Annikki Tähti Sunnuntaisuomalaisessa vuonna 2003: "Yritin jättää Monrepos'n keikoilta pois"

Tähtiohjaaja Aki Kaurismäki yhdistelee elokuvissaan elämänpalasia eri tavalla kuin muut. Irrottelee ajankuvia enemmän ajatuksella kuin armottomalla almanakalla. Kansainvälisesti kullattu Mies vailla menneisyyttä päättyy Annikki Tähden 1950-luvulla syntyneeseen ikihittiin Muistatko Monrepos´n, joka on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen kultalevy. Annikki Tähden ura ei ota päättyäkseen. Kaurismäki nosti nyt 73-vuotiaan Tähden takaisin isoon julkisuuteen sopivasti 50-vuotisjuhlakiertueen alla, josta oli tehty päätös ennen elokuvaa.

– Ei tämä ole mikään come back. Olen tehnyt keikkatöitä koko ajan, mutta Aki Kaurismäki on näköjään niin maaginen nimi, että nuoretkin toimittajat alkavat soitella vanhalle laulajalle. Soittajien on syytä hankkia laulajasta pohjatiedot.

– Yhdellekin toimittajalle sanoin, että otahan ensin perusasiat selville. En minä rupea sanelemaan elämäntarinaani suoraan julkaistavaksi. Nuorukainen teki pohjatyöt ja palasi.

 Keikalta elokukuvagurukin Tähden bongasi reilut kolme vuotta sitten. Se lava oli Karkkilassa Kaurismäen omistaman Oiva-hotellin kupeessa. Ensin oli puhe yhdestä laulusta. Ihan niin kuin Markus Allanilla edellisessä elokuvassa. Pitkään aikaan ei kuulunut Kaurismäestä mitään. Sitten tuli soitto Portugalista ja lopulta käsikirjoitus, jossa yksi laulu oli tuplaantunut ja Tähden rooli paisunut Pelastusarmeijan kirpputorin johtajan näyttelemiseksi.

– Jukra vieköön! Sanoin Akille, että en minä semmoseen... Olen yhtä jäykkä kuin mikrofonin tukijalka. Kaurismäki vastasi, että hänellä on kyky rauhoittaa näyttelijät. - Niin kuin olikin, vaikka yllättävän pikkutarkka ohjaaja olikin. Lopullisesti jännitys hävisi heti ensimmäisenä kuvauspäivänä, kun tähtinäyttelijät Kati Outinen ja Markku Peltola ottivat ison etukirjaimen Tähden rennosti vastaan. Ja sitä paitsi Kaurismäen elokuvissa saa vähän jäykkä ollakin.

 Uutta potkua haikailevalle pelastusarmeijan orkesterille Annikki Tähti toteaa yhdessä kaurismäkimäisessa repliikissä:

– Lauleskelin itsekin jonkin verran nuorempana. Lauleskeli oikeassa elämässä sen verran, että levytyksiä kertyi yli 200 ja neljästä Suomen ensimmäisestä kultalevystä hänelle ojennettiin kolme. Monrepos´n jälkeen kultaa niiasi Brita Koivunen Suklaasydämellään, mutta sitten oli taas Annikin vuoro Balladilla Olavinlinnasta ja Kuningaskobralla.

 Nyt pukkaa keikkaa ihan niin kuin ennen vanhaan. Viime vuosina laulaja ehti jo tottua siihen, että sai rauhassa lomitella esiintymisiä arkielämänsä ehtoisiin. Siinä ehti hoitaa sairastelleen ystävän koiraakin kolmen lenkin päivätahdilla. Onneksi ystävä toipui, sillä maaliskuun alussa Annikilla alkaa juhlakiertue, joka on myyty 18 konserttisaliin. Uudessa tulemisessa laulaja on saanut ylittää maan rajatkin. Annikki oli Kaurismäen tähtiseurueessa Cannesin elokuvajuhlilla. Sitten Pariisin Suomi-instituutti kutsui hänet esiintymään suomalaisen äänilevyn 100-vuotisjuhlaan muun muassa Jussi & The Boysin ja MaijaVilkkumaan kanssa. Keväällä tämä suomalaisen iskelmän institutionaalinen ikoni esiintyy Tukholmassa Suomen kulttuuri-instituutin tilaisuudessa.

 Ennen kiertuetta valmistuu levy. Eikä mistään vanhoista kappaleista, vaan yhtä lukuun ottamatta kaikki 12 ovat uusia. Säveltäjinä ovat Jukka Kuoppamäki, Rauno Lehtinen, Kari Kuuva, Kai Lind ja Toivo Kärki. Ainoana aikaisemmin levytettynä on Erik Lindströmin hidas jazzvalssi Oh Saint Tropez, joka putosi 70-luvun alussa harmittavasti Syksyn sävel -finaalista. Tähdestä näkee, että uusi levy on entisiä tärkeämpi. - Olen istunut viime päivät pianonjakkaralla ja kuunnellut taustanauhoja. Sitten olen kailottanut vaan niitä. Tää on varmaan mun viimeinen cd uusilla kappaleilla. Viimeinen lauluista purkitettiin eilen. Julkistamiskunnossa levyn pitäisi olla helmikuun puolivälissä - oikeaoppisesti kiertueen alla.

Toimittajan työ on tiivistää. Työteliästä se on, kun pitää kertoa muutamalla tietokoneruudulla Annikki Tähden 50-vuotisesta urasta muiden kansakunnan iskelmäkuuluisuuksien seassa - ja yli 20 vuodesta ennen uraa. Pitäisi olla (Annikki) Tähti-toimittaja. Yli neljä tuntia istuttiin vantaalaisessa lähiöravintolassa kahvin voimalla. Mitä nyt taiteilija poltti pari Punaista norttia. Rehellisesti sanoen tiesin Tähdestä vain Monrepos´n. Tosin sen synnyn suhteellisen hyvin, kun satuin kerran Viipurissa sanoittaja Aili Runteen puolison veljen Ossi Runteen isännöimään puistobussiin. Paljon ei ollut apua perushokemasta: nyt lähti, sano Annikki Tähti. Eikä hän ole mihinkään lähtenyt. Pikemminkin on palaamassa.

Orjapiiskuriksi - ihan ystävällisesti - artisti kuvaa Turun Tähtituotanto Oy:n ja levymerkki Fifty-fifty recordisin tuottaja Ari Hakulista. Mutta se piiskaaminen pitää hyväksyä.

– 40-vuotisjulkaisun lanseeraminen ei onnistunut. Silloinen tuottaja ei ollut aktiivinen, Tähti manaa.

No, silloin ei ollut elokuvarooliakaan tukena. Hakulinen keksi idean 50-vuotiskiertueesta ennen elokuvaa, kun Annikki Tähti oli kahdesti Sointu-orkesterin solistina. Sama Sointu soittaa 8-miehisenä levyllä ja kiertueella. Monesti urallaan Tähden on pitänyt manata orkesteri, joka ei ole osannut lukea nuotteja tai edes säestää.

 – On niitä ollut jukra vieköön sellaisiakin säestäjiä, että homma on mennyt ihan kynsien pureskeluksi, tai on pitänyt häveten lähteä keikalta pois.

Tällä kertaa tätä tuskaa tuskin on, kun taustalla soittavat valtakunnalliset tähtimuusikot, mm. Pentti Lasanen, Esa Pethman, Nappi Ikonen ja Ilpo Murtojärvi. Basson varressa on tuottaja Hakulinen, joka on siviilissä Turun kaupunginorkesterin muusikko. Vierailevina tähtinä vuorottelevat Reijo Kallio sekä Kai Lind ja Arja Tuomarila. Kiertueen alkupuolen juontaa Maarit Niiniluoto ja loppuosan Sakari Warsell. Kovalle panostukselle on selvä syy:

– En usko enää tämän jälkeen tekeväni henkilökohtaista konserttikiertuetta.

 Nyt konserttisalit ovat toista luokkaa kuin takavuosien kylmät tai hikiset seurojentalot ja sateiset avolavat - Moni nykyartisti ei tiedä, mistä aloitettiin, kun tanssi- ja iskelmäkulttuuria tähän maahan juurrutettiin. Ihmetellä täytyy, että näin terveenä tässä vielä ollaan. Maaliskuussa laulu soi lämpimissä sisätiloissa muun muassa Tampere-talossa, Helsingin Savoy-teatterissa, Kuopion Musiikkikeskuksessa, Jyväskylän Paviljongissa, Joensuun Carelia-Salissa, Warkaus-salissa, Savonlinna-salissa ja Mikkelin Martti Talvela -salissa.

 Juhlakiertueen avaus on arvokkaasti ja henkilöhistoriaa mukaillen Sibelius-talossa Lahdessa. Jean Sibeliuksella alkoi Annikin ura, kun hän esitti hengellisessä laulukilpailuissa Souda souda sinisorsan. Laulua harjoiteltiin Helsingissä kotikulmilla työtoverin, Siemensin keskuksenhoitaja Aava Malmia-Vapaavuoren kotona. Aava uskoi Annikin ääneen ja otti omatoimisesti yhteyttä legendaariseen kapellimestari George de Godzinskiin, joka otti nuoren tytön suojiinsa. Sitten seurasi Onni Gideonin orkesterin solistiaika ja Metrotyttöjen sijaisuuksia. Elokuvaura alkoi 50 vuotta sitten Lasse Pöystin ja Toini Vartiaisen tähdittämässä Kaksi hauskaa vekkulia -elokuvassa. Koelaulutilaisuuksista kertovassa filmissä Annikki esitti Einar Englundin hitaan Onnen sävel -valssin. Se ensilevy julkaistiin 28. helmikuuta 1953. Elokuvan muina artisteina olivat Tapio Rautavaara ja Veikko Tuomi.

 Sitten uraa vauhditti vastaperustetun Scandia-levy-yhtiön Harry Orvonmaa, joka osasi yhdistää oikeat kappaleet ja vielä syttymättömän Tähden tyylin. Ensimmäinen menestys oli Italian suurten iskelmäfestivaalien (1953) voittaja Laulu Kahdesta pennistä. Sitten tulikin se Monrepos, joka ei suuren Fazerin suurelle Toivo Kärjelle kelvannut, koska hänen mielestään kukaan ei enää 50-luvulla halunnut haikailla menetetyn Karjalan perään! Erik Lindström sävelsi laulun Aili Runteen tunteellisiin sanoihin. Savikiekko myi siihen aikaan huimat 30 000 kappaletta!

 – Minnehän nekin upposi, kun gramofonejakaan ei niin kauheasti ollut?

– Parikymmentä vuotta sitten myytyjä oli 48 000. Sen jälkeen en ole sen perään kysellyt. Monrepos on pakko muistaa. Niin monta tuhatta kertaa Tähti on sen laulanut. - Yhdessä välissä yritin jättää sen keikoilla pois. Nyt jo kolmas polvi toivoo sitä, sellaiset 25 vuodesta ylöspäin olevat.

 Karjala-siteitä ei helsinkiläistytöllä ollut ensimmäistäkään. Vanhemmatkin tulivat Helsinkiin työn hakuun sisä-Suomesta: isä Sääksmäeltä, äiti Konginkankaalta. Ensimmäisen kerran Annikki Tähti kävi Viipurissa ja Monrepos´n puistossa vasta 1983, lähes 30 vuotta hittinsä jälkeen! Se vierailu meni ensin hysteeriseksi itkuksi, kun turistiryhmä pyysi Tähteä laulamaan aidossa ympäristössä. Muistojen Monrepos'n portilla yhdistyi liian monta asiaa: kaikkien karjalaisten kaipuun kaarisilta ja omat kipeät menetykset.

– Mutta itkun jälkeen lopulta kiipesin Monrepos´n lavalle ja lauloin! Annikin ainoa avioliitto oli purkautunut 1980-luvun taitteessa, ja vuonna 1982 ex-mies ja ainoan oman pojan isä, muusikko ja keikkakaveri Pentti Tiensuu kuoli syöpään. Aiempi äidin kuolemakin muistui mieleen. - Jos jostain olen kateellinen, niin siitä, että jotkut saavat pitää vanhempansa pitkään. Isäni kuoli 51- ja äitini 60-vuotiaana.

 Iskelmälaulajan titteliä Annikki Tähti ei ole koskaan hävennyt.

– Olen siitä yhtä ylpeä kuin Jori Malmsten. Yli 200 kappaleen joukossa on ranskalaisia lauluja, venäläisiä, kuten vaikkapa Stenka Rasin, ja amerikkalaisia evergreenejä. - Tangoja on paljon, vaikka se ei lempitanssini olekaan.

– Mustalaisviulua olen jaksanut veivata keikoilla, siinä on niin hyvä suomennnos. - Joidenkin mielestä mun rakkauslaulut on nynnybiisejä. Mutta tyylissäni pysyin, varsinkin kun huomasin, että kevyemmät kokeilut eivät onnistuneet. Juhlakiertueen tukijoukotkin ovat taattua vanha iskelmän väkeä. - En tarvitse sinnekään mitään pop-artisteja.

 Ikävistä otsikoista Annikki Tähteä on ollut turha etsiä.

– Mulla ei ole ollut kurjaa. Olen saanut olla melko terveenä, koti on pysynyt pystyssä ja talous kunnossa. - Koskaan ei ole diivailusta syytetty, Luojan kiitos. Eikä vinoiltu. Olen tullut yleisön kanssa toimeen. Se on kohdellut mua silkkihansikkain. Annikki Tähden vuolaassa puhevirrassa vuorottelevat jukra-sana ja entisajan iskelmäsuuruuksien nimet.

– Olavi Virran kanssa tehtiin yhteinen EP-potpurilevytys. Hänet oli ilo henkilökohtaisesti tuntea edes vähän. Saman Scandic-tallin tytöistä Brita Koivunen oli ja on "aivan ihana ihminen". Yhteinen sävel löytyi myös Pirkko Mannolan ja Vieno Kekkosen kanssa. - Joukossa oli myös hiljattain kuollut Seija Karpiomaa, jolla oli loistava altto, mutta vielä huonompi itseluottamus kun mulla. Seija voitti iskelmälaulun kotimaisen sarjan samaan aikaan kun Laila Kinnunen voitti ulkomaisen sarjan, mutta ura ei auennut.

 TIIKERIHAI on vainonnut Annikki Tähteä siitä asti, kun hän levytti Kuningaskobran. Kansa on iloisesti sotkenut laulut, ja Annikilta toivotaan vähän väliä tätä Juha Eirton hittiä.

– En ole sitä levyttänyt. Kerran lauloin sen Onni Gideonin säestyksellä radionauhoituksessa 50-luvulla.

 Tarina laulussa on ehdottomasti oltava. - Iloinen tai surullinen, johon yhdistyy melodisuus. Lukeminen on Annikin intohimo.

– Olen samaa mieltä Juice Leskisen kanssa, että jos haluatte hyvää ja värikästä suomea lukekaa esimerkiksi Mika Waltaria. Juicekin antaa Annikille arvoa. Maestro on pyytänyt Tähden ensi kesänä Valkeakosken musiikkitapahtumaan, jossa eri artistit esittävät Leskisen lauluja. - En tiedä vielä, mitkä esitän, mutta mielelläni menen.

 Sanoittajista Annikki Tähti nostaa Repe Helismaan ja Sauvo Puhtilan alias Saukin muita ylemmäksi. Nykyisistä miellyttää Aappo I. Piippo. - Helismaan kanssa kiersin 1957 kolme viikkoa Lappia. Talot olivat täynnä. - Oulusta pohjoiseen yleisö on aina muuttunut ja tunnelma irronnut ihan toisella lailla kuin alempana. - Harmi, että Timo Koivusalon hienosta Kulkuri ja joutsen elokuvasta puuttuu koko naisartistinäkökulma. Siinä Helismaa vaan paahtaa Rautavaaran ja muiden poikien kanssa pitkin maata. Helismaan suuruudesta kertoo sekin, että hänen ehdotuksestaan toteutui kilpailevien levyfirmojen artistien yhteiskiertue. Kerran Oulussa Helismaa ryhtyi komppaamaan Annikin uutta Balladia Olavinlinnasta. - Aplodit olivat kuin ukkosen jylinää. Repe sanoi, että tässä on sun seuraava hitti. Vanha kettu haistoi oikein. Helsingin Akkuteollisuus ja Tampereen Kumiteollisuus eivät meinanneet ehtiä prässätä levyjä kaikille halukkaille.

 Auton rattiin Annikki aikoo tulevalla kiertueellakin. Ihan vaikka niiden miljoonien kilometrien muistoksi, joita Minillä ja Marinalla tuli 1960- ja 70-luvuilla ajettua.

– Autolla ajaessa kuulee omien korviensa välin. Ja Suomi on kaunis. - Mitään pahempaa ei koskaan tapahtunut, vaikka takana on pitkiä valvottuja öitä ja miljoonia kilometrejä. Muillakin martinlaaksolaisilla kuin Mika Häkkisella ja Mika Salolla on bensaa suonissa. Molemmat olivat aikanaan Annikin naapureita. Suomen alahelman keikat taitelija ajaa edelleen itse, keskivälille otetaan apukuski tai istutaan bussissa. - Mutta enää en istu autossa Oulusta Helsinkiin, jukra vieköön. Sen välin minä lennän.

 Ikäänsä Tähti ei aio peitellä. - Kammoksun kaikkia veitsen voimalla kaunistujia. Silpomalla ei saa vuosia pois, eikä ikävekkejä siloteltua. - Edes yhden artistin pitää uskaltaa näyttää ikäiseltään, elää vuosiensa mukaan. Iän patinahan on elettyä elämää. Sanoi Annikki Tähti, ja uusia lauluja hiomaan lähti.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Sunnuntaisuomalaisessa 19.1. 2003.

Annikki Tähti oli suomalaisen melankolian tulkki – "Hän oli hyvin vaatimaton, sydämellinen ihminen"

IS: Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut