Avaruustutkija ei välitä leffojen virheistä, mutta yhden suomalaiskeksinnön hän haluaisi valkokankaalle

Tehdään yksi asia heti selväksi: Independence Day: Uusi uhka -elokuvan realistisuudesta on ihan turha kysyä.

– Realistisempaa kuin että tähän paikkaan pölähtäisi alieneita räiskimään on Star Warsin malli. Että jossain kaukana on planeetta, jossa asiat ovat toisin, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Sini Merikallio.

Ihmislihaa himoitsevien alienien sijaan Merikallio pitää todennäköisimpinä todellisen maailman astronautteina erittäin kestäviä, alle millimetrin kokoisia karhukaisia. Ihmisen tekemissä kokeissa ne ovat kestäneet jopa avaruusmatkan tyhjiössä. Mutta niistä ei tehdä hittielokuvia.

Sähköisen aurinkotuulipurjeen kehitystyöhön ja Utahin autiomaassa Mars-matkan simulaatioon osallistunut Merikallio tietää, ovatko valkokankaan avaruuskäänteet uskottavia. Tosin yleensä hän ei välitä.

– Elokuvia katsoessani olen viihtymässä, isojen efektien ystäväksi tunnustautuva Merikallio sanoo.

Keskustelemme osuvassa paikassa eli Sodankylän elokuvajuhlilla, missä Merikallio puhui Marsiin matkustamisen realistisuudesta elokuvissa ja todellisuudessa. Merikallion oma Mars-kuvausten suosikki ei tosin edes sijoitu Marsiin.

– Paras Mars-elokuva on Mad Max: Fury Road. Ne autiomaat ja hiekkamyrskyt vastaavat aivan Marsin olosuhteita, hän heittää leikkisästi ja kertoo kokeneensa itse Utahin autiomaan simulaation tuntuneen Mars-matkalta.

Viime vuosien oikeatkin avaruusleffat saavat tutkijan hyväksynnän.

– Yksin Marsissa oli todella kiva Mars-kuvaus, vaikkei niin ihmeellinen filmi. Interstellar oli loistava ja inspiroiva elokuva, vaikka siinä edetäänkin tunnetun fysiikan tuolle puolen.

Jälkimmäinen alkaa varsin totuuspohjaisena kuvitelmana ilmastonmuutoksen riuduttamasta maapallosta, mutta etenee aikamatkustustakin sivuaviin sfääreihin. Merikalliossa Interstellarin näkemys ajan lineaarisuudesta herätti ajatuksia.

– Siinä oli kyse kausaliteeteista: mikä vaikuttaa mihinkin. Se uudes ulottuvuus oli kuvattu todella kiinnostavasti, Merikallio keksii termin.

Tutkijan valheenpaljastinsilmään saattavat helpommin osua yksityiskohtavirheet tekniikassa kuin villit tieteiskuvitelmat toisista maailmoista. Yksin Marsissa -elokuvassakin Merikalliota häiritsi vain kohta, jossa tapahtumat eivät noudattaneet fysiikan lakeihin kuuluvaa pyörimisliikemäärän säilymislakia.

– Epäuskottavin juttu on se, miksi elokuvien avaruusmatkoille ylipäätään lähetetään ihmisiä, kun heitä ei selvästikään pystytä pitämään siellä hengissä. Turvallisempaa olisi lähettää kone.

Tällainenkin elokuva on onneksi tehty:

– Animaatio Wall-E on äärettömän hyvä leffa ja realistinen kuvaus! Pikkukoneet lähetetään tekemään jotain ihmisten puolesta. Ja jos ohjelma jää päälle, sitten se jää päälle. Niin se menee.

Erikoisefektien kehitys on Merikallion mielestä tehnyt hyvää avaruuselokuvien tieteelliselle uskottavuudelle. Tehosteiden ansiosta vieraat planeetat näyttävät uskottavilta.

Elokuvantekijöille Merikalliolla on kuitenkin toive: suomalaisella avaruustutkimuksella olisi tarjolla realistinen keino Marsiin matkustamiseen.

– Pliis, heittäkää avaruusalusten tankit pois ja lisätkää elokuvaanne sähköinen aurinkotuulipurje. Tosin sähköpurjeen langat ovat oikeasti hiuksenhienoja, joten niitä on vaikea kuvata. Mutta uskon, että he keksivät siihen keinon!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.