibiza ja Neulalampi, etelän hedelmäiset värit ja pohjoisen jylhempi sävymaailma.

Pohjolainen kuitenkin oli Snellmanin (1924–2006) suosikkioppilas Ateneumin aikoinaan. Samoin Anita Snellmanin elämä ja taide kietoutuvat usealla kytköksellä Savoon.

Ensiksikin Anita Snellmanin isä August ”Aku” Snellman oli kotoisin Karttulasta. Toiseksi kuopiolainen rehtori Anna-Maija Nenonen oli Snellmanin ystävä ja tukija.

Nenosen ansiosta Kuopiossa pidettiin 1960-luvulla kaksikin Snellmanin näyttelyä. Taidemaalarin töitä levisi yksityiskokoelmiin eri puolille Savoa. Näitä kokoelmia on hyödynnetty Kuopion taidemuseon retro­spektiivisessa näyttelyssä, vaikka runkona ovat samat teokset kuin viime vuonna Amos Anderssonin taidemuseossa nähdyssä laajemmassa näyttelyssä.

Snellman oli poikkeuksellisen rohkea nainen, kertoo taidehistorioitsija ja Snellmanin säätiön hallituksen puheenjohtaja Leena Ahtola-Moorhouse.

Ahtola-Moorhouse tutustui Snellmaniin vuonna 1976, kun tämä oli valittu Vuoden taiteilijaksi. Silloin Snellmanilla oli jo takanaan pitkä elämä taiteilijana ja seikkailijana.

– Hän oli hyvä esimerkki sodanjälkeisen sukupolven suunnattomasta elämännälästä, Ahtola-Moorhouse luonnehtii.

Taiteilija pyrki ulkomaille: ensin Ruotsiin, sitten Pariisiin, minne lähtö ilman stipendiä oli monimutkaista. Äidille osoitetut kirjeet kuvastavat, kuinka pula-aika näkyi sielläkin. Tytär pyytää äitiään lähettämään Pariisiin pyyhkeitä, tyynyliinoja ja jopa läskiä.

Snellman opiskeli Pariisissa ja sai tyttären. Varsinaisen henkisen kotinsa hän löysi Ibizalta. 1950-luvulla saari oli vielä verraten neitseellinen. Sinne muodostui taiteilijayhteisö, johon Snellmankin kuului.

Anita Snellmanin ateljee ja pyhättö oli vanha talo vailla mitään mukavuuksia. Siellä hän maalasi intohimoisesti ja hoiti puutarhaansa, kanojaan ja kissojaan. Hedelmäpuiden kukinnot olivat hänelle ”enkeleitä oksilla”.

– Harva meistä pystyisi elämään niin askeettisissa oloissa, Ahtola-Moorhouse toteaa.

Suomeen Snellman oli kytköksissä työnsä kautta. Hän opetti Ateneumissa 1971–79.

– Työllään ja elämällään hän tasoitti tietä seuraavan polven naistaiteilijoille kuten Marika Mäkelälle ja Leena Luostariselle, muistuttaa Snellmanin säätiön hallituksen sihteeri Kirsi Niemistö-Smedberg.

Ahtola-Moorhouse puolestaa muistelee, kuinka Snellmanin värikkään ekspressionistinen ilmaisu ilahdutti suomalaista yleisöä ja kriitikoitakin 70-luvun tiukan savupiippurealismin keskellä.

Snellmanin persoonaa tuntuvat leimaavan jyrkät vastakohtaisuudet. Toisaalta hän oli valmis elämään ilman sähköä keskellä metsää. Toisaalta valokuvissa poseeraa huolellisesti pukeutunut, filmitähtimäistä karismaa loistava nainen.

Toisaalta Snellman pulppusi hurmosta ja haki kosmista yhteyttä kaikkea kohtaan. Toisaalta hän ei ollut helpoin ihminen.

– Hänen entinen rakastettunsa John Anthony West joskus ihmetteli, miksi Anita ei ollut kuuluisa kautta Euroopan. Uskon sen johtuneen siitä, että hän ei välittänyt solmia suhteita galleristeihin. Hän halusi hoitaa asiansa itse, Niemistö-Smedberg luonnehtii.

Ja vaikka taiteilija oli huoleton taivaan lintu, oli hänellä ilmeisesti Snellmanien suvun bisnestajuakin. Jo 1970-luvulla hän perusti omaa nimeään kantavan säätiön.

Dramaattisen taiteilijan elämänkaari taittui dramaattisesti myös loppuunsa. Auringonpalvontaa ja uimista rakastanut maalari sairastui ihosyöpään. Enää hän ei saanut käydä maauimalassakaan.

Samoin sydänvaivat vaikuttivat fyysisesti ja henkisesti.

– Ruumiin rapistuminen oli kova paikka ihmiselle, joka oli ehkä ajatellut monen muun taiteilijan lailla olevansa jollakin tavalla kuolematon, pohtii Niemistö-Smedberg.

Muutos näkyy myös omakuvissa, joita Kuopion näyttelyssä on esillä useita.

Vuonna 1990 taiteilija muutti Suomeen, mutta jotakin hänestä jäi Ibizalle. Enää ei ”sydän pakahtunut” tai ”tuli suihkunnut siveltimestä”, kuten taiteilija kirjeenvaihdossaan oli ilmaissut.

Viimeisinä kuutenatoista elinvuotenaan Anita Snellman ei tiettävästi maalannut mitään.

Anita Snellmanin näyttely on esillä Kuopion taidemuseossa 30.1.2016 saakka. Ahtola-Moorhouse luennoi Snellmanista tänään klo 11.