Chaplinin pojat

Tämä on kuulemma tosijuttu. Vuonna 1977 pienen sveitsiläiskylän Corsier-du-Veveyn asukkaat saivat hieraista silmiään, kun päivän uutinen alkoi levitä. Yön pimeydessä jotkut ryökäleet olivat käyneet penkomassa kylän hautausmaata. Charles Chaplin oli ryöstetty haudastaan!

Eihän tällaista aihetta voi kovin vakavissaan ottaa. Kyseessä onkin ranskalaisohjaaja Xavier Beauvois’n ensimmäinen komedia. Näyttelijä-ohjaaja Beauvois tunnetaan vakavista tarinoista. Don´t forget you´re going to die (1995) kertoi hiv-potilaan matkasta Italiaan.

Algerian sisällissotaan ajoittuva Jumalista ja ihmisistä (2010) käsitteli uskontoa ja fundamentalismia.

Totuus lentää tietysti romukoppaan, kun Beauvois leipoo haudanryöstäjien tarinasta elokuvallisesti mehukkaamman. Päähenkilö Eddie (Benoit Poelvoorde) on Belgiassa syntynyt kelmi, joka vapautuu vankilasta Sveitsissä.

Eddien ystävä Osmane (Roschdy Zem) majoittaa Eddien puutarhavajaansa sillä ehdolla, että Eddie pysyisi vastedes kaidalla polulla.

Myös Osmane on imigrantti, Algeriasta. Eddie on optimistinen pölvästi. Osmane on vaitelias tuumailija, jolla on perhe elätettävänä. Vaimo viruu sairaalassa odottamassa leikkausta, johon perheellä ei ole varaa.

Joulun tienoilla rätisevässä matkatelevisiossa kerrotaan Chaplinin kuolemasta. Eddie kuuntelee epäuskoisena raporttia kulkurin jättämästä perinnöstä. Rahaa oli kuin roskaa.

Epätoivon lyömä Osmane suostuu pitkin hampain Eddien ehdotukseen: ”Ideani ansiosta vaimosi ei vain kävelisi omin jaloin. Hän voisi lentää!”

Beauvois kuvaa eriparisen kaksikon toilailua Chaplinin arkun, omaisten ja virkavallan kanssa Chaplinin hengessä. Eli myötäeläen melankolisella huumorilla hampuusien pyrkimystä parempaan elämään. Lunnaitten kiristäminen ei mene putkeen. Komiikka on pöhkön puoleista eikä kovinkaan kekseliästä.

Elokuvan viimeinen kolmannes turmellaan älyttömällä klovni-vertauksella, kun Eddie päätyykin sirkukseen. Samalla Osmanen tytär katoaa oudosti kuvasta. No, hänen kantiltaan katsottuna kuviossa ei olekaan mitään komediallista. Tilannehan on tyttärelle mitä traagisin.

Jarno Lindemark