Cannesissa kiiltokuva kohtaa todelliset leffafriikit

Helsinkiläinen elokuvaohjaaja Salla Sorri (s. 1981) koki melkoisen yllätyksen, kun Cannesin elokuvajuhlilta tuli sähköposti, jossa ilmoitettiin hänen päässeen mukaan opiskelijatöiden sarjaan. Sorri ei edes tiennyt, että opinahjo Aalto-yliopisto oli lähettänyt hänen Ainahan ne palaa -elokuvansa festivaalille.

Vierailu Cannesissa oli Sorrille ensimmäinen.

– Siellä oli aika erilaista kuin niillä festivaaleilla, missä olen aikaisemmin ollut. Kaikki se valtava hälinä ympärillä. Ja kaikki olivat pukeutuneet todella hienosti, koska siellä on näytöksiä, joihin pääsee vain iltapuvussa, Sorri kertoo.

Tämä festivaalin glamour-puoli on tarkkaan mietittyä, Sorri arvelee. Pääsarjan toiminta on keskittynyt yhden punaisen maton ympärille hienojen pukujen loisteeseen. Sali, jossa elokuvia näytetään, on valtavan kokoinen.

– Kaikkien katsomieni pääsarjan elokuvien tekijät kyynelehtivät. Se oli selvästi iso tilaisuus heille.

Glamourin lisäksi Cannesista löytyy kuitenkin myös toinen, ei niin tunnettu puoli.

– Esimerkiksi meidän sarjamme sisäpiiri oli perheenomainen ja lämmin. Cannes oli hämmentävä yhdistelmä kiiltokuvaa ja elokuvafaneja, Sorri sanoo.

Pääpalkinnon lisäksi opiskelijasarjassa jaettiin kaksi pienempää palkintoa. Ainahan ne palaa ei yltänyt palkinnoille, mutta Sorri sai kasan käyntikortteja tulevista töistään kiinnostuneilta tuottajilta.

Sarjan taso oli Sorrin mukaan yllättävän kova.

– Siellä oli mielestäni todella hienoja elokuvia. Kaikki olivat aika yhteiskunnallisia aiheita. Muutama elokuva käsitteli transvestiitteja, yksi vankilasta vapautumista ja sopeutumista sen jälkeen yhteiskuntaan. Voittajaelokuva käsitteli tyttöä, joka oli raiskattu ja video siitä pantu jakoon nettiin.

Myös Sorrin Ainahan ne palaa on aiheeltaan hyvin yhteiskunnallinen, sillä se käsittelee lähisuhdeväkivaltaa. Elokuva on toteutukseltaan fiktio, mutta samoin kuin dokumenttielokuviinsa, Sorri teki sitä varten taustahaastatteluja.

– Teen aika vaikeasta aiheesta tälläkin hetkellä elokuvaa. Se liittyy teiniraiskausoikeudenkäynnin mekaniikkaan ja etenemiseen. Toteutus on siinäkin todennäköisesti fiktio. Olen itse miettinyt, että olisi kiva nähdä tuollaisesta aiheesta elokuva, joka ei kauhistele asialla ja jossa havainnot lähtevät arkitodellisuudesta. Jos on vaikea aihe, sitä helposti esitetään niin, että se näyttäytyy toisena, elämästämme irrallisena elementtinä.

Lue aiheesta lisää perjantain Savon Sanomista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.